Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin
Moni on odottanut tämän elokuvan tuloa Suomen teattereihin, sillä ohjaaja ja käsikirjoittaja Joon-Ho Bongin teos Gisaengchung eli Parasite on saanut paljon kehuja ja menestystä jo ulkomailla. Äkkipäätä ei heti tule mieleen, juonen kuultuaan, että tässä on kyseessä melkein splätter-tason väkivaltaa sisältävä mustan huumorin tykitys. Melkoisen raakaa toimintaa elokuvaan mahtuu ”riittävästi”. Esim. kamera kuvaa avoimesti, kun tajuttomana maassa makaavan henkilön pää pyritään murskaamaan isolla kivellä jne.
Elokuva tapahtuu käytännössä kolmessa paikassa, köyhimysperheen kellariasunnossa, varakkaan perheen luksusasunnossa, ja sen luksusasunnon kellarissa olevassa ”salaluolassa”. Elokuva on kiinnostava sosiaalisen ympäristönsä vuoksi ja paljastaa siis sosiaalisia ja kulttuurin yksityiskohtia, joita suomalainen ei yleensä tiedä. Herää myös, kuin ohimennen, kysymys, voiko suomalainen koskaan ymmärtää aasialaista sielunmaisemaa.
Kakku: Kakun koristelu muistuttaa ikebanaa tai kivistä zen-puutarhaa. Tosin veitset ovat kuin sushibaarista. Veri on pikaruokaravintolan punaista maustekastiketta (”korealaista ketsuppia”), konkreettisesti. Elokuvan näyttelijätyö on erinomaista. Kameran käyttö ja tarinan rytmitys toimivat kuten nautinnollisessa huippuelokuvassa voi olettaa. Äänimaisema on tunnelmaa luova, usein kuin jännityselokuvassa. Yksityiskohdilla ohjaaja taikoo oleellisia latauksia ja jännitteitä. Elämän kyynisyys, minimalistinen kurjuus ja melankolisuus yhdistyvät inhorealistiseen tyylilajiin. WC-pytyn kannen alta roiskuu sitä itseään. Korealainen ote tuo sopivaa lisätwistiä ja siinä se kakku sitten on.
Elokuvan tarina toimii. Tässä tiivis alustus: Ki-taekin (Kang-ho Song) koko nelihenkinen perhe on työtön, kapinen ja köyhä, ja haiseekin siltä. Tulevaisuus näyttää epäselvältä, jopa synkältä, kunnes onnellisen sattuman, röyhkeän survival-asenteen ja ystävän suosituksen ansiosta perheen vanhin poika Ki-woo (Woo-Shik Choi) onnistuu saamaan työpaikan Parkin perheeltä teinitytön englanninkielen yksityisopettajana. Ki-woon työpaikka luo koko köyhimysperheelle toiveita säännöllisistä tuloista.
”Jos yliopistossa voisi opiskella väärentämistä, siskosi olisi vuosikurssinsa paras.” … ”Isä, en pidä tätä väärentämisenä tai rikoksena…”
Perheensä suuret odotukset ja siskonsa tekemä väärennetty koulutodistus mukanaan Ki-woo menee varakkaan Parkin perheen kotiin haastatteluun. Sosiaaliset erot perheiden välillä ovat korealaisittain huimat. Tilanne etenee seuraavaan ja röyhkeän häikäilemätön opportunismi kukkii. Viimeistään nyt alkaa sosiaalisilla stereotypioilla herkuttelu. Saman tien kahden perheen (oikeastaan kolmen perheen) kohtaaminen käynnistää hallitsemattoman tapahtumaketjun, jolla on tarinan kannalta varsin herkullisia ja sopivan arvaamattomia seurauksia.
Ohjaaja Joon-Ho Bong on tunnettu elokuvistaan Okja (2017), Snowpiercer (2013) ja Barking Dogs Never Bite (2000). Nyt nähtävä Parasite palkittiin Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla keväällä 2019. Jäämme seuraamaan mitä muita palkintoja elokuva vielä kerää.
Ensi-ilta: 31.01.2020
Ikäraja: 16
Pituus: 131 min.
Ohjaus: Joon-ho Bong
Käsikirjoitus: Joon Ho Bong, Jin Won Han
Näyttelijät: Kang Ho Song, Sun Kyun Lee, Yeo Jeong Cho, Woo Shik Choi, So Dam Park, Jung Eun Lee, Hyae Jin Chang
Genret: Draama, musta komedia
