Vanhemmuuden alkuvuosien stressi on yhteydessä siihen, miten hyvin vanhempi pystyy pohtimaan lapsensa tunteita ja ajatuksia. Helsingin yliopistossa 20. marraskuuta tarkastettava väitöstutkimus osoittaa myös, että tuki vanhemmille voi hyödyttää samalla lapsia.
Vanhemmaksi tuleminen on yksi elämän suurimmista muutoksista. Väitöskirjatutkija Johanna Sourander Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta tutki, miten esikoisen saaneiden isien ja äitien kokema kuormitus näkyy heidän vanhemmuudessaan ja lapsen kehityksessä.
– Monet vanhemmat kokevat ensimmäisten vuosien aikana huomattavaa kuormitusta. Tämä oli yhteydessä lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitojen haasteisiin yhden ja kahden vuoden iässä, Sourander kertoo yliopiston tiedotteessa.
Aineisto on peräisin Helsingin yliopiston Families First -tutkimushankkeesta. Siihen osallistui 1 016 ensimmäistä lastaan odottavaa vanhempaa, 358 isää ja 658 äitiä. Vanhemmat vastasivat kyselyihin viidesti raskausajasta siihen asti, kun lapsi täytti kaksi vuotta. Tiedot kerättiin vuosina 2012–2015 neuvoloiden kautta noin 80 kunnassa.
Mentalisointi tarkoittaa kykyä pysähtyä
Mentalisaatiokyvyllä tarkoitetaan vanhemman kykyä pysähtyä pohtimaan omaa ja lapsensa kokemusta: mitä lapsi mahdollisesti tuntee, ajattelee ja tarvitsee, ja miten oma toiminta vaikuttaa häneen.
Tutkimuksen mukaan vanhempien mentalisaatiokyky vahvistui raskausajalta vauvan syntymän jälkeiseen aikaan ja pysyi sen jälkeen melko vakaana lapsen kahteen ikävuoteen asti. Mitä enemmän vanhemmat kokivat vanhemmuuteen liittyvää stressiä, sitä matalampi heidän mentalisaatiokykynsä oli. Tämä yhteys oli voimakkaampi isillä kuin äideillä.
– Isien osallistuminen varhaiseen hoivaan on viime vuosikymmeninä lisääntynyt merkittävästi, mutta samalla heidän saamansa vanhemmuuden tuki voi joissakin tilanteissa olla vähäisempää kuin äideillä, Sourander pohtii.
Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin 377 vanhempaa, kun heidän lapsensa olivat yksi- ja kaksivuotiaita. Vanhempien kokema stressi oli yhteydessä siihen, että he arvioivat lapsellaan olevan enemmän tunne-elämän ja vuorovaikutuksen pulmia, kuten kiukkua, vaikeutta rauhoittua tai vetäytymistä muiden seurasta. Vähemmän kuormittuneiden vanhempien lapset taas osasivat tiedotteen mukaan paremmin ilmaista tunteitaan, ottaa kontaktia toisiin ihmisiin ja toimia heidän kanssaan. Lisäksi vähäisen stressin ja runsaan tuen yhdistelmä oli yhteydessä lapsen suotuisampaan kehitykseen.
Tutkimus kuvaa tilastollisia yhteyksiä. Se ei osoita, että stressi yksinään aiheuttaisi lapsen pulmia. Lasten taitoja arvioivat vanhemmat itse.
Vertaistuki auttoi ymmärtämään vauvaa
Kolmannessa osatutkimuksessa 550 isää ja äitiä kertoi kokemuksistaan mentalisaatioon perustuvasta Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmästä. Tärkeimpinä hyötyinä he mainitsivat vertaistuen, oman lapsen paremman ymmärtämisen ja lisääntyneen ymmärryksen omasta vanhemmuudesta.
– Tulokset korostavat varhaisen, ennaltaehkäisevän ja molemmat vanhemmat huomioivan tuen merkitystä jo raskausaikana ja lapsen ensimmäisinä elinvuosina, Sourander painottaa.
Tukea on tarjolla
Ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle on asetuksen mukaan järjestettävä neuvolassa moniammatillista perhevalmennusta, johon kuuluu vanhempainryhmätoimintaa. Lisäksi neuvola tekee kotikäynnin.
Monissa kunnissa neuvola järjestää myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton kehittämiä maksuttomia Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmiä. Ne alkavat, kun vauva on 3–4 kuukauden ikäinen. Ryhmässä on 4–6 perhettä, ja se kokoontuu noin joka toinen viikko yhteensä 8–12 kertaa. Mukaan ovat tervetulleita molemmat vanhemmat ja myös yhden vanhemman perheet. Osallistumismahdollisuutta voi kysyä omasta neuvolasta.
Kun mieltä painaa, MLL:n Vanhempainpuhelimeen voi soittaa maksutta ja nimettömästi numeroon 0800 92277. Puhelimessa ja chatissa voi keskustella mistä tahansa vanhemmuuteen, lapseen tai perhe-elämään liittyvästä huolesta.
Johanna Sourander väittelee 20.11.2026 aiheesta ”Vanhemman mentalisaatiokyky, vanhemmuuden stressi ja sosiaalinen tuki: Yhteyksiä lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen yhden ja kahden vuoden iässä”. Vastaväittäjänä toimii Kaija Puura.
![]()