Kahdeksan minuutin välein sykkivä valkoinen kääpiö kiertää Auringon kaltaista tähteä

Hubblen kuva Siriuksesta ja sen valkoisesta kääpiöseuralaisesta, joka näkyy pienenä pisteenä vasemmalla alhaalla. Kuva: NASA, ESA, H. Bond (STScI) ja M. Barstow (University of Leicester)

Australialaiset radioastronomit ovat jäljittäneet säännöllisesti toistuvat radiopulssit tähtipariin, jossa sammunut tähti kiertää Auringon kaltaista tähteä yli 5 000 valovuoden päässä. Löytö tuo uutta tietoa Linnunradan arvoituksellisista radiolähteistä.

Curtinin yliopiston ja Kansainvälisen radioastronomian tutkimuskeskuksen ICRAR:n tutkijat löysivät tähtiparin GPM J071507−114153. Sen toinen osapuoli on valkoinen kääpiö eli sammuneen tähden tiivis jäänne. Toinen on G-tyypin tähti, joka kuuluu samaan perustyyppiin kuin Aurinko.

Radiopulssit toistuvat 7,9 minuutin välein, ja tutkijat tulkitsevat jakson valkoisen kääpiön pyörähdysajaksi. Pulsseissa näkyy lisäksi noin 1,3 vuorokauden jakso, jota tutkijat pitävät tähtiparin ratajaksona eli aikana, jossa tähdet kiertävät toisensa kerran. Tulokset julkaistiin Nature Astronomy -lehdessä 12. marraskuuta. Tutkimuksen pääkirjoittaja Sam McSweeney teki löydön ICRAR:ssa ja työskentelee nyt kansainvälisessä SKA-observatoriossa.

Uusi tapaus harvinaisten radiolähteiden joukossa

Löytö kuuluu pitkäjaksoisiin radiotransientteihin (engl. long-period transients). Ne ovat radiolähteitä, joiden lähettämät pulssit syttyvät ja sammuvat minuuttien tai tuntien välein. Tiedotteen mukaan sama ICRAR-ryhmä löysi ensimmäisen tällaisen lähteen vuonna 2021, ja sen jälkeen niitä on löydetty noin tusina. Niiden alkuperää ei vielä täysin ymmärretä.

Ainakin neljä aiemmin tunnettua lähdettä on osoittautunut valkoisen kääpiön ja punaisen kääpiön muodostamiksi pareiksi. Punainen kääpiö eli M-kääpiö on Aurinkoa pienempi ja viileämpi tähti. Esimerkiksi eurooppalaisella LOFAR-radioteleskoopilla löydetty ILT J1101+5521 lähettää pulssin 125,5 minuutin välein, ja ICRAR:n vuonna 2024 raportoimalla GLEAM-X J0704−37:llä jakso on noin 2,9 tuntia. Jo vuonna 2016 julkaistiin tutkimus tähtiparista AR Scorpii, jonka nopeasti pyörivä valkoinen kääpiö saa koko järjestelmän sykkimään lähes kahden minuutin välein ultraviolettivalosta radioaaltoihin.

GPM J071507−114153 on ensimmäinen tällainen järjestelmä, jossa valkoisen kääpiön seuralainen on Auringon kaltainen tähti. Aiemmissa pareissa on jäänyt epäselväksi, kumpi tähdistä lähettää pulssit.

– Pulssit ovat nyt ensimmäistä kertaa niin selkeitä, että näemme valkoisen kääpiön liikkuvan radallaan seuralaisensa ympäri. Tiedämme siis, että pulssit tulevat valkoisen kääpiön läheltä tai mahdollisesti siitä itsestään, McSweeney sanoo (tiedotteen suomennos).

Tutkijat päättelivät radan pulssien saapumisajoista. Tulkinta perustuu radiohavaintoihin, ja sen voi varmistaa mittaamalla seuralaistähden liikettä näkyvän valon havainnoilla.

Pulssit paljastivat myrskyjä seuralaisessa

Radiopulssit kertoivat myös seuralaistähdestä. Yhden tutkimuksen kirjoittajista, apulaisprofessori Natasha Hurley-Walkerin mukaan pulssien avulla havaittiin tähden pinnalla purkauksia, jotka muistuttavat Auringon purkauksia, joiden seurauksena Maassa nähdään revontulia.

– Lisäksi näimme valkoisen kääpiön kulkevan voimakkaan magneettikentän alueen takaa. Se oli todennäköisimmin tähden pinnalta purkautuva valtava plasmakaari eli protuberanssi, Hurley-Walker sanoo (tiedotteen suomennos).

Kun valkoinen kääpiö kulki seuralaisensa takaa, pulssien ominaisuudet muuttuivat nopeasti. Tutkijoiden mukaan tämä sopii yhteen sen kanssa, että radioaallot kulkivat seuralaistähden kuuman ulkokehän eli koronan läpi.

Kolme kaukoputkea ja sata tuntia dataa

Lähde löytyi Länsi-Australiassa sijaitsevan Murchison Widefield Array (MWA) -radioteleskoopin kartoituksessa, jossa tutkitaan Australiasta näkyvää Linnunrataa. Etelä-Afrikan MeerKAT-radioteleskoopilla lähteen paikka määritettiin tarkasti. Havaijissa sijaitsevan Keckin observatorion spektri osoitti, että samassa kohdassa on G-tyypin tähti. Yli sata tuntia radiodataa käsiteltiin Pawseyn supertietokonekeskuksessa.

MWA ja MeerKAT ovat Australiaan ja Etelä-Afrikkaan rakenteilla olevien SKA-radioteleskooppien edeltäjiä.

– Jos teemme tällaisia löytöjä jo edeltäjäteleskoopeilla, kuvitelkaa, kuinka paljon enemmän tähtijärjestelmiä löydämme, kun SKA-teleskoopit ovat valmiit, McSweeney sanoo (tiedotteen suomennos).

MIKÄ ON VALKOINEN KÄÄPIÖ?

  • Valkoinen kääpiö on tähden ydin, joka jää jäljelle, kun tähti on kuluttanut ydinpolttoaineensa ja luopunut ulkokerroksistaan.
  • Se on tyypillisesti Maan kokoinen mutta satojatuhansia kertoja Maata massiivisempi. Teelusikallinen sen ainetta painaisi enemmän kuin lava-auto.
  • Valkoinen kääpiö ei tuota uutta lämpöä vaan jäähtyy hitaasti miljardien vuosien kuluessa.
  • Myös Aurinko päätyy valkoiseksi kääpiöksi. NASAn mukaan se paisuu noin viiden miljardin vuoden kuluttua punaiseksi jättiläiseksi ja kutistuu myöhemmin valkoiseksi kääpiöksi.
ICRAR:n taiteilijan näkemys, jossa valkoisen kääpiön radiokeila pyyhkii Auringon kaltaisen tähden ohi. Kuva: N. Hurley-Walker / ICRAR
Suunnittelu ja toteutus: DevNet Oy