Helsingin legendaariset Kirjamessut on monelle vuoden kohokohta. Erinomaisten luentojen, kaupallisen kirjahurmoksen ja ihmisvilinän tuottaman tunneskaalan lisäksi messuilla voi harjoittaa yhteiskunnan ja sosiaalisen kehityksen tutkimusta, sekä modernia antropologiaa käytännön tasolla, eli asioiden ja ilmiöiden pällistelyä. Tieteen kielellä sanottuna ”havainnointia”. Helsingin Kirjamessut kertoo, mikä on ”hoteinta hottia” juuri nyt, ja siksi nämä messut ovat osittain paremmin muodinkin hermolla kuin esim. jotkut muotitapahtumat. Tarkkailijana puin vertauskuvallisesti päälleni myös ”tiedeorientoituneen setämiehen” hatun. 

Kirjoitan nyt noituudesta. Näillä messuilla voi tarkkailla (isommassakin kuvassa), mihin yhteiskunta ja sen trendit ovat menossa. Nyt vuonna 2026 messuilla näkyi, että jotkut aikaisemmin hiukan laimeampana olleet ilmiöt ovat vahvistaneet oleellisesti oloaan. Yksi marginaalista populääriin kömpinyt asia on noituus ja sen rajapinnassa sahaavat asiat. Tarkastelen noituutta tässä kirjoituksessa lähinnä sosiokulttuurisena modernina ilmiönä, vaikka kyseessä on varsin ikiaikainen ja erittäin monimuotoinen ihmisen toimintaa, uskomuksia ja ajattelua heijasteleva kokonaisuus, jonka sisälle mahtuu keskenään eri ääripäitä hakevia muotoja.

Noituuden määrittelystä

Noita on perinteisesti ollut tietäjä, näkijä, parantaja, shamaani, yrttien tuntija ja yhteisönsä auttaja. Tuossa puhutaan siis yksilön tasosta. Noituus toimii myös yhteisöinä ja yhteiskunnallisena ja historiaan liittyvänä kulttuuri-ilmiönä. Noituutta on ilmennyt aikojen saatossa käytännössä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, ja näin on edelleen, jopa Helsingin Kirjamessuilla. Noituuden ilmenemismuodot ovat olleet erittäin kulttuurisidonnaisia, mutta nykyisen globaalin esoteerisen ja maagisen hypen aikakaudella noituus on alkanut yleistyä kansainvälisenä ns. tasapäistyvänä ilmiönä.

Juuri nyt Suomessa tunnetuimmat noituuteen liittyvät toimijat ovat somenoita Kuparikettu, Pakanallinen keskus ja Suomen Noitaopisto. Nämä kaikki olivat Helsingin Kirjamessuilla läsnä. Näiden lisäksi Suomesta löytyy paljon esoterian parissa toimivia yhteisöjä, yksilöitä ja yrityksiä, jotka joko ovat tai eivät ole virallisesti noituusgenressä mukana, mutta joiden toiminta uskontotieteen silmin katsottuna on varsin paljon noituuden maailmankuvan mukaista. Ylivoimaisesti tärkein toimija tällä hetkellä on edellä mainittu Suomen Noitaopisto, jonka opiskelijamäärä alkaa pikkuhiljaa lähestyä tuhannen ihmisen määrää.

Kenties tunnetuimmat noituuden muodot ovat tänään Suomessa lähinnä new age -uskomuksiin kytkeytyvät tarot, astrologia, länsimainen jumppajooga, sekä mindfulness. Moni noiden asioiden harjoittaja ei kovin usein tiedosta, että niillä on suora tai vähintään epäsuora yhteys myös noituuden maailmankuvaan. Harva myöskään tietää tai on tajunnut, että saattaa omistaa maailman laajalevikkisimmän noituuden harjoittamisesta ja rituaalimagiikasta monin tavoin kertovan kirjan, eli Raamatun.

Raha puhuu myös noitien kieltä

Eräs melko varma selittävä tekijä sille, miksi noituus on mukana Helsingin Kirjamessuilla 2026 on raha. Pakanoilla ja esoterian parissa on vuosien saatossa ollut jonkin verran erilaisia kaupallisia tapahtumia, mutta koronan seurauksena muutamat niistä ajautuivat konkurssiin tms. Sen jälkeen alkoi rahan ja aatteen virtaus muihin tapahtumiin. Hengen ja Tiedon Messut ovat vuosikymmeniä olleet lähinnä ufohenkisten ja new age -tyylisten asioiden markkinatilaisuus, mutta nyt parina viime vuotena sinne on saapunut enenevässä määrin myös pakanallista ja noituuteen liittyvää yritystoimintaa, sekä asiakkaiksi ihmisiä, jotka pukeutuvat mustiin. Tuo sama ilmiö on mitä todennäköisimmin nyt myös leviämässä Helsingin Kirjamessuille, pysyväksi osaksi Suomalaista sivistyskulttuuria. Noituushan ja suomalainen parantajalaitos, sekä myös pohjoisen shamanismi, on/ovat samalla myös suomalaisen muinaiskulttuurin historiallinen ilmiö. 

Kirjamessut ihmispaljouden huippuhetki

Pohjoismaiden suurin kirjallisuustapahtuma järjestettiin 22. – 25.10.2026 Helsingin Messukeskuksessa. Messuilla on valtaisa määrä kirjoja myynnissä, sekä huimasti muuta markkinahumua. Helsingin Kirjamessujen kävijämäärä kasvoi viidettä vuotta peräkkäin. Helsingin Kirjamessuilla vieraili neljän päivän aikana yli 112 000 ihmistä. Suoraan sanoen Kirjamessujen kokonaisuus oli erittäin onnistunut.

Kerrotun mukaan kävijämäärän lisäksi ohjelmia katsottiin verkkolipuilla tapahtuman aikana 15 000 kertaa, katselukerrat ovat samassa tasossa viime vuoden lukujen kanssa. Kirjamessuilla järjestettiin tänä vuonna ennätysmäärä eli yli 1000 ohjelmaa 17 lavalla ja esiintyjiä oli yli 2000. Vuonna 2025 messuilla vieraili 104 516 kävijää, joten määrä kasvoi viime vuodesta yli 7 %. Tarkka kävijämäärä 2026 on 112 214. 

Korttipakat, eräs noituuden rajapinnan ilmiö

Kirjamessuilla on nykyisin varsin runsaasti kirjojen ohessa myynnissä erilaisia korttipakkoja, joita myydään lähinnä ongelmaratkaisun ja mielenhallinnan välineiksi. Pakat ilmentävät mitä erilaisempia ajatus- ja uskomuskuvioita, mutta niitä yhdistää samalla joko tahaton tai avoimen suora yhteys tarot-kortteihin. Tarot on varsin selvä noituuden osa-alue, mutta erittäin ”sisäsiisti” ja hyväksytty sellainen. Näissä uusissa pakoissa käytetään positiivisia affirmaatioita, elämän filosofisia kysymyksiä, sekä paljon kauniita luontoaiheita.

Toisinaan tiede ja noituus pyritään keskusteluissa ajamaan vastakkaisiin nurkkiin. Näissä uusissa avoimen kaupallisissa korttipakoissa tuo raja ja vääntö väljenee, sillä esimerkiksi psykologian tyyliin rakennetuissa pakoissa on erinomaisen selviä vaikutteita noituuteen liittyvästä maailmankuvasta ja ajattelusta, jonka mukaan intuitio ja ajatuksen voiman käyttö on normi ja täysin luonnollinen asia. Suomessa on uskonnonvapaus ja onneksi myös ajattelunvapaus. Tämä vaikuttaa nykyihmisen uskonto/uskomuskenttään. Osaava noita on ajattelun ja ajatusvoiman mestari. Kristinuskossa samaa käytäntöä kutsutaan usein rukoukseksi. Noitien parissa onkin ateisteja, monenkirjava joukko erilaisia pakanoita, mutta myös selvästi kristityiksi identifioituvia noitia. En osaa sanoa, ketkä noita korttipakkoja ostavat, mutta luulen, että moni heistä on hiukan sellainen ”kaappinoita”. 

Noituus saa aikaan tunnereaktioita

Uteliaan toimittajan otteella kiertelin messujen kaikki löytämäni noituuteen suoraan tai välillisesti liittyvät kohteet, sekä katsoin ja kuuntelin ainakin neljä Arabiaksi nimetyllä lavalla pidettyä esitystä. (Kaikki esiintymislavat olivat nimeltään joku Helsingin kaupunginosa). Lisäksi juttelin monien noitien kanssa ja hyvin avoimesti kysyin heiltä varsin haastaviakin kysymyksiä, jotka liittyivät heidän toimintaansa. Ensimmäinen huomio on, että noituus on päässyt pois äärimarginaalista, sillä vielä viime vuonna Kirjamessuilla oli muutama pieni ständi, joissa myytiin esoteriaan ja noituuteen liittyviä kirjoja, mutta ei yhtään lavaesiintymistä. Tänä vuonna paikalla oli somenoita Kuparikettu, Pakanallinen keskus ja Suomen Noitaopisto, joista kaksi ensimmäistä esiintyivät jonkin aiheen varjolla esiintymislavalla.

Messujen jälkeisenä maanantaina alkoi kuohunta, kun joku itseään tiedehenkilöksi tavalla tai toisella tituleeraava henkilö julkaisi Linkedinissä jonkun ”kyllä minä nyt noituudesta mieleni pahoitin” kirjoituksen, koska oli siis ”pahoittanut mielensä” (tai halusi muuten vain lisää huomiota ”tärkeille linkkariviesteilleen”). Itsekin olen tiedeorientoinut setämies, mutta on hiukan vaikeaa hahmottaa, miksi noituuden sosiokulttuurisen ilmiön mukana olon näillä messuilla pitäisi triggeröidä minua pahoittamaan mieleni. Ja tuo some kohutus ja noituuden äimistelyhän ei toki jäänyt siihen. Saman päivän aikana lähetti eräs tuttuni minulle linkin iltapäivien keltaisen lehdistön semiasialliseen juttuun, jossa pyrittiin lööpittämään noituus ja tuo mielensäpahoittaja tiedesetämies jollain tavalla.

Mielensä pahoittamisen ja lööppien rahallinen arvo

Iltapäivien iloksi ilmestyvät lööppilehdet todennäköisesti vyöryttävät tästä nyt sitten isommankin keskustelu tapahtumasarjan, sillä noituuskohu taitaa myydä näitä muutenkin lukukelpoisuudeltaan kyseenalaisia lehtiä. Mati Nykaenen, Putin ja noituus, onko siinä keltaisen lehdistön uusi ”kolme kovaa lööppiaihetta”? Noitien ja noituudesta kiinnostuneiden kannalta on varsin ikävä asia, kun heidän maailmankuvansa joutuu tuollaiset lööppisaastan hampaisiin. Vaikka toisaalta on selvää, että jos noituus on nousevaa valtavirtaa, saattaa kohujulkisuus olla sen aatteelliselle leviämiselle ja kohu on heidän elinkeinon harjoittamisen kannalta suurimmiltaan osin positiivinen asia, ”ropo kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”, vai miten se meni? 

Noituus viralliseksi ammattinimikkeeksi?

Uskottavin ja ammattimaisimmin toimiva taho Suomessa noituuden suhteen on Suomen Noitaopisto. Opistolla on selkeä tahtotila viedä noita terminä ja koulutetun ihmisen ammattinimikkeenä virallisten ammattien joukkoon. Nimestään ei selviä, mutta Suomen Noitaopisto on yhdistys. Heillä on opettajia useampi kymmen. Noitaopiston hallintosihteeri Nina Sulkanen ja varapuheenjohtaja Juuso Byckling kertoivat minulle, ymmärrykseni mukaan, että tavoitteena on rakentaa niin vahva pedagoginen opetusrunko ja selkeä toimintarakenne, että Noitaopiston opiskelija voi jatkossa, jonain päivänä, saavuttaa noidan ammattipätevyyden ja yhteiskunnallisesti hyväksytyn noidan ammattinimikkeen Suomen Noitaopiston opiskelujen kautta. Kun hiukan kyseenalaistin, onko sellainen lähitulevaisuudessa vielä mahdollista, he varsin harkitusti ja rauhallisesti perustelivat asian.

Tällä hetkellä tilanne on, että Suomen Noitaopisto tarjoaa etäopetusta suomalaisen kansanmagiaperinteen, tietäjäperinteen, mytologian ja luontoyhteyden pohjalta. Opinnot etenevät selkeän opetussuunnitelman tukemana ja kutsuvat kulkemaan omaa noitapolkua juurevasti, eettisesti ja omaan kokemukseen nojaten. Opinnot ovat sivutoimisia etäopintoja, joten niitä voi suorittaa muun elämän rinnalla.

Suomen Noitaopisto kertoo opiskelun luonteesta näin: ”Opinnot toteutetaan verkossa ajalla 10.8.2026–28.5.2027, joten voit osallistua mistä päin Suomea tahansa. Voit opiskella livenä ryhmän mukana tai hyödyntää tallenteita silloin, kun se sopii omaan arkeesi. Lukuvuoteen sisältyy opetuksen lisäksi yhteisiä rituaaleja, vuodenkierron seremonioita sekä opiskelijayhteisö, jossa voit jakaa kokemuksia ja kulkea polkua yhdessä muiden kanssa. Lukuvuoden hinta on 888 € ja sen voi maksaa jopa 15 erässä. Sitoudut vain yhteen lukuvuoteen kerrallaan. Ensimmäinen vuosi toimii omana kokonaisuutenaan, mutta halutessasi voit myöhemmin jatkaa syventäviin opintoihin.”

Opiston nettisivut löytyvät: https://www.noitaopisto.fi/

Opistossa on tällä hetkellä monenlaisia opintokokonaisuuksia. Netistä löysin mm. nämä: Suomalaisen magiaperinteen ja mytologian perusteet sekä tietäjäpolku. Neljä luonnonvoimaa – elementtiopit. Pyhät kasvit ja metsän lahjat. Astrologia. Kuuoppi. Kädestä lukeminen. Luutulkinta. Selväaistit. Tarot. Noitien vuotuisjuhlat.

Kun katselin, ketkä toimivat Suomen Noitaopistossa opettajina, huomasin, että siellä on mukana varsin tunnettujakin henkilöitä, mm. tankotanssin maailmanmestari, kontrabasson ammattilainen ja Äkäiset ämmät -bändin laulaja/soittaja Henrica Fagerlund, eräs Suomen arvostetuimmista astrologeista ja astrologian opettajista, lauluntekijä Juha Back, TV:stä tuttu tietokirjailija, filosofian tohtori, taiteentutkija ja symbolien tulkitsija Liisa Väisänen, parantavan äänen pioneeri ja kouluttaja Michael Schirmer, sekä Minä Olen -lehden entinen toimittaja ja new agen alalla erittäin tunnettu monitoimimies, musiikkitieteilijä, filosofian maisteri (FM) Erkki Lehtiranta.

Noituus on sen sortin elämänkatsomus tai elämänkutsumus, että se vetää usein puoleensa varsin värikkäitä persoonia. Erkki Lehtiranta on hyvä esimerkki siitä, että noissa piireissä ihmisen elämänkulku voi olla varsin runsaspolkuinen. Nykyään Noitaopiston sivuilla kerrotaan, että hän opettaa Noitaopistossa mm. kirologiaa eli kädestä lukemisen taitoa. Sivuilla lukee näin: ”Tavoitteenani on auttaa opiskelijoita näkemään astrologia ja kirologia syvällisinä itsetuntemuksen ja tietoisuuden kasvun välineinä – elämän ymmärtämisen karttoina, ei vain tulkinnan tai ennustamisen keinoina”. Itse muistan Erkin Lehtirannan parhaiten Kirjeopisto VIA:n länsimaisen rajajogan opiskelijana, sekä Minä Olen -lehden toimittajana ja etenkin lehden päätoimittaja Matti Sornikiven ns. luottotoimittajana. Aikoinaan Erkki oli myös varsin (jopa aggressiivisen) voimakas raa’an lihan syömisen puolestapuhuja, ja sen jälkeen, kun hän erosi VIA:n opistosta, Erkki alkoi kanavoimaan Hilarion-nimistä henkiolentoa tai entiteettiä. En osaa sanoa, vieläkö Erkki ”juttelee” Hilarionin kanssa, mutta Prisman verkkokaupassa on ainakin tällä hetkellä myynnissä esim. kirja, jonka nimi on Kasvien viisaus, kivien muisti – Mestari Hilarionin viisautta 3. Hintaan 27 euroa.

Artikkeli Noituus kirjamessuilla 2026 julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Lahden Mäkelässä sijaitseva Kaijansinkon Puutarha Oy on palkittu vuoden 2026 parhaana kukkaviljelmänä Suomessa. Palkinto jaettiin keskiviikkona Kauppapuutarhaliitto ry:n vuosikokouksessa.

Kaijansinkon Puutarha on vuonna 1977 perustettu kesäkukkiin erikoistunut kauppapuutarha. Puutarhan perustivat Eeva ja Reino Kaijansinkko, ja nykyisin yritys on toisen ja kolmannen sukupolven käsissä. Toimitusjohtajana toimii Marko Kaijansinkko, viljelystä, hallinnollisista asioista ja markkinoinnista vastaa Kati Kaijansinkko sekä logistiikasta, huolloista ja yritysasiakkaista Kalle Kaijansinkko. Puutarhalla viljellään vuosittain 200 000 ruukkutaimea ja 17 000 amppelia hehtaarin kasvihuonealalla.

Laatutuottaja-palkinnon taustalla ovat pitkäjänteinen kehitystyö, korkea viljelyosaaminen sekä jatkuva panostus kasvien laatuun. Puutarhalla on kehitetty viljelyhygieniaa, tuotantoprosesseja ja työmenetelmiä vuosien ajan. Laaja lajikevalikoima edellyttää syvällistä lajiketuntemusta, jotta jokainen kasvi voidaan kasvattaa sille ominaiseksi laadukkaaksi tuotteeksi.

Osaaminen ratkaisee

Keskeinen osa laatutyötä on henkilöstön osaaminen. Kaijansinkon Puutarhalla on panostettu erityisesti työntekijöiden perehdytykseen ja koulutukseen. Henkilöstön kanssa järjestetään säännöllisesti keskusteluja, joissa käydään läpi viljelyn eri vaiheita ja niiden merkitystä kasvin kehitykselle. Osaamista kartutetaan myös kansainvälisistä tapahtumista, alan messuilta sekä kotimaisista ja kansainvälisistä verkostoista.

Viime vuosina yritys on investoinut merkittävästi tuotannon kehittämiseen. Suurimpia hankkeita ovat olleet kasvihuonepinta-alan laajentaminen sekä lämmityskapasiteetin kasvattaminen. Samalla on kehitetty työvälineitä, tiedonhallintaa ja toimintatapoja, joilla tuotannon laatua ja tehokkuutta voidaan edelleen parantaa.

Asiakas keskiössä

Yrityksen toiminnan ytimessä on kuitenkin ollut sama ajatus jo lähes viiden vuosikymmenen ajan: asiakkaan palveleminen. Kaijansinkon Puutarha on kasvanut torimyyntiin keskittyneestä perheyrityksestä puutarhakeskukseksi, jossa asiakkaat viihtyvät usein useita tunteja. Puutarha-alueella sijaitseva kahvila, monipuoliset palvelut ja kiireetön tunnelma ovat muodostuneet osaksi yrityksen identiteettiä.

Yrityksessä puhutaan yhä perustajasukupolvelta periytyvästä ajatuksesta, jonka mukaan asiakkaan kiire pitää saada katoamaan puutarhan porteilla. Tämä näkyy palvelukulttuurissa, jossa jokainen asiakas kohdataan rauhallisesti ja yksilöllisesti. Puutarhan vahvuutena on myös poikkeuksellisen uskollinen asiakaskunta. Monet asiakkaat ovat asioineet puutarhalla useiden vuosikymmenten ajan, ja nykyisin puutarhavierailu voi olla jopa kolmen sukupolven yhteinen retki.

– Olemme onnistuneet säilyttämään tutun tunnelman samalla, kun toiminta on kasvanut ja kehittynyt, iloitsee Kati Kaijansinkko.

Katse tulevaan

Vastuullisuus näkyy puutarhan arjessa monella tasolla. Viime vuosina biologisen kasvinsuojelun käyttöä on lisätty merkittävästi, ja hyötyeliöt ovat korvanneet monia aiemmin käytettyjä torjuntakeinoja. Lisäksi yritys kehittää jatkuvasti kierrätystä, resurssitehokkuutta ja saavutettavuutta niin asiakkaiden kuin henkilöstön näkökulmasta.

Työntekijöiden hyvinvointi on ollut yritykselle tärkeää jo pitkään. Puutarha toimii monelle nuorelle ensimmäisenä työpaikkana, minkä vuoksi turvalliseen työympäristöön, selkeään perehdytykseen ja oikeudenmukaiseen johtamiseen panostetaan erityisen paljon. Hyvän työilmapiirin uskotaan näkyvän myös asiakkaille asti.

Vuonna 2027 Kaijansinkon Puutarha juhlii 50-vuotista taivaltaan. Seuraavina vuosina yrityksen tavoitteena on kehittää erityisesti tuotannon tehokkuutta, työprosesseja sekä puutarhalla järjestettäviä tapahtumia. Puutarhalla uskotaan vahvasti puutarhaharrastuksen tulevaisuuteen.

– Ihmiset haluavat yhä enemmän viettää aikaa luonnon parissa ja tehdä asioita omin käsin. Puutarhaharrastuksen kiinnostavuus on kasvussa, vaikka sen tulevat muodot ja trendit muuttuvatkin ajan mukana. Tämä luo uskoa myös kotimaisen kukkatuotannon tulevaisuuteen, Kati Kaijansinkko arvioi.

Artikkeli Kaijansinkon Puutarha Oy Lahdesta on vuoden 2026 kukkien laatutuottaja julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Espanjassa on julistettu kolmen päivän kansallinen suruaika Toledon maakunnassa keskiviikkona 28. lokakuuta tapahtuneen tuhoisan suurnopeusjunien törmäyksen jälkeen. Viranomaisten mukaan onnettomuudessa on kuollut ainakin 68 ihmistä ja loukkaantuneita on yli sata, joista osa on kriittisessä tilassa. Pelastajat etsivät yhä uhreja vaurioituneista vaunuista, joten luku voi nousta.

Törmäys tapahtui aamulla noin kello yhdeksän aikaan paikallista aikaa Urdan lähellä Madridin eteläpuolella Madrid–Sevilla-radalla. Toinen juna (Iryo) oli pysähtynyt raiteille teknisen vian vuoksi, kun Renfen AVE-suurnopeusjuna törmäsi siihen takaapäin. Junissa oli yhteensä noin 544 matkustajaa. Liikenneministeri Óscar Puenten mukaan liikenteenohjausjärjestelmässä oli häiriö ja liikenteenohjaus antoi virheellisen luvan liikkeelle lähteä; viranomaiset selvittävät myös inhimillisen virheen mahdollisuutta. Yhden raportin mukaan törmäysnopeus oli jopa noin 200 km/h.

Kyseessä on jo toinen vakava suurnopeusjunaturma Espanjassa tänä vuonna: tammikuussa Córdoban maakunnassa kuoli 46 ihmistä. Pääministeri Pedro Sánchez on luvannut perusteellisen tutkinnan ja ankarat toimet mahdollisten laiminlyöntien suhteen. Espanjan jalkapalloliitto perui kaikki keskiviikon cup-ottelut kunnioituksen osoituksena.

Turma on järkyttänyt koko Espanjaa ja herättänyt kysymyksiä rautatiejärjestelmän turvallisuudesta. Suomen ulkoministeriöllä ei ollut keskiviikkoiltana tietoa suomalaisista uhreista.

Artikkeli Espanjassa suruaika junaturman jälkeen – ainakin 68 kuollut, uhriluku voi vielä nousta julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Israelin tiistaina 27. lokakuuta pidetyissä parlamenttivaaleissa ääntenlaskenta on edennyt noin 90–94 prosenttiin. Pääministeri Benjamin Netanyahun johtama oikeistolainen, äärioikeistolainen ja ultraortodoksinen blokki on saamassa 53 paikkaa 120-paikkaisessa Knessetissä. Vastaehdokkaan, entisen puolustusvoimien päällikön Gadi Eisenkotin johtama oppositioblokki (Yashar, B’Yachad, Demokraatit ja Yisrael Beytenu) on saamassa 48 paikkaa. Arabipuolueet (Yhteinen lista ja Ra’am) nousevat ennätyslukemiin 19 paikkaan.

Kummallakaan pääblokilla ei ole 61 paikan enemmistöä. Likud on suurin yksittäinen puolue noin 26–27 paikalla, Eisenkotin Yashar noin 21 paikalla. Naftali Bennettin B’Yachad ja arabien Yhteinen lista ovat molemmat noin 12 paikalla. Äänestysaktiivisuus nousi 77,7 prosenttiin, mikä on selvästi korkeampi kuin vuoden 2022 vaaleissa.

Netanyahu jää toistaiseksi virkaatekeväksi pääministeriksi, kunnes presidentti Isaac Herzog antaa hallituksenmuodostamistehtävän. Hänen blokkinsa on menettänyt paikkoja edelliseen Knessetiin verrattuna, mutta juutalaisäänestäjien keskuudessa se on vahvempi kuin ennakko-odotukset. Eisenkotin oppositiolla on vaikea polku valtaan ilman arabipuolueiden tukea, jota useimmat juutalaispuolueet ovat kieltäytyneet käyttämästä.

Vaalit olivat ensimmäiset 7. lokakuuta 2023 Hamasin hyökkäyksen ja sen jälkeen seuranneiden sotien jälkeen. Lopulliset tulokset, mukaan lukien sotilaiden ja muiden poissaolevien ”kaksoiskuorten” äänet, valmistuvat lähiviiikkoina. Koalitioneuvotteluista odotetaan pitkiä ja vaikeita.

Artikkeli Israelin vaalit päättyivät umpikujaan – Netanyahun blokki johtaa 53 paikalla, enemmistöä ei kenelläkään julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Venäjän presidentti Vladimir Putin kuvaili Elon Muskia ”neroksi” ja kertoi Venäjän olevan läheisissä yhteyksissä hänen kanssaan satelliittien kiertorata-asioissa. Kommentit annettiin keskiviikkona 28. lokakuuta Venäjä-Afrikka-huippukokouksen yhteydessä Moskovassa, jossa esiteltiin Venäjän omaa Rassvet-satelliittiprojektia.

Putin totesi Rassvetin olevan vasta alkuvaiheessa verrattuna Starlinkiin. Hänen mukaansa Muskilla on kiertoradalla yli 5 000 satelliittia, kun Venäjä on ”vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan”. Todellisuudessa Starlink-satelliitteja on arviolta noin 10 000–13 000. Putin korosti, että kiertoradalla on tärkeää välttää toistensa häiritsemistä ja noudattaa tiettyä kuria ja järjestystä. Hän sanoi Venäjän olevan ”läheisissä yhteyksissä amerikkalaisten kumppaneidensa, mukaan lukien herra Muskin, kanssa” poliittisista erimielisyyksistä huolimatta. Mukana koordinoinnissa ovat myös Roscosmos ja muut yhtiöt.

Rassvet on Venäjän oma hanke

Rassvet on Bureau 1440 -yhtiön kehittämä matalan kiertoradan satelliittiverkko, jota on kuvattu Venäjän vastineeksi Starlinkille. Hanke on valtion tuella toteutettu, ja laukaisut on tehty Plesetskin sotilaskosmodromista. Ensimmäiset satelliitit laukaistiin keväällä 2026, ja tällä hetkellä kiertoradalla on kymmeniä satelliitteja. Tavoitteena on kasvattaa verkkoa sadoilla satelliiteilla tulevina vuosina. Se on tarkoitettu sekä siviili- että mahdollisesti sotilaskäyttöön.

Taustalla Ukrainan Starlink-rajoitukset

Putinin puhe tuli pian sen jälkeen, kun Ukrainan käytössä olleeseen Starlinkiin ja sen sotilasversioon Starshieldiin oli tullut rajoituksia lokakuun puolivälissä. Rajoitukset haittasivat tilapäisesti Ukrainan drone-operaatioita ja ilmapuolustusta. Musk on myöhemmin kertonut, että kaupallisen Starlinkin käyttö hyökkäysdroneissa rikkoi palvelun ehtoja ja että ”porsaanreikä” on suljettu. Hän on myös viitannut riskiin, että Venäjä voisi ampua satelliitteja alas, mikä voisi synnyttää vaarallista avaruusromua.

Ei vahvistettuja sopimuksia

SpaceX tai Musk eivät ole julkisesti kommentoineet Putinin väitteitä. Mediassa on todettu, ettei yhtiö ole vastannut kommenttipyyntöihin. Julkisista tiedoista ei käy ilmi, että maiden välillä olisi solmittu erityisiä sopimuksia tai kauppoja Starlinkin ja Rassvetin välillä. Kyse on todennäköisesti tavanomaisesta satelliittioperaattoreiden välisestä koordinoinnista, jolla pyritään estämään törmäyksiä ja häiriöitä yhä ruuhkaisemmaksi muuttuvalla matalalla kiertoradalla.

Avaruusliikenteen hallinta on normaalia käytäntöä eri maiden ja yritysten välillä, ja vastaavaa yhteistyötä tehdään esimerkiksi NASA:n ja Roscosmosten välillä. Putinin julkinen korostaminen nimenomaan Muskin kanssa käydystä yhteydenpidosta on herättänyt huomiota, koska Starlinkillä on ollut merkittävä rooli Ukrainan sodassa ja Musk on viime aikoina arvostellut Ukrainan tapaa käyttää palvelua.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Putin kehui Muskin saavutuksia ja puhui kiertorata-koordinoinnista. Erillisistä sopimuksista tai tiiviistä yhteistyöstä ei kuitenkaan ole julkista näyttöä.

Artikkeli Putin kehui Muskia neroksi ja puhui kiertorata-yhteistyöstä – sopimuksista ei ole näyttöä julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Kunnan brändiuudistuksen ydinryhmä kokoontui 28.10. linjaamaan uudistuksen etenemisestä. Brändiuudistuksen tavoitteena on kirkastaa Asikkalan brändiä ja rakentaa yhteistä näkemystä siitä, millaisena kuntana Asikkala haluaa tulevaisuudessa näyttäytyä ja mistä se haluaa olla tunnettu. Työ ei rajoitu visuaalisen ilmeen uudistamiseen, vaan siinä määritellään Asikkalan brändin strateginen ydin, pääviestit, persoona, puhetapa ja erottautumistekijät.

Brändiuudistusta toteutetaan vaiheittain. Työn toteuttajaksi on valittu kilpailutuksen perusteella KMG Turku Oy. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan kokonaiskuva Asikkalan brändin nykytilasta hyödyntämällä olemassa olevaa tutkimustietoa, selvityksiä ja näkemyksiä Asikkalasta. Nykytila-analyysi toimii pohjana varsinaiselle brändityölle ja sen seuraaville vaiheille.

Määrittelytyötä varten perustetaan brändityöryhmä, joka osallistuu ensimmäisen vaiheen aikana järjestettäviin työpajoihin. Työpajoissa työstetään yhdessä muun muassa Asikkalan vahvuuksia, brändin keskeisiä sisältöjä ja tulevaa suuntaa. Työpajatyöskentely vie prosessia vaiheittain kohti uudistettua brändikokonaisuutta.

Toisessa vaiheessa käsitellään kolmea strategisesti ja luovasti erilaista brändikonseptia. Lopulta viimeisessä vaiheessa kunnalle luodaan visuaalinen identiteetti ja brändiohjeisto. Tavoitteena on, että uudistettu brändi valmistuu kesään 2027 mennessä.

Brändiuudistus tehdään vaiheittain, ja myös sen eteneminen halutaan tehdä näkyväksi kuntalaisille. Prosessin eri vaiheista ja työn etenemisestä viestitään säännöllisesti uudistuksen aikana.

Artikkeli Asikkalan kunnan brändiuudistus käynnistynyt julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Saimaannorpan kanta on jatkanut varovaista kasvuaan leutojen talvien heikentämistä pesimäolosuhteista huolimatta. Metsähallituksen tänään 29.10. julkaisema saimaannorpan vuoden 2026 kanta-arvio on 545 yksilöä. Vuonna 2025 vastaava arvio oli 530 yksilöä. Heikot pesimäolosuhteet ja kalanpyydyskuolleisuus hidastavat kannan elpymistä.

Saimaannorpan kanta-arvio kuvaa kyseisen vuoden tammikuun yksilömäärää, jossa eivät ole mukana samana keväänä syntyvät kuutit. Se on asiantuntija-arvio, joka perustuu pesälaskennoissa havaittujen pesien sijaintiin ja määrään sekä syntyneisiin poikasiin.

Arviota tehtäessä hyödynnetään myös muita havaintoaineistoja, kuten kuolleisuutta, jäänpeittoaikana tehtyjä norppahavaintoja ja turkkikuvioiden perusteella tunnistettuja yksilöitä.

Saimaannorpan pesimä- ja laskentaolosuhteet ovat olleet heikot jo kolme peräkkäistä vuotta, mikä lisää kanta-arvion epävarmuutta. Samanaikaisesti kuolleisuus on ollut suurta.

Vähäluminen talvi toi erittäin huonot pesimä- ja laskentaolosuhteet

Viime talvi oli poikkeuksellisen vähäluminen ja kevät tuli aikaisin. Luonnonkinoksia ei käytännössä ollut. Heikon lumi- ja jäätilanteen vuoksi pesälaskennassa keskityttiin rantaviivan järjestelmällisen tarkastamisen sijaan pääasiassa apukinosten ja keinopesien tarkastamiseen.

Tämän vuoksi pesäaineisto jäi suppeaksi, ja aikaisempien vuosien aineistoja hyödynnettiin tavallista enemmän.

“Talvien lauhtumisen myötä perinteiseen lumipesälaskentaan perustuvan kanta-arvion epävarmuus kasvaa. Siksi kanta-arviossa hyödynnetään nykyään aiempaa monipuolisemmin myös muita havaintoaineistoja. Jo aloitettua menetelmäkehitystä jatketaan uudessa LIFE-hankkeessa, ja tavoitteena on siirtyä tulevaisuudessa matemaattiseen malliin, jossa voidaan hyödyntää laajasti erilaisia seuranta-aineistoja“, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Miina Auttila Metsähallituksen Luontopalveluista.

Saimaannorppakannalle arvioidaan maltillista kasvua

Kannan kooksi arvioitiin 545 yksilöä, vaihteluvälin ollessa 458–622, eli kanta näyttää viime vuosien heikoista pesimäolosuhteista huolimatta hieman kasvaneen. Kuutteja arvioitiin syntyneen 116, joka on pari enemmän kuin viime vuonna.

Apukinokset ja keinopesät osoittivat jälleen merkityksensä poikkeuksellisen huonoissa pesimäolosuhteissa. Luonnonkinosten puuttuessa ne tarjosivat valtaosalle kuuteista niiden tarvitsemaa suojaa: tänä vuonna havaituista kuuteista lähes 90 prosenttia syntyi apukinoksiin ja keinopesiin.

Osa kuuteista jäi kuitenkin jo varhain ilman pesän suojaa. Havaittu pesäpoikaskuolleisuus oli tänä vuonna pelättyä pienempää, 13 prosenttia, mutta todellinen kuolleisuus on todennäköisesti ollut suurempaa.

Pedot voivat saalistaa ilman pesän suojaa jääneitä kuutteja, mutta käyttää ravinnokseen myös muista syistä kuolleita kuutteja. Kummassakin tapauksessa kuutista voi jäädä vain vähän tai ei lainkaan löydettäviä jäänteitä. Tämän vuoksi sekä syntyneiden että kuolleiden kuuttien määrä voi jäädä aliarvioiduksi.

Saimaannorppakanta on kasvanut vakaasti 2010-luvulta lähtien. Tämän kasvun ovat mahdollistaneet suojelutoimet, erityisesti kalastusrajoitusalueiden laajentuminen ja yhtenäistyminen. Nykyään norpan voi tavata lähes kaikkialla Saimaalla.

”Viime vuosina on tullut useita norppahavaintoja myös järvistä ja lammista, joista on vesiyhteys Saimaaseen. Myös levinneisyyden reuna-alueilta tulee enemmän havaintoja, mikä kertoo norppien paluusta takaisin entisille elinalueilleen”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski Metsähallituksen Luontopalveluista.

Heikot pesimäolosuhteet ja kalanpyydyskuolleisuus hidastavat kannan kasvua

Ilmastonmuutoksen edetessä olosuhteet saimaannorpan pesinnälle ovat yhä useammin heikot. Pesäpoikaskuolleisuus onkin ollut viime vuosina suurta: joinakin vuosina jopa viidesosan syntyneistä kuuteista on havaittu kuolleen ennen vieroitusta. Myös pesimäajan jälkeen kuutin ensimmäinen elinvuosi on haastava ja usea itsenäisen elämän alkuun selvinneistä poikasista kuolee.

Vaikeutuvien pesimäolosuhteiden lisäksi kannan kasvua hidastaa pyydyskuolleisuus. Kalanpyydyksiin, erityisesti verkkoihin, on viime vuosina kuollut aiempaa enemmän norppia, ja pyydyskuolleisuuden osuus kannasta on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Kalanpyydyskuolleisuuden on arvioitu voivan jopa puolittaa saimaannorppakannan kasvun.

Viime vuonna kuolleena löydettiin kaikkiaan 45 norppaa, joista 11 oli kuollut kalanpyydyksiin. Kaikkia kuolleita norppia ei kuitenkaan löydetä, joten todellinen kuolleisuus on havaittua suurempaa.

Verkkokalastuskiellon pituus pysyy ennallaan

Saimaannorppakannan viiden vuoden keskimääräinen kasvunopeus oli 5,8 prosenttia ja ylitti kalastusrajoitusasetuksessa määritellyn neljän prosentin rajan. Verkkokalastuskielto säilyy siten ensi vuonna nykyisellä ajankohdalla 15.4.–30.6. Uuden asetuksen mukaan kieltoa pidennetään 15.7. saakka, jos kannan keskimääräinen kasvunopeus jää alle neljän prosentin, ja myöhemmin 31.7. saakka, jos kasvunopeus jää uudelleen tämän rajan alle.

”Kannan kasvu täyttää asetuksessa määritellyn ehdon, eikä verkkokalastuskieltoa siksi pidennetä ensi vuonna. Kalanpyydyskuolleisuus on tästä huolimatta edelleen merkittävä uhka saimaannorpalle. Norpille vaarallisten pyydysten käytön rajoittaminen on tehokas keino vähentää suoraan ihmisen aiheuttamaa kuolleisuutta ja tukea kannan kasvua”, toteaa luonnonsuojelun erityisasiantuntija Auttila.

Metsähallitus vastaa saimaannorpan kannanseurannasta ja suuresta osasta suojelutoimia. Seurantaan ja erilaisiin suojelutoimiin, kuten pesälaskentoihin ja apukinosten kolaamiseen, osallistuu Metsähallituksen lisäksi WWF Suomi, Itä-Suomen yliopisto ja Suomen luonnonsuojeluliitto sekä vuosittain yli 300 paikallista vapaaehtoista.

Artikkeli Saimaannorpan kannassa maltillista kasvua – takana vaikeat pesimäolosuhteet, edessä yhä lauhemmat talvet julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

K-ryhmän vähittäismyynti kasvoi tammi–syyskuussa Päijät-Hämeessä 2,0 prosenttia ja oli yhteensä 265,4 miljoonaa euroa. Kaikki toimialat olivat plussalla, mutta kasvu painottui rakentamisen ja talotekniikan kauppaan.

Artikkeli K-ryhmän vähittäismyynti kasvoi Päijät-Hämeessä tammi–syyskuussa 265 miljoonaan euroon – rakentamisen ja talotekniikan kauppa kantaa kasvua julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Sosiaalinen media on levittänyt väitettä, että Ruotsi luopuu mRNA-koronarokotteista ensimmäisenä maailmassa. Todellisuudessa kyse on hankintapäätöksestä yhdelle tulevalle kaudelle, ei teknologiakiellosta.

Mitä Ruotsissa tapahtui?

Ruotsin alueiden yhteishankintayhtiö Adda Inköpscentral kilpailutti COVID-19-rokotteet kaudelle 2027/2028 (12-vuotiaille ja vanhemmille). Kilpailun voitti Sanofin proteiinipohjainen Nuvaxovid. Pfizer ja Moderna jäivät ulkopuolelle. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Ruotsi teki oman kansallisen hankinnan pandemian aikaisten EU-sopimusten sijaan.

Sanofi on markkinoinut päätöstä sillä, että Ruotsi hankkii valtakunnalliseen kauden kampanjaan yksinomaan proteiinipohjaisen rokotteen. Tämä ei kuitenkaan merkitse mRNA-rokotteiden kieltoa. Nykyisillä kausilla Ruotsissa käytetään edelleen pääasiassa mRNA-rokotetta (Comirnaty), ja Folkhälsomyndigheten pitää niitä tehokkaina vakavaa tautia vastaan. Proteiinipohjaisia vaihtoehtoja on ollut saatavilla erityisesti allergiatapauksissa.

Valintaan vaikuttivat kilpailu, hinta ja logistiikka (jääkaappisäilytys ja esitäytetyt ruiskut). Proteiiniteknologia on vanhempi ja tutumpi (samanlainen kuin hepatiitti B- tai HPV-rokotteissa).

Teknologiaero lyhyesti

Molemmat rokotteet tähtäävät samaan antigeeniin: SARS-CoV-2:n piikkiproteiiniin.

• mRNA-rokotteet (esim. Comirnaty): antavat soluille ohjeen valmistaa piikkiproteiinia tilapäisesti.
• Proteiinipohjaiset rokotteet (esim. Nuvaxovid, Bimervax): sisältävät valmiin, laboratoriossa valmistetun piikkiproteiinin sekä usein adjuvanttia.

Molemmilla on hyvä turvallisuusprofiili hyväksytyissä käyttötarkoituksissa. Harvinaisia myokardiitti- ja perikardiittitapauksia on raportoitu molemmilla. Valinta on käytännön ja hankinnan asia, ei todiste siitä, että toinen olisi vaarallinen.

Miten Suomessa kannattaa toimia syksyllä 2026?

THL:n suositukset kaudelle 2026–2027 perustuvat riskiarvioon. Koronataudin riski on laskenut väestössä, mutta se on edelleen merkittävä vanhuksille ja tietyille riskiryhmille.

Koronarokote (tehosteannos) suositellaan:

• kaikille 80 vuotta täyttäneille,
• vakavasti immuunipuutteisille,
• iäkkäille hoivakodeissa asuville, omaishoidettaville ja säännöllisen kotihoidon piirissä oleville.

Lisäksi sitä voidaan tarjota 75–79-vuotiaille sekä yli 18-vuotiaille, joilla on useita vakavan koronataudin riskiä lisääviä sairauksia. Pääasiallisesti käytetään varianttiräätälöityjä mRNA-rokotteita (Comirnaty). Pieni määrä proteiinipohjaista Bimervax-rokotetta on hankittu erityisesti niille, joille mRNA-rokote on vasta-aiheinen.

Influenssarokote suositellaan muun muassa kaikille 65 vuotta täyttäneille, raskaana oleville, alle 7-vuotiaille lapsille, terveydentilan vuoksi riskiryhmiin kuuluville sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Kaudella käytetään pääasiassa Influvac-rokotetta; 85 vuotta täyttäneille ja tietyille immuunipuutteisille Fluad-adjuvanttirokotetta.

Rokotteet kannattaa ottaa samalla käynnillä, jos molemmat ovat suositeltuja. Suoja kehittyy noin kahdessa viikossa. Influenssarokotteiden toimituksissa on ollut viivästyksiä, mutta THL:n mukaan annoksia tulee lisää viikoittain ja rokotuksen ehtii hyvin ottaa vielä marraskuussa. Influenssakausi huipentuu tyypillisesti vuodenvaihteen jälkeen.

Käytännön neuvoja

• Tarkista oman hyvinvointialueesi aikataulut ja ajanvaraus.
• Jos et kuulu maksuttomaan kohderyhmään, rokotteet voi hankkia reseptillä omakustanteisesti.
• Jos olet sairastanut koronataudin loppukesällä tai syksyllä 2026, tehosteannosta ei yleensä tarvita samalla kaudella (immuunipuutteiset poikkeuksena).
• Seuraa THL:n virallisia suosituksia.

Yhteenvetona: Ruotsin päätös on hankintaratkaisu yhdelle tulevaksi kaudeksi. Suomessa paras tapa suojautua on noudattaa THL:n riskiryhmäpohjaisia suosituksia sekä influenssa- että koronarokotuksissa. Molemmat rokoteteknologiat ovat hyväksyttyjä ja tehokkaita vakavaa tautia vastaan niille, joille ne on tarkoitettu.

Artikkeli Ruotsin rokotehankinta ei ole mRNA-kielto – Suomessa kannattaa noudattaa THL:n suosituksia julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Astrologia ja astronomia ovat niin laajoja aiheita, että niihin kunnolla perehtyäkseen pitää lukea ainakin sata laadukasta kirjaa ajatuksen kanssa. Hotakaisen Astrologian historia on mainio yleisteos, jolla voi aloittaa tuon sadan kirjan urakan. Markus Hotakaisen Astrologian historia on laaja ja elävä yleisteos siitä, miten ihmiskunta on vuosituhansien ajan yrittänyt lukea jumalten tahtoa ja tulevaisuutta tähtitaivaasta. Samalla kirja yhdistää tähtitieteen, uskontohistorian, kulttuurihistorian ja hyvän tarinankerronnan. Koska kirja on niin laaja ja syvällinen, otan siitä esille tässä arviossani lähinnä vain mainioita ja maukkaita yksityiskohtia, ja kun luet kirjan itse, pääset sitten oikeasti asiasta selville.

Kirjan hauskin lause löytyy sen ihan lopusta. Siinä tietokirjailija Markus Hotakainen sanoo: ”Kenties kaikkein kiintoisinta, ehkä jopa paradoksaalisintakin, on se, että astrologia itsessään on onnistunut siinä, mihin sen pohjana ja perustana pidetyt tähtien ja planeettojen keskinäiset asemat eivät ole kyenneet: vaikuttamaan sekä yksittäisten ihmisten että kokonaisten kansakuntien kohtaloihin tuhansien vuosien ajan.”

Itselleni kirja tuotti riemunkiljahduksia ja setämiesmäistä hihittelyä. (Ajoin partani pois, joten partaani en voinut enää naureskella.) Kirja käsittelee mainiosti länsimaisen astrologian taustaa ja historiaa, sekä siitä poikkeavaa kiinalaista ja intialaista astrologiaa. Kirja on samalla mainio sivistysteos, sillä se kertoo hauskasti esimerkiksi siitä, kuinka suomalaisten päivien nimet ovat syntyneet synkretistisenä sekasotkuna eri kulttuurien sanoista ja tavoista, jumaluuksista ja taivaankappaleista. Esimerkiksi englanniksi lauantai on Saturday, joka viittaa Saturnukseen, mutta suomeksi se on lauantai, joka tulee muinaisnorjalaisten kylpypäivästä eli Laugardagr. Kuten tiedämme, monet suomalaiset tykkäävät edelleen saunoa lauantaisin.

”Astrologia on ollut merkittävä tekijä jokseenkin kaikissa kulttuureissa kautta aikain.” Markus Hotakainen

Astrologia on uskomusjärjestelmänä varsin hajanainen. Esim. Kiinassa Shang-dynastian aikana taivas (Tian), ja sen taivaanmerkit nähtiin pitkälti ihmistä alistavana ja määräävänä voimana. Jos tähdet ja taivaan ilmiöt kertoivat tietyn kohtalon, siihen oli alistuttava. Mesopotamiassa ajattelu oli melko toisenlainen. Tähtien ja epäsuotuisien ennusmerkkien valtaan ei välttämättä tarvinnut alistua, vaan uhkaavaa kohtaloa voitiin yrittää muuttaa rituaalein. Hyvä esimerkki on babylonialainen nam-bur-bi -rituaali. Sen tarkoituksena oli purkaa tai kumota pahan ennusmerkin vaikutus. Uskonnollinen johtaja (astrologi / ”pappi”) suoritti riitin uhrien, rukousten ja loitsujen avulla, jotta ennustettu onnettomuus ei toteutuisi. Nam-bur-bi ei siis ollut pelkkää ennustamista vaan aktiivinen uskonnollinen rituaali, riitti ja toimintatapa neuvotella jumalien ja kohtalon kanssa.

Yli 5 000 vuotta sitten babylonialaiset olivat omaksuneet sumereilta käsityksen, jonka mukaan taivaankappaleet ja kaikki luonnossa nähtävä olivat jumalten ilmentymiä ja heidän toimintansa seurauksia. Jos näitä merkkejä tarkkaili huolellisesti, saattoi saada vihiä jumalten tahdosta. Tästä käytännöllinen ja älyllisesti vaikuttava seuraus oli, että taivasta piti seurata järjestelmällisesti. Siitä kehittyi astrologin ammatti. Babylonialaisten tähtitarkkailu ei syntynyt pelkästä uteliaisuudesta, vaan siitä, että kuninkaan, (kaupunki)valtion ja siellä asuvan yhteisön turvallisuus riippui tähtitaivaan ja jumalten tahdon oikeasta tulkinnasta.

”Astronomia ja astrologia ovat eri asioita”. Markus Hotakainen

Hotakainen avaa tätä edellä mainittua kehitystä ja osoittaa, miten astrologia ja tähtitiede kulkivat pitkään käsi kädessä. Tähtitiede erkaantui omaksi tieteenalakseen vasta 1600-luvulla. Yhden asiakokonaisuuden Hotakainen jättää kirjassaan kunnolla kertomatta. Kristilliset munkit harjoittivat keskiajalla tähtitiedettä ja astrologiaa (jotka olivat oikeastaan yksi ja sama asia) aina 1500-luvulle asti. Munkit käyttivät taivaanlaskentaa kalenteriin, rukousaikoihin, lääketieteeseen ja luonnon ilmiöiden tulkintaan. Luostarit olivat ennen yliopistojen vakiintumista Euroopan keskeisiä oppimiskeskuksia. Munkit kopioivat, säilyttivät ja opettivat antiikin sekä arabialaista perintöä sisältäviä tähtitieteellisiä ja astrologisia tekstejä; suurimmat astrologiset kirjastot olivat myöhäiskeskiajalla usein juuri uskonnollisissa taloissa. Luostarikirjastoissa tämä näkyi käytännössä niin, että tähtikartat, eläinradan kuvat, planeettataulut, astrolabio-ohjeet ja kalenterilaskennan tekstit saattoivat esiintyä samassa käsikirjoituksessa. Monet 1100-luvulta eteenpäin tehdyt tähtitieteelliset käsikirjoitukset sisälsivätkin myös astrologista ainesta.

Roomalaiset, Pantheon ja astrologia

Astrologia oli kiinteä osa roomalaisten elämää. Sekä ylimystö että rahvas harjoittivat sitä. Horoskooppien opastamana tehtiin päätöksiä, toteutettiin erilaisia hankkeita, varauduttiin tulevaan ja suunniteltiin toimia pahojen päivien varalle. Rooman kuuluisa Pantheon pystytettiin poikkeuksellisesti siten, että sen julkisivu avautuu kohti pohjoista. Hotakainen kirjoittaa: ”Keskelle temppelin kupolikattoa jätettiin kahdeksan metrin läpimittainen aukko”. Muissa lähteissä, esim. Wikissä, sanotaan taas, että aukko on 9 metriä. On jo vuosia, kun viimeksi kävin Roomassa. Oma subjektiivinen muistoni on, että aukko olisi selvästi pienempi, mutta se vain osoittaa, kuinka vähän ihmisen muistiin voi luottaa. Hauskempi muisto on se ihmetys, kun sadepäivänä kirkon katosta valui vedet kirkon lattialle ja pappismiehet tai mitkä lie munkit riensivät lattiaa kuivailemaan.

Jokainen Roomassa ja Pantheonissa käynyt tietää, että se on edelleen yksi Rooman upeimmista rakennuksista, ja nykyisin katolinen kirkko. Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Vipsanius Agrippa vuonna 27 eaa. Useimmat arvelevat, että temppelissä oli etruskilaiseen tyyliin kolme cellaa eli kammiota, ja että se oli leveä ja matala. Temppeli olisi ollut dekastyylinen eli kymmenpylväinen, ja julkisivu olisi antanut etelään. Tällöin se olisi muistuttanut arkaaista Capitoliumilla olevaa Juppiterin temppeliä. Jotkut arvelevat, että kyseessä oli alun perin kattamaton templum eli auguurien käyttämä enteiden tarkkailupaikka.

Uudessa rakennuksessa on katto, jossa on reikä. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuosien 120 ja 124 välisenä aikana. Ajoitus on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima. Pantheonin vaikutus uuden ajan arkkitehtuuriin renessanssista alkaen on ollut suunnaton. Sen konstruktioperiaatetta – portiikki ja rotunda – on käytetty uudelleen ja uudelleen lukemattomissa muissa kirkoissa, kaupungintaloissa ja palatseissa.

Antiikin Roomassa astrologia ja astrologit olivat arvostetussa asemassa. Tähtien ja planeettojen liikkeisiin perustuva tulevaisuuden luotaaminen oli maineeltaan toista luokkaa kuin lukuisat muut aikansa ennustamisen menetelmät, kuten eläinten sisälmyksistä ennustaminen, lintujen lennosta ennustaminen ja unista ennustaminen. Astrologia saapui Roomaan Kreikasta ja idästä. Rooman yläluokka alkoi kiinnostua taivaankappaleista ja niiden ominaisuuksista. Keskeiseksi kohteeksi omaksuttiin Aurinko, Sol Invictus (”Voittamaton Aurinko”), jonka syyrialaisperäisestä palvonnasta tuli vuonna 274 keisari Aureliuksen määräyksestä Rooman valtionuskonto.

Kuten tiedämme Sol Invictus on käsitteenä sittemmin nielaistu kristinuskoon, ja nykypäivän kunnon luterilainen suomalainen tietenkin julistaa, että Jeesus on tuo Voittamaton Aurinko. Muutakin kristillisiä parannuksia duunailtiin. Markus Hotakainen kertoo kirjassaan: ”Rooman keisari Constantius II:n käskystä Jeesuksen syntymäpäivää alettiin viettää tammikuun 6. päivän sijasta 25. joulukuuta, joka oli mm. pakanallisen auringonjumalan juhlapäivä. Näin päivän alkuperäinen merkitys oli helpompi vaivuttaa unholaan”.

Kristinusko ja juutalaisuus astrologian temmellyksessä

Astrologia on siitäkin vekkuli juttu, että se saattaa aiheuttaa melkoista ristivetoa ihmisten mielissä. Hyvä esimerkki on kirkkoisä Aurelius Augustinus, jonka aivopieru (ajatusvirhe) on kristinuskoon keksitty perisyntikäsite. Alkujaan, eli Jeesuksen ajan esijuutalaisessa kulttuurissa eikä alkukirkon opetuksissa, (eikä myöskään islamissa, ei koptien kristillisyydessä eikä ortodoksisuudessa), missään niissä ei ole löydettävissä perisyntiä, vaan sen lanseerasi Augustinus.

Nuoruutensa Augustinus huorasi ja ryyppäsi, ja sitten oli hetken vahvasti gnostilainen, jona aikana hän harrasti tähdistä ennustamista ja laati itsekin horoskooppeja. Tähän kuuluu tietysti suora tai välillinen ajatus, että tähdistä voi nähdä Jumalan tahdon. Käännyttyään kristinuskoon hän jätti astrologian ja Tunnustukset-teoksessaan hän jo kutsui astrologien oppeja ”jumalattomiksi tyhmyyksiksi”. Augustinus oli astrologian osalta huolissaan ”demonisista puhujista, joiden kanssa vääjäämättä ajautuu keskustelemaan pelkästään käyttämällä sitä”. Tästä voisi päätellä, että Augustus tunnustaa siis myös kuulleensa ääniä. Henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että perisynnyn lanseerajan pitääkin olla hullu, tai vähintäänkin tyhmä, mutta mennäänpä takaisin asiaan.

Kristinuskon kannalta haastavaa on aina ollut pohtia, onko Jumala määrännyt ihmisen kohtalon ennalta, vai onko ihmisellä oma tahto. Perinteisesti muinoin ajateltiin pääasiassa, että tähdistä näkyy Jumalan tahto, ja astrologit pystyvät kenties sen tulkitsemaan. Ongelmaan tuo lisähaasteen se, että jos ihmisellä on oma tahto, niin perisynti ei voi olla totta. Tältä pohjalta esim. varhaiskristityt, ortodoksit ja koptit eivät usko perisyntiin. Augustinus oli taas varsin motivoitunut julistamaan perisyntiä ja samalla tuomitsemaan astrologian. Tavallaan hän jäi oman ajattelunsa vangiksi, ja voimme samalla humoristisesti todeta, ettei Pyhä Henki häntä asiassa auttanut.

Seuraavina vuosisatoina kristittyjen ja kirkon suhtautuminen astrologiaan perustui pitkälti siihen, miten ”vapaa tahto” kulloinkin tulkittiin. Markus Hotakaisen sanoin: ”Ristiriita näiden kahden järjestelmän välillä oli ilmeinen: jos ihmisellä on vapaa tahto, miten taivaankappaleiden keskinäiset asemat voisivat määrätä hänen kohtalonsa? Ja jos ihmisellä ei le vapaata tahtoa, onko hänen kohtalonsa Jumalan käsissä?” (kirjan sivulla 123).

Tarinankerronnan juhlaa

Eräs hauska esimerkki kirjan detaljien sivistävyydestä on tarina Tyko eli Tyge (Tycho) Brahen nenästä. Kaksintaistelussa hänen kolmas serkkunsa Manderup Parsberg sivalsi Brahen nenän ”muusiksi”. Sen seurauksena Brahe käytti lopun elämäänsä tekonenää, kuparista arkena ja hopea-kultasekoitteista juhlatilaisuuksissa ja muissa kissanristiäisissä. Kirjassa Hotakainen kertoo Brahen astrologin urasta varsin kiinnostavasti. Astrologia ”tieteenä” on aina ollut suhteellisen häröä ja epäselvää, eikä aikaisempiin astrologian tutkimuksiin ole useinkaan kovin paljon luottamista, sillä laskennallinen virhemarginaali historian kulussa on aina ollut varsin suuri. Brahen tapaus on tästä hyvä esimerkki. Hän opiskeli Leipzigin yliopistossa kieliä ja klassista kulttuuria sekä tietysti myös astrologiaa. Elokuussa 1563 Brahe alkoi tehdä omia havaintojaan. Erään asian yhteydessä hän huomasi, että Ptolemaioksen laskelmat heittivät kuukaudella ja Kopernikuksen useilla päivillä. Tästä innostuneena, teini-ikäisen itsevarmuudella (ns. teinihybris) Brahe päätteli, että hän itse pystyy parempaan, ja päätti samalla omistautua tähtitieteelle.

Nerojen suhde astrologiaan

Eräs Hotakaisen kirjan arvokkaista anneista ovat huomiot siitä, kuinka oman aikansa nerot suhtautuivat astrologiaan. Esimerkiksi Leonardo da Vinci ja Carl Jung olivat melko eri mieltä siitä, mitä ja miten astrologiaan pitäisi suhtautua. Käyn nämä kaksi herraa nopeasti nyt läpi. Molemmat miehet, vaikka he elivät varsin erilaisilla aikakausilla, ajattelivat, tai pikemminkin uskoivat, että hermeettinen väittämä ”niin ylhäällä kuin alhaalla” on totta. Tuo väittämä sisältää oletuksen, että ihminen on maailman mitta ja päinvastoin, ja kaikkialla maailmankaikkeudessa vallitsevat samanlaiset lainalaisuudet. Nykyäänhän esimerkiksi kvanttifysiikka kyseenalaistaa tuon uskomuksen rajusti. Ja kukapa täysiälyinen enää nykyään ajattelee, että Jumala on jotenkin antropomorfinen ihmismäinen olento, paitsi kenties jotkut umpifundamentalistiset sairasta uskonnollisuutta heijastavat lahkojaan johtavat hahmot. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin todeta, että ihmiskunta on edistynyt tässä kohdassa henkisessä kasvussaan.

Leonardo da Vinci (1452–1519) oli italialainen renessanssiaikainen nero, taidemaalari, piirtäjä, insinööri, arkkitehti, anatomian tutkija ja keksijä. Tarkentaen; Italia ei ollut Leonardon aikana yhtenäinen valtio, joten hän ei ollut ”italialainen” nykyisen kansallisvaltion kansalaisena. Siis hän oli firenzeläinen ja toscanalainen, syntynyt Firenzen tasavaltaan kuuluneessa Vinciässä. Häntä pidetään yhtenä renessanssin humanistisen ihanteen keskeisimmistä edustajista, koska hän yhdisti taiteen, tieteen ja teknisen keksimisen. Kuitenkin häntä kutsutaan yleisesti italialaiseksi kieli-, kulttuuri- ja aluehistoriallisessa mielessä, koska hän puhui ja kirjoitti toscanalaista italian kielen muotoa, työskenteli Italian niemimaan kaupunkivaltioissa ja kuului italialaiseen renessanssikulttuuriin. Leonardon tuhannet säilyneet muistiinpanosivut käsittelevät mm. anatomiaa, optiikkaa, mekaniikkaa, geologiaa, kasvitiedettä, lentämistä ja kartografiaa. Hän kirjoitti usein peilikirjoituksella, joka on luettavissa peilin avulla. Hotakainen toteaa kirjassaan Leonardosta: ”Renessanssinero (siis da Vinci) ei uskonut astrologiaan, vaikka sen harrastaminen oli hänen elinaikanaan varsin suosittua, joskin kirkon katsannossa ajoittain kyseenalaista ja jopa tuomittavaa”.

Carl Gustav Jung (1875–1961) taas suhtautui astrologiaa aivan eri tavalla kuin da Vinci. Voidaan leikkisästi sanoa, että Jung oli nielaissut astrologian koukun ja kohonkin, eli hänen tapansa lähestyä astrologiaa ei ollut nykymittarein erityisen tieteellinen ja rationaalinen. Carl Gustav Jung on nykytiedon valossa psykologian parissa kenties toiseksi tärkein henkilö heti Viktor Franklin jälkeen. Jos joku luulee, että Freud mahtuu järkevän psykologian huippuihin, niin kannattaa tarkistaa käsityksiä nopeasti. Freud oli tutkitusti oikeasti vahvoja huumeita käyttänyt häiriintynyt ja suorastaan hullu seksimaanikko ja pervo, jonka sekopäisistä teorioista on suuri tarve päästä jo eroon. Jos kiinnostaa, niin lue kustantamo Nastamuumion julkaisema kirja Freudin huumehouruisesta elämästä. Kirjan nimi on Kokaiinista, ISBN 9789525083309. Se löytyy Helsingin kirjastoista.

Mutta asiaan. Jung oli sveitsiläinen psykiatri ja psykologi, joka perusti analyyttisen psykologian eli jungilaisen psykologian koulukunnan. Koulukunta on saanut vahvasti vaikutteita astrologiasta uskomusjärjestelmänä. Jung kulutti suuren osan ajastaan tutkimalla uskontoja, alkemiaa ja astrologiaa. Hänen huomattavimmat ajatuksensa koskevat psykologisia komplekseja, individuaatiota, arkkityyppejä, kollektiivista alitajuntaa sekä synkronisiteettia. Jung liitti astrologian pääosin luonnonaikojen rytmiin, sekä ihmismielen vertauskuvalliseen mielikuvitukseen, joten hän suhtautui tässä mielessä hiukan kriittisesti astrologiaan. Hotakainen kirjoittaa kirjassa kuitenkin myös näin: ”Silti Jung uskoi astrologian ja horoskooppien antavan luotettavaa tietoa, tai ainakin vahvoja viitteitä, jos ei nyt tulevista tapahtumista niin ainakin ihmisen psyykeen piilotajuisista ominaisuuksista. Hänen (siis Jungin) mukaansa astrologia on piilotajunnan projisoitua psykologiaa”. Tässä kaikessa kannattaa kuitenkin myös muistaa, että Jung ei ollut astrologi, eikä hän laatinut horoskooppeja, eikä yrittänyt nähdä tähdistä tulevaisuutta. Siis näin ainakin Hotakainen väittää kirjassaan.

Astrologian pätevyys tieteen silmin

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, Markus Hotakaisen Astrologian historia on laaja ja elävä yleisteos. Kirjan mielenhaastavuuden kannalta helpoin osuus on astrologian muinaista historiaa käsittelevä osuus. Hiukan enemmän mieltä alkaa haastaa, etenkin astrologiaan vahvasti uskovilla, kun kirja alkaa käsitellä näitä maailman neroja ja heidän erilaisia ajatustapojansa ja asenteita astrologiaan. Nykytermein sanottuna esimerkiksi Leonardo da Vinci pyyhkisi astrologialla takapuolensa. Rajuin ja samalla mielenkiintoisin osa kirjaa on sen loppuosassa, sivulta 320 alkaen, kun kirja / Hotakainen käy läpi laadukkaita tieteellisiä tutkimuksia, joita astrologian kyvystä ennustaa ihmistä ja hänen tulevaisuuttaan on tehty. Erityisen oleellista tässä on, että tutkimukset ovat sellaisia, että ne lähtöoletuksissaan kunnioittavat astrologiaa uskomusjärjestelmänä ja tutkivat sitä ja sen toimivuutta varsin vahvalla pieteetillä ja kunnioittavassa hengessä. Lukekaa ja nauttikaa.

Esimerkkinä kerron, että kirjassa on selitetty Spencer Greenbergin ja Andre Ferretin heinäkuussa 2024 toteuttama tutkimus, johon osallistui 152 astrologia. Mukana oli aivan maailman huipuiksi tunnustettuja astrologeja merkittävä määrä. Tutkimus oli erittäin asiallinen ja korrekti ja siihen osallistuneet astrologit saivat arvioida ennakkoon odotuksiaan tulosten suhteen. Spencer Greenbergin ja André Ferretin 21. heinäkuuta 2024 julkaisema tutkimus testasi, pystyvätkö astrologit tunnistamaan henkilön oikean syntymäkartan henkilön vastauksiin perustuvan profiilin avulla.

Noh, kuinkas siinä kävikään? Astrologian ja astrologien kannalta testissä kävi varsin kehnosti. Tulos oli, että 152 astrologin ryhmä ei suoriutunut tehtävästä paremmin kuin sattuma. Käytännössä arvaamalla olisi voinut saada parempia tuloksia, ja ammattiastrologit pärjäsivät huonoiten, vaikka tutkimuksen alussa heidän itsearvionsa olivat erittäin korkealla ja he tiesivät mitä ja miten tutkitaan. Hassua on myös, että ns. parhaat tulokset saivat ”kokeneet harrastajat”, mutta heidänkään tuloksensa eivät poikkea tavallisen ihmisen arvauksien tasosta. Tämä tutkimus on kirjassa selitetty varsin tarkasti ja asiallisesti.

Lohdutuksen sanoina, hiukan pois suolaa haavoista, eli tekoälyn sanoin: Tutkimus osoitti, että testatuissa olosuhteissa astrologit eivät pystyneet tunnistamaan henkilöitä heidän täysien syntymäkarttojensa perusteella paremmin kuin sattumalla. Se ei kuitenkaan yksin todista, ettei astrologia voisi toimia missään muussa käytännössä; kyse oli nimenomaan yhdestä, hyvin määritellystä ennustustehtävästä. Tutkimus oli Clearer Thinking -organisaation julkaisema, mutta ei vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, ja osallistujat valikoituivat itse. Siksi sitä kannattaa lukea vahvana käytännön testinä, ei lopullisena metatieteellisenä näyttönä koko astrologian toimivuudesta.

Kirjan loppupuolella, sivulla 333, Hotakainen toteaa: ”Tähtimerkillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, missä Aurinko todellisuudessa itse kunkin syntymän hetkellä sijaitsee, ei ainakaan länsimaisessa astrologiassa. Voiko näin hataralta pohjalta tehdä päätelmiä oikeastaan mistään? Ehkä voi, ehkä ei.”

Kapitalismin kukkanen eli loppumainos: Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita kiinnostavat tähdet, esoteria, okkultismi, henkisyys, mystiikka, muinaiset sivilisaatiot, uskonto, kohtalon ajatus tai sen tutkiminen, ja se miten ihminen on yrittänyt vuosituhansien ajan löytää järjestystä taivaalta. Tehtäköön samalla tiedettäväksi, että minua (Tapio Sippoin) ei ole lahjottu, eikä uhattu aseella tahi millään astalolla, että olen tämän mainoslausahduksen tähän kirja-arviooni liittänyt.

Artikkeli Kirjan arvio: Astrologian historia, Markus Hotakainen julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.