Uutislähde
Saksalaisten varhainen panostus sähköautoihin oli merkittävä, mutta visio ja riskinotto erosivat Muskin linjasta. Lopputulos muistuttaa Nokian kohtaloa älypuhelinkilpailussa.
Vuonna 2009 Mercedes-Benzin emoyhtiö Daimler sijoitti noin 50 miljoonaa dollaria Teslaan ja sai siitä lähes kymmenen prosentin osuuden. Sijoitus tuli kriittiseen aikaan: Tesla oli finanssikriisin jälkeen lähellä konkurssia. Elon Musk on myöhemmin todennut, että juuri Daimlerin rahat pelastivat yhtiön – ei Yhdysvaltain hallituksen myöhempi laina. Sijoituksen ohessa solmittiin teknologinen yhteistyö, jossa Tesla toimitti akkutehoa ja voimansiirtoja Daimlerin sähköautoihin.
Yhteistyö tuotti konkreettisia autoja. Toisen sukupolven sähköinen Smart Fortwo sai Teslan akkupaketin, ja merkittävin yhteinen projekti oli Mercedes-Benz B-Class Electric Drive (B250e). Siinä Tesla kehitti ja toimitti koko sähköisen voimansiirron – moottorin, akun ja elektroniikan – kun Mercedes vastasi korista ja alustasta. Auto tuli markkinoille 2014 ja oli tuotannossa muutaman vuoden. Samalla Tesla hyötyi Mercedesin autotekniikan osaamisesta: Model S:n ohjaamossa näkyi saksalaisten kytkinlaitteita ja muita komponentteja.
Lokakuussa 2014 Daimler myi jäljellä olleen noin neljän prosentin osuutensa ja sai siitä noin 780 miljoonaa dollaria. Tuotto oli alkuperäiseen sijoitukseen nähden erinomainen, mutta päätös osoittautui jälkikäteen kalliiksi. Sama osuus olisi nykyisellä Teslan markkina-arvolla (noin 1,5 biljoonaa dollaria) arvoltaan karkeasti 50–60 miljardia dollaria. Daimler ilmoitti, että omistusosuus ei enää ollut välttämätön yhteistyölle, ja siirsi sähköautojen kehityksen omiin käsiinsä.
Eri visiot, eri vauhti
Erot olivat sekä strategisia että kulttuurisia. Musk rakensi Teslaa nopean iteraation, ohjelmistopäivitysten ja riskinoton varaan. Daimler lähestyi sähköistymistä perinteisemmän autoteollisuuden logiikalla: varovaisemmin akkujen hallinnassa, pidemmällä aikajänteellä ja useammalla rinnakkaisella teknologialla (hybridejä, dieseleitä, myöhemmin omia akkutehtaita Accumotive-yhtiön kautta). Mercedes-insinöörit saivat Teslasta oppia, mutta eivät omaksuneet samanlaista uskoa täyssähköiseen tulevaisuuteen tai valmiutta hyväksyä teknologian epätäydellisyyttä markkinoille vientihetkellä.
Seuraukset muistuttavat Nokian tilannetta 2000-luvun lopulla. Nokia oli kännyköiden markkinajohtaja ja sillä oli resursseja, mutta se aliarvioi kosketusnäyttöjen ja sovellusekosysteemien merkityksen. Kun iPhone ja Android muuttivat pelin, Nokia jäi jälkeen. Mercedesillä oli varhainen omistus ja teknologinen ikkuna Teslan kaltaiseen yhtiöön, mutta se päätti myydä osakkeet ja kehittää omaa linjaansa. EQ-sähköautojen lanseeraus tuli myöhemmin, ja kilpailu puhtaassa sähköautokategoriassa on ollut kovempaa kuin mitä 2014 näytti.
Sijoittajille tarina on opetus varhaisen omistuksen ja strategisen kärsivällisyyden arvosta. Mercedes teki hyvän diilin lyhyellä tähtäimellä, mutta jätti valtavan nousupotentiaalin realisoimatta. Autoilijoille se kertoo siitä, miten eri yhtiöt näkivät sähköistymisen vauhdin ja luonteen. Tesla sai kriittisen avun ja uskottavuutta, Mercedes sai teknologiaa ja oppia – mutta vain toinen piti kiinni osakkeistaan ja visiostaan riittävän pitkään.