Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin
Helsingin legendaariset Kirjamessut on monelle vuoden kohokohta. Erinomaisten luentojen, kaupallisen kirjahurmoksen ja ihmisvilinän tuottaman tunneskaalan lisäksi messuilla voi harjoittaa yhteiskunnan ja sosiaalisen kehityksen tutkimusta, sekä modernia antropologiaa käytännön tasolla, eli asioiden ja ilmiöiden pällistelyä. Tieteen kielellä sanottuna ”havainnointia”. Helsingin Kirjamessut kertoo, mikä on ”hoteinta hottia” juuri nyt, ja siksi nämä messut ovat osittain paremmin muodinkin hermolla kuin esim. jotkut muotitapahtumat. Tarkkailijana puin vertauskuvallisesti päälleni myös ”tiedeorientoituneen setämiehen” hatun.
Kirjoitan nyt noituudesta. Näillä messuilla voi tarkkailla (isommassakin kuvassa), mihin yhteiskunta ja sen trendit ovat menossa. Nyt vuonna 2026 messuilla näkyi, että jotkut aikaisemmin hiukan laimeampana olleet ilmiöt ovat vahvistaneet oleellisesti oloaan. Yksi marginaalista populääriin kömpinyt asia on noituus ja sen rajapinnassa sahaavat asiat. Tarkastelen noituutta tässä kirjoituksessa lähinnä sosiokulttuurisena modernina ilmiönä, vaikka kyseessä on varsin ikiaikainen ja erittäin monimuotoinen ihmisen toimintaa, uskomuksia ja ajattelua heijasteleva kokonaisuus, jonka sisälle mahtuu keskenään eri ääripäitä hakevia muotoja.
Noituuden määrittelystä
Noita on perinteisesti ollut tietäjä, näkijä, parantaja, shamaani, yrttien tuntija ja yhteisönsä auttaja. Tuossa puhutaan siis yksilön tasosta. Noituus toimii myös yhteisöinä ja yhteiskunnallisena ja historiaan liittyvänä kulttuuri-ilmiönä. Noituutta on ilmennyt aikojen saatossa käytännössä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, ja näin on edelleen, jopa Helsingin Kirjamessuilla. Noituuden ilmenemismuodot ovat olleet erittäin kulttuurisidonnaisia, mutta nykyisen globaalin esoteerisen ja maagisen hypen aikakaudella noituus on alkanut yleistyä kansainvälisenä ns. tasapäistyvänä ilmiönä.
Juuri nyt Suomessa tunnetuimmat noituuteen liittyvät toimijat ovat somenoita Kuparikettu, Pakanallinen keskus ja Suomen Noitaopisto. Nämä kaikki olivat Helsingin Kirjamessuilla läsnä. Näiden lisäksi Suomesta löytyy paljon esoterian parissa toimivia yhteisöjä, yksilöitä ja yrityksiä, jotka joko ovat tai eivät ole virallisesti noituusgenressä mukana, mutta joiden toiminta uskontotieteen silmin katsottuna on varsin paljon noituuden maailmankuvan mukaista. Ylivoimaisesti tärkein toimija tällä hetkellä on edellä mainittu Suomen Noitaopisto, jonka opiskelijamäärä alkaa pikkuhiljaa lähestyä tuhannen ihmisen määrää.
Kenties tunnetuimmat noituuden muodot ovat tänään Suomessa lähinnä new age -uskomuksiin kytkeytyvät tarot, astrologia, länsimainen jumppajooga, sekä mindfulness. Moni noiden asioiden harjoittaja ei kovin usein tiedosta, että niillä on suora tai vähintään epäsuora yhteys myös noituuden maailmankuvaan. Harva myöskään tietää tai on tajunnut, että saattaa omistaa maailman laajalevikkisimmän noituuden harjoittamisesta ja rituaalimagiikasta monin tavoin kertovan kirjan, eli Raamatun.
Raha puhuu myös noitien kieltä
Eräs melko varma selittävä tekijä sille, miksi noituus on mukana Helsingin Kirjamessuilla 2026 on raha. Pakanoilla ja esoterian parissa on vuosien saatossa ollut jonkin verran erilaisia kaupallisia tapahtumia, mutta koronan seurauksena muutamat niistä ajautuivat konkurssiin tms. Sen jälkeen alkoi rahan ja aatteen virtaus muihin tapahtumiin. Hengen ja Tiedon Messut ovat vuosikymmeniä olleet lähinnä ufohenkisten ja new age -tyylisten asioiden markkinatilaisuus, mutta nyt parina viime vuotena sinne on saapunut enenevässä määrin myös pakanallista ja noituuteen liittyvää yritystoimintaa, sekä asiakkaiksi ihmisiä, jotka pukeutuvat mustiin. Tuo sama ilmiö on mitä todennäköisimmin nyt myös leviämässä Helsingin Kirjamessuille, pysyväksi osaksi Suomalaista sivistyskulttuuria. Noituushan ja suomalainen parantajalaitos, sekä myös pohjoisen shamanismi, on/ovat samalla myös suomalaisen muinaiskulttuurin historiallinen ilmiö.
Kirjamessut ihmispaljouden huippuhetki
Pohjoismaiden suurin kirjallisuustapahtuma järjestettiin 22. – 25.10.2026 Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on valtaisa määrä kirjoja myynnissä, sekä huimasti muuta markkinahumua. Helsingin Kirjamessujen kävijämäärä kasvoi viidettä vuotta peräkkäin. Helsingin Kirjamessuilla vieraili neljän päivän aikana yli 112 000 ihmistä. Suoraan sanoen Kirjamessujen kokonaisuus oli erittäin onnistunut.
Kerrotun mukaan kävijämäärän lisäksi ohjelmia katsottiin verkkolipuilla tapahtuman aikana 15 000 kertaa, katselukerrat ovat samassa tasossa viime vuoden lukujen kanssa. Kirjamessuilla järjestettiin tänä vuonna ennätysmäärä eli yli 1000 ohjelmaa 17 lavalla ja esiintyjiä oli yli 2000. Vuonna 2025 messuilla vieraili 104 516 kävijää, joten määrä kasvoi viime vuodesta yli 7 %. Tarkka kävijämäärä 2026 on 112 214.
Korttipakat, eräs noituuden rajapinnan ilmiö
Kirjamessuilla on nykyisin varsin runsaasti kirjojen ohessa myynnissä erilaisia korttipakkoja, joita myydään lähinnä ongelmaratkaisun ja mielenhallinnan välineiksi. Pakat ilmentävät mitä erilaisempia ajatus- ja uskomuskuvioita, mutta niitä yhdistää samalla joko tahaton tai avoimen suora yhteys tarot-kortteihin. Tarot on varsin selvä noituuden osa-alue, mutta erittäin ”sisäsiisti” ja hyväksytty sellainen. Näissä uusissa pakoissa käytetään positiivisia affirmaatioita, elämän filosofisia kysymyksiä, sekä paljon kauniita luontoaiheita.
Toisinaan tiede ja noituus pyritään keskusteluissa ajamaan vastakkaisiin nurkkiin. Näissä uusissa avoimen kaupallisissa korttipakoissa tuo raja ja vääntö väljenee, sillä esimerkiksi psykologian tyyliin rakennetuissa pakoissa on erinomaisen selviä vaikutteita noituuteen liittyvästä maailmankuvasta ja ajattelusta, jonka mukaan intuitio ja ajatuksen voiman käyttö on normi ja täysin luonnollinen asia. Suomessa on uskonnonvapaus ja onneksi myös ajattelunvapaus. Tämä vaikuttaa nykyihmisen uskonto/uskomuskenttään. Osaava noita on ajattelun ja ajatusvoiman mestari. Kristinuskossa samaa käytäntöä kutsutaan usein rukoukseksi. Noitien parissa onkin ateisteja, monenkirjava joukko erilaisia pakanoita, mutta myös selvästi kristityiksi identifioituvia noitia. En osaa sanoa, ketkä noita korttipakkoja ostavat, mutta luulen, että moni heistä on hiukan sellainen ”kaappinoita”.
Noituus saa aikaan tunnereaktioita
Uteliaan toimittajan otteella kiertelin messujen kaikki löytämäni noituuteen suoraan tai välillisesti liittyvät kohteet, sekä katsoin ja kuuntelin ainakin neljä Arabiaksi nimetyllä lavalla pidettyä esitystä. (Kaikki esiintymislavat olivat nimeltään joku Helsingin kaupunginosa). Lisäksi juttelin monien noitien kanssa ja hyvin avoimesti kysyin heiltä varsin haastaviakin kysymyksiä, jotka liittyivät heidän toimintaansa. Ensimmäinen huomio on, että noituus on päässyt pois äärimarginaalista, sillä vielä viime vuonna Kirjamessuilla oli muutama pieni ständi, joissa myytiin esoteriaan ja noituuteen liittyviä kirjoja, mutta ei yhtään lavaesiintymistä. Tänä vuonna paikalla oli somenoita Kuparikettu, Pakanallinen keskus ja Suomen Noitaopisto, joista kaksi ensimmäistä esiintyivät jonkin aiheen varjolla esiintymislavalla.
Messujen jälkeisenä maanantaina alkoi kuohunta, kun joku itseään tiedehenkilöksi tavalla tai toisella tituleeraava henkilö julkaisi Linkedinissä jonkun ”kyllä minä nyt noituudesta mieleni pahoitin” kirjoituksen, koska oli siis ”pahoittanut mielensä” (tai halusi muuten vain lisää huomiota ”tärkeille linkkariviesteilleen”). Itsekin olen tiedeorientoinut setämies, mutta on hiukan vaikeaa hahmottaa, miksi noituuden sosiokulttuurisen ilmiön mukana olon näillä messuilla pitäisi triggeröidä minua pahoittamaan mieleni. Ja tuo some kohutus ja noituuden äimistelyhän ei toki jäänyt siihen. Saman päivän aikana lähetti eräs tuttuni minulle linkin iltapäivien keltaisen lehdistön semiasialliseen juttuun, jossa pyrittiin lööpittämään noituus ja tuo mielensäpahoittaja tiedesetämies jollain tavalla.
Mielensä pahoittamisen ja lööppien rahallinen arvo
Iltapäivien iloksi ilmestyvät lööppilehdet todennäköisesti vyöryttävät tästä nyt sitten isommankin keskustelu tapahtumasarjan, sillä noituuskohu taitaa myydä näitä muutenkin lukukelpoisuudeltaan kyseenalaisia lehtiä. Mati Nykaenen, Putin ja noituus, onko siinä keltaisen lehdistön uusi ”kolme kovaa lööppiaihetta”? Noitien ja noituudesta kiinnostuneiden kannalta on varsin ikävä asia, kun heidän maailmankuvansa joutuu tuollaiset lööppisaastan hampaisiin. Vaikka toisaalta on selvää, että jos noituus on nousevaa valtavirtaa, saattaa kohujulkisuus olla sen aatteelliselle leviämiselle ja kohu on heidän elinkeinon harjoittamisen kannalta suurimmiltaan osin positiivinen asia, ”ropo kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”, vai miten se meni?
Noituus viralliseksi ammattinimikkeeksi?
Uskottavin ja ammattimaisimmin toimiva taho Suomessa noituuden suhteen on Suomen Noitaopisto. Opistolla on selkeä tahtotila viedä noita terminä ja koulutetun ihmisen ammattinimikkeenä virallisten ammattien joukkoon. Nimestään ei selviä, mutta Suomen Noitaopisto on yhdistys. Heillä on opettajia useampi kymmen. Noitaopiston hallintosihteeri Nina Sulkanen ja varapuheenjohtaja Juuso Byckling kertoivat minulle, ymmärrykseni mukaan, että tavoitteena on rakentaa niin vahva pedagoginen opetusrunko ja selkeä toimintarakenne, että Noitaopiston opiskelija voi jatkossa, jonain päivänä, saavuttaa noidan ammattipätevyyden ja yhteiskunnallisesti hyväksytyn noidan ammattinimikkeen Suomen Noitaopiston opiskelujen kautta. Kun hiukan kyseenalaistin, onko sellainen lähitulevaisuudessa vielä mahdollista, he varsin harkitusti ja rauhallisesti perustelivat asian.
Tällä hetkellä tilanne on, että Suomen Noitaopisto tarjoaa etäopetusta suomalaisen kansanmagiaperinteen, tietäjäperinteen, mytologian ja luontoyhteyden pohjalta. Opinnot etenevät selkeän opetussuunnitelman tukemana ja kutsuvat kulkemaan omaa noitapolkua juurevasti, eettisesti ja omaan kokemukseen nojaten. Opinnot ovat sivutoimisia etäopintoja, joten niitä voi suorittaa muun elämän rinnalla.
Suomen Noitaopisto kertoo opiskelun luonteesta näin: ”Opinnot toteutetaan verkossa ajalla 10.8.2026–28.5.2027, joten voit osallistua mistä päin Suomea tahansa. Voit opiskella livenä ryhmän mukana tai hyödyntää tallenteita silloin, kun se sopii omaan arkeesi. Lukuvuoteen sisältyy opetuksen lisäksi yhteisiä rituaaleja, vuodenkierron seremonioita sekä opiskelijayhteisö, jossa voit jakaa kokemuksia ja kulkea polkua yhdessä muiden kanssa. Lukuvuoden hinta on 888 € ja sen voi maksaa jopa 15 erässä. Sitoudut vain yhteen lukuvuoteen kerrallaan. Ensimmäinen vuosi toimii omana kokonaisuutenaan, mutta halutessasi voit myöhemmin jatkaa syventäviin opintoihin.”
Opiston nettisivut löytyvät: https://www.noitaopisto.fi/
Opistossa on tällä hetkellä monenlaisia opintokokonaisuuksia. Netistä löysin mm. nämä: Suomalaisen magiaperinteen ja mytologian perusteet sekä tietäjäpolku. Neljä luonnonvoimaa – elementtiopit. Pyhät kasvit ja metsän lahjat. Astrologia. Kuuoppi. Kädestä lukeminen. Luutulkinta. Selväaistit. Tarot. Noitien vuotuisjuhlat.
Kun katselin, ketkä toimivat Suomen Noitaopistossa opettajina, huomasin, että siellä on mukana varsin tunnettujakin henkilöitä, mm. tankotanssin maailmanmestari, kontrabasson ammattilainen ja Äkäiset ämmät -bändin laulaja/soittaja Henrica Fagerlund, eräs Suomen arvostetuimmista astrologeista ja astrologian opettajista, lauluntekijä Juha Back, TV:stä tuttu tietokirjailija, filosofian tohtori, taiteentutkija ja symbolien tulkitsija Liisa Väisänen, parantavan äänen pioneeri ja kouluttaja Michael Schirmer, sekä Minä Olen -lehden entinen toimittaja ja new agen alalla erittäin tunnettu monitoimimies, musiikkitieteilijä, filosofian maisteri (FM) Erkki Lehtiranta.
Noituus on sen sortin elämänkatsomus tai elämänkutsumus, että se vetää usein puoleensa varsin värikkäitä persoonia. Erkki Lehtiranta on hyvä esimerkki siitä, että noissa piireissä ihmisen elämänkulku voi olla varsin runsaspolkuinen. Nykyään Noitaopiston sivuilla kerrotaan, että hän opettaa Noitaopistossa mm. kirologiaa eli kädestä lukemisen taitoa. Sivuilla lukee näin: ”Tavoitteenani on auttaa opiskelijoita näkemään astrologia ja kirologia syvällisinä itsetuntemuksen ja tietoisuuden kasvun välineinä – elämän ymmärtämisen karttoina, ei vain tulkinnan tai ennustamisen keinoina”. Itse muistan Erkin Lehtirannan parhaiten Kirjeopisto VIA:n länsimaisen rajajogan opiskelijana, sekä Minä Olen -lehden toimittajana ja etenkin lehden päätoimittaja Matti Sornikiven ns. luottotoimittajana. Aikoinaan Erkki oli myös varsin (jopa aggressiivisen) voimakas raa’an lihan syömisen puolestapuhuja, ja sen jälkeen, kun hän erosi VIA:n opistosta, Erkki alkoi kanavoimaan Hilarion-nimistä henkiolentoa tai entiteettiä. En osaa sanoa, vieläkö Erkki ”juttelee” Hilarionin kanssa, mutta Prisman verkkokaupassa on ainakin tällä hetkellä myynnissä esim. kirja, jonka nimi on Kasvien viisaus, kivien muisti – Mestari Hilarionin viisautta 3. Hintaan 27 euroa.
