Riikinkukko puutarhassa – Mathias Withoosin Rooma
24.9.2026–10.1.2027
Sinebrychoffin taidemuseo
Ystävyyttä, iloa ja yhteisöllisyyttä! Sinebrychoffin taidemuseo esittelee elämäniloa pulppuavan Bentvueghels-taiteilijajoukon, joka syntyi alankomaalaisten ja flaamilaisten taiteilijoiden keskuudessa Roomassa vuoden 1620 tienoilla.
Ajan taiteilijoille oli tyypillistä syventää osaamistaan matkustamalla Roomaan, eikä alankomaalainen taidemaalari Mathias Withoos (1627–1703) ollut tässä poikkeus. Withoos liittyi ryhmään oleskellessaan kaupungissa noin vuosina 1648–1653.
”Bentvueghels oli löyhä yhteisö, jossa taiteilijat tukivat toisiaan, juhlivat paljon yhdessä ja välillä myös haastoivat toisiaan taiteellisesti. Elo Roomassa yhdisti heitä ja Mathias Withoosin taiteelliseen työskentelyyn tämä aika jätti pysyvän jäljen”, museonjohtaja Kirsi Eskelinensanoo.
Toverillinen ja vallaton Bentvueghels-joukko kukoisti vuosisadan ajan yhä uusien taiteilijoiden liittyessä siihen mukaan saapuessaan kaupunkiin. Taidemaalarit Cornelis van Poelenburch (1594–1667) ja Bartholomeus Breenbergh (1598–1657) kuuluivat ryhmän perustajajäseniin ja myös heidän teoksiaan on nähtävillä näyttelyssä. Ryhmään kuului kirjava joukko eri taiteenalojen harjoittajia, ja jäseniä tiedetään olleen ainakin 480. Ryhmän nimen vueghel tarkoittaa lintua, joka on leikkisä viittaus vapauteen, ja bent viittaa joukkoon. Roomassa aikaansa viettävä värikäs lintujoukko – kuin riikinkukot puutarhassa.
Taiteilijajoukon jäsenistä on säilynyt paljon tietoa, kuten heidän kirjeenvaihtoaan kotiväen kanssa sekä viranomaisdokumentteja. Tiedetään myös, millä kadulla osa jäsenistöstä on asunut ja ketkä heistä asuivat yhdessä. Yhteisöllisyys näkyi osaamisen, kontaktien ja arjen jakamisessa. Ryhmä tarjosi jäsenilleen sekä ammatillisia verkostoja että taloudellista turvaa.
”Näiden tietojen avulla pääsemme lähemmäs yksittäisten teosten takana olevia taiteilijoita ja heidän elämäänsä. Näyttely ei kerro pelkästään 1600-luvun taiteesta, vaan yhteisöstä ja ihmisistä”, näyttelyn kuraattori amanuenssi Salla Heino kertoo.
Sinebrychoffin taidemuseon tuottama näyttely esittelee Bentvueghels-taiteilijajoukkoa ja sen taidemaalareista erityisesti Mathias Withoosin tuotantoa. Esillä on 1600-luvun maalauksia ja harvinaisia piirroksia pääosin hollantilaisista museoista ja yksityiskokoelmista sekä maalauksia ja grafiikkaa Kansallisgallerian kokoelmasta. Riikinkukko puutarhassa – Mathias Withoosin Rooma -näyttelyjulkaisun artikkelin on kirjoittanut taidehistorioitsija Albert Boersma.
Hassut lempinimet ikuistettuna kirkkoon
Valkoinen sukka, lyhty, linnunpelätti, helistin, fretti, Arkhimedes, makea maito, pukinparta ja satyyri. Tällaisia lempinimiä Bentvueghels-taiteilijajoukko keksi toisilleen. Ryhmällä ei ollut varsinaista jäsenrekisteriä tai virallisia sääntöjä, mutta joukkoon liittyvä taiteilija sai oman bent-nimen. Lempinimi annettiin liittymisjuhlassa ja niillä viitattiin esimerkiksi henkilön ulkoisiin piirteisiin, luonteeseen tai taiteelliseen tekemiseen. Hassut lempinimet kertoivat joukkoon kuulumisesta ja monet käyttivät niitä myös teostensa signeerauksessa. Mathias Withoosin bent-nimi on Calzetta Bianca, joka on italiankielinen käännös hänen sukunimestään, suomennettuna valkoinen sukka.
Näyttelyssä on esillä Amsterdamin Rijksmuseumin kokoelmaan kuuluva maalaus, jossa kuvataan liittymisjuhlaa. Juhlassa viini virtasi, ja osallistujat pukeutuivat leikkimielisesti pitkiin kaapuihin antiikin ajan tapaan. Rituaali huipentui yhteiseen retkeen Konstantinus Suuren rakennuttamaan Santa Costanzan kirkkoon, jonka seiniin kaiverrettiin uuden bent-nimen nimikirjaimet. Ryhmään kuuluminen ikuistettiin näin kirkon seinään ja taiteilijoiden kaivertamat nimet ovat siellä edelleen nähtävissä.
Taidehistorioitsija Albert Boersma löysi uuden bent-nimen tehdessään tutkimusta näyttelyjulkaisun artikkelia varten. Näyttelyssä esillä olevan menestyneen taiteilijan Jan Bothin (1618–1652) lempinimi löytyi taidemesenaatti ja keräilijä Wilhelm Vincent van Wittenhorstin (1613–1674) taidekokoelman inventaarioluettelosta. Jan Bothin nimen kohdalla näkyi merkintä Soetemelck (Makea maito). Tämä bent-nimi on odottanut löytäjäänsä 1600-luvulta tähän näyttelyyn asti.
Kasvien runsautta, arkkitehtonista vakautta ja pikkutarkkaa eläinten kuvausta
Mathias Withoos lähti matkalle Roomaan kotikaupungistaan Amersfoortista vuonna 1647. Matkaseurueeseen kuului kasvi- ja luontoaiheistaan tunnettu taidemaalari Otto Marseus van Schrieck (1613–1678) sekä muita taiteilijatovereita. Italiassa oleskellessaan Withoos kehitteli van Schrieckin kanssa erityisen metsä- tai luontoaiheisen asetelmamaalauksen, sottoboscon, jossa kuvataan pikkutarkasti metsän aluskasvillisuutta sekä siellä vilistäviä hyönteisiä ja pikkueläimiä. Heidän sottobosco-maalauksensa ovat huolellisesti rakennettuja maailmoja.
Withoosin teoksissa yhdistyvät omaperäisellä tavalla usein Rooman maisemat ja rakennukset sekä kasvien runsaus ja pienten eläinten yksityiskohtainen kuvaaminen. Puutarhanäkymissä etualan kasvit muistuttavat luonnon ihmeellisyydestä, jota tulee kunnioittaa. Teoksissa korostuvat Vanitas-aiheet, jotka muistuttavat elämän ohikiitävyydestä. 1600-luvun maalauksissa kaikilla luontokappaleilla on oma merkityksensä. Alankomaalaisessa taiteessa riikinkukko muistutti usein kauneuden katoavaisuudesta sekä loiston ja itsekeskeisyyden turhuudesta. Riikinkukot ovat toistuvasti mukana Withoosin teoksissa.
”Riikinkukot viittaavat hetkellisiä nautintoja tärkeämpiin asioihin. Edelleen nykypäivänä kiireisen arjen keskellä kaipaamme merkityksellisten asioiden äärelle. Se voi näyttäytyä esimerkiksi läheisten kanssa jaettuna aikana, luontokokemuksina tai tarpeena ylipäätään hiljentää vauhtia”, näyttelyn kuraattori Salla Heino sanoo.
Aika Roomassa innoitti Mathias Withoosia koko loppuelämän, mutta siellä asuessaan hän poti koti-ikävää. Hän viipyi kaupungissa yhteensä noin neljän vuoden ajan. Innostuksen Roomaan hän jakoi myöhemmin omille oppilailleen. Withoosin oppilas Caspar van Wittel (1653–1736) matkusti vuorostaan Roomaan 1673 ja liittyi Bentvueghels-yhteisöön. Hän sai nimekseen De Toorts, Lyhty.
Withoosin palattua takaisin kotikaupunkiinsa Amersfoortiin hän perusti perheen, josta kehittyi pieni taiteilijadynastia. Hänen kahdeksasta lapsestaan neljä; Johannes, Pieter, Alida ja Frans kasvoivat isänsä opettamina taiteilijoiksi. Mathiasin kiinnostus luontoon näkyy myös lasten taiteellisessa tuotannossa. Tästä hyvänä esimerkkinä on näyttelyssä esillä oleva hänen lapsensa Johannes Withoosin (1648–n. 1688) teos Metsäasetelma ja perhosia (1686).
Taiteilijuus on säilynyt suvussa tähän päivään asti. Näyttelyssä on esillä valokuvaaja Hans Withoosin (s. 1962) kaksi teosta, jotka palaavat vuosisatojen takaisen sukulaisensa Mathias Withoosin maalausten äärelle ja ovat vuoropuhelussa niiden kanssa. Hans Withoosin teoksessa Asetelma ja perhoset (2016) Mathias Withoosin maalaama maisema löytää uuden muodon ja liikkuu ajassa nykypäivään.
Sinebrychoffin taidemuseo