Elokuvakriitikko Tapio Sippoin
The Hunger Games: The Ballad of Songbirds and Snakes kertoo diktaattori Coriolanus Snow’sta sen, kuinka hänen menestys sai alkunsa. Tarinan alussa hän oli ehkä vielä viaton kuin pulmunen, mutta hänet on vain kasvatettu ylimieliseksi mulkvistiksi. Vai onko Coriolanus Snow jo syntyjään sosiopaatti? Kyllähän siitä jonkinlaisen tarinan saa aikaan. Elokuva on pitkä kuin nälkävuosi, 157 minuuttia, mutta en toki nukahtanut sen aikana. Kannattaa ainakin käydä vessassa ennen kuin elokuva alkaa.
Elokuvan kantavana teemana, etenkin alkuosassa, on klassinen antiikin ”synti”, tai siis ”synneistä suurin” eli hybris. Jokainen toki tajuaa, että tällaisen elokuvan juoni ei vaadi elokuvan katsomista leffateatterissa. Lisäksi on selvää, että tämän elokuvan jatko-osilla tehdään myös rahaa, sillä tarina jää selvästi kesken, joten jatkolle on varmistettu kysyntä. Aikaisemmin on ilmestynyt jo neljä elokuvaa: Nälkäpeli, Matkijanärhi 1 ja Matkijanärhi 2, sekä Vihan liekit. Kyseessä on selkeästi viihdebisnes ja kuten tiedämme, näillä aikaisemmilla elokuvilla on tietenkin jo tehty kivasti rahaa.
Hybris ja muita teemoja
Hybris on kreikkaa ja se kääntyy suomeksi lähinnä sanalla ”loukkaus”. Hybris tarkoittaa yleensä kuolemattomuuden harhaan ”sairastuneen” nuorehkon henkilön liioiteltua itsevarmuutta ja itseluottamusta, joka lopulta usein johtaa ansaittuun rangaistukseen. Kamppailulajeissa tämä toteutuu usein niin, että ”vanha papparainen pistää nuorta uhoajaa pataan”. Tällöin myös vanhempi konkari saattaa toki olla hybriksen vallassa.
Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti usein toimia, jotka niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään. Kirkko on syyllistynyt aikoinaan ja kovin ontuen kulttuurilainaan. Katolisen kirkon kuolemansynneissä hybris on virheellisesti käännetty ylpeyden synniksi. Antiikissa rangaistuksena hybrikseen käytettiin ns. samaa lääkettä, eli hybristeliä yleensä häpäistiin tavalla tai toisella. Tai kun hybriksen vallassa ollut ”kukonpoika” sai nenilleen, niin hän joutui samalla häpeään ja etenkin itse koki joutuneensa häväistyksi. Hybris oli antiikin Ateenassa rikos. Rikkomuksina lakia vastaan pidettiin esim. pahoinpitelyä, seksuaalista väkivaltaa, sekä julkisen tai pyhitetyn omaisuuden varkauksia.
Tarpeiden ja elämän merkityksellisyyden psykologiaa
Balladi laululinnuista ja käärmeistä on psykologisessa mielessä erinomaisen toimiva elokuva, joka osoittaa omassa tarinassaan, kuinka paljon ihmisellä voi olla erilaisia hyviä tarpeita ja kuinka niiden väliset jännitteet saavat aikaan tilanteen, jossa toiminta ei aina mene eettisesti ja moraalisesti oikein. Samalla elokuvan tarina on ihanne-esimerkki siitä, miksi freudilainen uskomus egosta on pahasti pielessä. Elokuvalla on siis syvällinen psykologisesti opettava juoni.
Elokuvan tarina osuu ilman ponnistelua irvokkaan vahvasti maailman nykyiseen tilanteeseen, sillä tahtomattakin rinnastuksia nousee katsojan mieleen, sekä Venäjän tekemän Ukrainaan kohdistuvan oikeudettoman hyökkäyssodan että Hamasin barbaarimaisien Israelin juutalaisiin siviileihin, lapsiin ja naisiin kohdistaman järjettömän ja täysin kohtuuttoman teurastushyökkäyksen vuoksi. Mielekkyyden ja mielettömyyden teemat pomppaavat esiin, vaikka sinällään kyse on viihteestä.
Monin paikoin leffassa diktatuurin sotilaat käyttäytyvät kuin sotaelokuvissa yleensä natsit. Elokuvan tarina nostaa elämän mielekkyyden pohdintojen kautta myös esiin holokaustin eli natsi-Saksan suorittaman järjestelmällisen juutalaisten kansanmurhan toisen maailmansodan aikana. Uusi trauma nostaa vanhoja traumoja pinnalle. Elämän mielekkyyden psykologian mestari Viktor Frankl on kirjoittanut kirjan Ihmisyyden rajalla, jonka voi hyvin lukea ennen kuin menee katsomaan tämän leffan. Pienessä kirjassa on vain 125 sivua, joten sen lukee tunnissa.
Elokuvassa tarinan päähenkilönä nuori Coriolanus Snow joutuu miettimään ihmisten käytöksen syvempiä merkityksiä. Samalla hän miettii myös eettisesti kovinkin kyseenalaisen Nälkäpelin merkitystä. Elokuvan edetessä Coriolanus Snow antaa itselleen eri syitä Nälkäpelin olemassa ololle ja samalla hänen maailmankuvansa muuttuu ja rakentuu. Hän alkaa omaksua Nälkäpelin absurdin olemassa olon idean omaksi osaksi uskomuksiaan. Siitä hän pyrkii myös päättelemään, millaisia ovat kaikki ihmiset ja kuinka maailma toimii. Coriolanus Snow rakentaa siis itselleen oman harhaisen maailmansa päättelyvirheidensä kautta.
Tässä mielessä elokuvassa on kyseessä tarina, jossa ihminen (esim. Coriolanus Snow) rakentaa itselleen mielenväisteitä, joiden avulla hän voi pettää itseään ja rakentaa maailmastaan näennäisesti mielekkäämmän. On helppoa todeta, että Coriolanus Snow käyttää saman suuntaisia ajatusvirheitä, kuin ne, jotka esim. uskovat perisyntiin ja egon olemassa oloon tai buddhalaiseen väittämään, jonka mukaan ”kaikki on kärsimystä”. Tässä mielessä elokuvan tarina on länsimaiselle ihmiselle varsin tervehdyttävä, ainakin, jos katsoja uskaltaa kyseenalaistaa samalla omia uskomuksiaan. Voimme myös miettiä, kuinka sosiopaatit päätyvät valtaan ja miksi liian usein juuri niin tapahtuu.
Visuaalisuudessa hauskaa kulttuurin ja historian sotkua
Balladi laululinnuista ja käärmeistä kannattaa kuitenkin mennä katsomaan elokuvateatteriin, jos osaa arvostaa hupaisaa historiallisten kulttuurivaikutteiden kanssa veivaamista. Elokuvasta, ja erityisesti sen rekvisiitasta, lavasteista ja kulisseista, löytyy hauskalla tavalla vaikutteita DDR:n ja neuvostoliiton ajan diktatuurien tavaroista ja arkkitehtuurista, jenkkilän 50-luvun pukeutumisesta, nykyisenkin Pohjois-Korean arkkitehtuurista, 1900-luvun alkupuolen synkän ja savuisen brittiläisen tehdasmiljöön lavasteita, sekä tietysti myös lännenelokuvien lavasteita.
Suomalaiselle helppoja ja miellyttäviä ovat kohtaukset, joissa ollaan järvimaisemissa, kuin kesämökillä, sekä ns. oikeassa metsässä. Elokuvasta löytyy kohtauksia, joissa on myös jenkkilän preerioiden maisemakuvat, eli maisemat, joissa on puu tai pari ja muutoin silmä siintää pitkälle ruohikkoisessa näkymässä. Puuttumaan jää vain kärrykaravaani ja intiaanit, jotta olisimme jossain perinteisessä lännenelokuvassa.
Elokuvassa on muutekin erikoinen kombinaatio asioita. Esimerkkinä voin mainita pari. Leffassa on muutama kiva musiikkiin liittyvä kohtaus, joista voin antaa kehuja. Kamppailutaitojen taso elokuvassa on heikko ja niihin liittyvä rekvisiitta kehnoa ja kamppailuun liittyvä näyttelijätyö kovin kökköä. Aivan kuin katsoisi televisiosta jotain normisarjaa, jossa sählätään mitä sattuu. Paljolti näistä kamppailukohtauksista tulee mieleen huonotasoiset kauhuelokuvat, eli ei mitenkään kehuttavaa touhua tämän suuruusluokan elokuvaan.
Suositus
Suosittelin jo elokuvaa läheisille ystävilleni ja nyt suosittelen sitä Uutislähteen lukijoille. Viihteenä elokuva on laadukas, ja siitä voi löytää näitä edellä kuvaamiani psykologisia, kulttuurisia, historiallisia sekä myös jonkin sortin kauneusarvoja. Kummallinen juttu sinällään.
Juonen löysiä paljastuksia
NÄLKÄPELI: BALLADI LAULULINNUISTA JA KÄÄRMEISTÄ tarina kertoo nuoresta Coriolanuksesta (Tom Blyth), joka on ennen niin mahtavan Snow-suvun viimeinen toivo. Koko suku on menettänyt suosionsa sodan jälkeisessä Capitolissa ja Snow’n perhe näkee konkreettisesti nälkää ja kärsii puutteesta. Ylhäisperheen itseriittoisuus ja ylpeys on koetuksella.
Coriolanus Snow himoitsee sukunsa mainetta ja valtaa takaisin. Hän peittelee ankeaa tilannettaan ja teeskentelee kakin tavoin varakasta. Samalla hän intoilee Nälkäpelin vuoksi ja alkaa ehdotella parannuksia peliin, jotta se kiinnostaisi kansaa. Intoilulla ja pyrkyryydellä on seurauksensa. Vastoin Coriolanuksen tahtoa hänet määrätään köyhtyneen Vyöhyke 12:sta tribuutin, Lucy Gray Bairdin (Rachel Zegler), ohjaajaksi.
Kun laulaja Lucy Grayn viehätysvoima lumoaa Panemin, näkee Snow mahdollisuuden muuttaa heidän kummankin kohtaloa. Kunnianhimonsa ajamana Snow liittoutuu kuolemanpeliin määrätyn Lucy Grayn kanssa kääntääkseen onnen heidän puolelleen. Snow joutuu taistelemaan myös itseään vastaan, niin hyvän kuin pahan puolesta. Tarinan runkona toimii kerronta siitä, kuinka Snow aloittaa kilpajuoksun aikaa vastaan selviytyäkseen ja päästäkseen takaisin ylhäisöperheensä vauraaseen asemaan pääkaupunkiin.
Ensi-ilta: 17.11.2023
Ikäraja: 12
Pituus: 157 min.
Ohjaus: Francis Lawrence
Käsikirjoitus: Michael Arndt, Suzanne Collins, Michael Lesslie
Genret: Seikkailu, Toiminta
