Kirjallisuustoimittaja Tapio Sippoin
Suomalainen ortodoksisen kirkon pappismunkki Serafim Seppälä (alk. Veli-Petri Seppälä), joka toimii systemaattisen teologian ja patristiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa, on kirjoittanut selkeän ja sopivan lyhyen kirjan ikonin filosofiasta. Kirjan nimikin on selkeä eli Ikonin filosofia. Kovakantinen 128 sivuinen kirja on hyvin kirjoitettu, kauniisti taitettu, loogisesti jäsennelty ja kohtuullisen nopealukuinen.
Ortodokseilla on kristinuskon ydinsubstanssi eli apoteoosi hyvin hallussa. Ikoni voi auttaa siinä. Tämänkin vuoksi Seppälän kirja sopii myös kirkkokunnasta riippumatta kenen tahansa kristinuskon tärkeimmistä hengellisen kilvoittelun alueista ja ydinsubstanssista kiinnostuneen luettavaksi ja kirjan tarjoaman tiedon ja ymmärryksen kautta ikonit saattavat jopa päätyä henkisen tien ja hengellisen kilvoittelun aktiivisiksi välineiksi.
Ikonin filosofia -kirjassaan Seppälä käy sujuvasti läpi oleelliset asiat, jotka liittyvät ikonien henkisyyden ja mystiikan parempaan ymmärtämiseen. Seppälä on varsin tuottoisa kirjailija, sillä hän on kirjoittanut itse yli 20 teosta ja kääntänyt lähes 20, ainakin. Ikonin filosofia ilmestyi 2014 ja sen kustansi Kirjapaja. Ikonin filosofia -kirja ei ole varsinaisesti kuvateos, vaikka siinä onkin kuvia, joten jos haluat tutkia ikoneja valokuvien kautta, kannatta se tehdä jonkin muun kirjan tuella tai mennä paikan päälle ortodoksisiin ja koptikirkkoihin.
Tämän kirjan tueksi voikin hyvin lueskella myös muita pappismunkki Serafimin teoksia, sillä monissa niistä on varsin rapeaa asiaa. Hyviä teoksia ovat mm. Naiseus: Varhaiskristillisiä ja juutalaisia näkökulmia (Kirjapaja, 2013), Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin: Juutalaisen huumorin maailma (Kirjapaja, 2012), Antiikista Bysanttiin: Aatehistoriallisia murroksia (Gaudeamus 2021), Kultainen Jerusalem: Pyhän kaupungin idea juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa (Kirjapaja, 2008) ja Armenian kansanmurhan perintö (Like, 2011).
Ikonin määrittelystä
Sana ikoni on kreikkaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä kuvaa. Kristillisen kulttuuri- ja taideperinteen mukaisesti ikoneiksi kutsutaan monenlaisia enemmän tai vähemmän pyhiä kuvia, joilla on jonkinlainen yhteys kristinuskon perinteeseen ja uskontoon. Esim. maailman vanhimmalla kristillisellä kirkkokunnalla eli kopteilla on vahva ikoniperinne, mutta sitä tämä kirja ei käsittele. Kreikkalaisroomalaisen ortodoksisen kirkon parissa tuo ikoni-käsitteeseen liittyvä perinne on melko selkeää ja tästä tulokulmasta pappismunkki Serafim Seppälä asiaa lähestyy.
Varhaisimmat ikonit eli ”kuvat” ovat vuosien 100-200 jaa. tienoilta, ja niissä esiintyy usein esim. parraton nuorukainen, joka kantaa karitsaa harteillaan, on pukeutunut kenties lyhyeen tunikaan, kantaa kädessään paimensauvaa ja/tai Panin huilua. Nämä ovat alkuaikojen kristinuskon kuvaperinnettä ja ovat muodoltaan kovin erilaisia kuin mitä me nykyisin ikoneista ajattelemme.
Raha, rahastus ja ikonit
Ikonit eivät ole varsinaisesti rahallisia taideaarteita, ja tämän kertoo myös Seppälä kirjassaan. Asiassa on raadolliset piirteensä. Perinteisesti on tapa ja vahva uskomus, ettei ikoneja saa myydä, vaan ne pitää lahjoittaa. Olkaamme tarkkoja, sillä nykyisin maallisessa rahassa arvokkaimmiksi luokitellut ikonit ovat vuosien 1300-1400 tuotoksia. Nykyäänkin Venäjällä esim. rikollisryhmät ja putinistit tekevät suurta bisnestä mm. Ukrainasta ryöstetyillä ikoneilla. Missä on pyhää, siellä on myös epäpyhä kärkyllä.
Ikonien historiasta ja rahallisesta arvosta Seppälä kirjoittaa kirjassaan vain lyhyesti. Enemmän hän painottaa ikonien henkisempiin arvoihin. Suomalainen kulttuurikristilliseen yhteiskuntajärjestykseen ja -lakeihin kasvanut tavallinen maallikko saattaa tietää ikoneista kovin vähän ja mielikuva ikoneista saattaa olla kovin toisenlainen kuin mitä Seppälä kirjassaan asiasta valistaa. Ikonin Folosofian mukaan ihmisyyden syvin kaipuu on suuntautunut kohti sellaista olemisen tapaa, missä kaikki on harmonista ja kaunista, pyhää ja puhdasta.
Ikonien ydinolemuksesta
Seppälä väittää, että ikonien kautta on mahdollista aistia toispuoleisen jumallisen maailman olemisen tapaa. Hänen mukaansa ikoni paljastaa enemmän kuin mitä luonnossa on nähtävissä. Tämän takia ikonin ymmärtämiseen tarvitaan tietoa, mutta vielä enemmän herkkyyttä. Seppälän tulkinnan mukaan ikoni on kutsu ja herkkä vihje, ja siten sen kautta ”syntyy avaumia todellisuuden henkiseen ulottuvuuteen”.
Seppälän kertomassa pyhyys on tärkeää. Hän kirjoittaa, että pyhyys on Jumaluuden säteilyn tila ja että ikonin tehtävä on saada katsojansa näkemään näkymätöntä. Ja se onnistuu hyvin rukouksessa ja mietiskelevässä mielenlaadussa. Oleellista on hengen resonanssin myötävärähtely, ja resonanssi voimistaa värähtelyn erityisen suureksi, kirjoittaa Seppälä. Jos ikonin filosofiaa ja pyhyyttä ei tunnista, ikonin tulkinnan lopputulos ei toimi.
Mielenrauhan ja ikonien suhde
Myös jonkin sortin mielenrauha ja syvällisempi henkisyyden rauhoittuminen liittyy ikoneihin. Seppälä huomauttaa osuvasti kirjassaan, että ”ikoneissa hahmot eivät hosu tahi haro” ja hänen mielestä ikoni tarjoaa elämän hektisen liikkeen keskellä harvinaisen perille pääsemisen hetken. Tähän liittyy myös se, ettei ikonin sielu ja sisältö ole kuvassa, eikä katsojassa, vaan niiden välissä. Ikoni on siis ortodoksisen uskon mukaan pyhä ja arvostettava ikkuna tuonpuoleiseen.
Seppälä on myös nöyrä omassa ikonismin ja ikonien tulkinnassaan. Hän kirjoittaa selvästi, ettei ikonin merkitys ole helposti suljettavissa, ja että ikonin viehätys piilee siinä, ettei sitä voi selittää loppuun saakka. Ikonin tarkoitus ei ole niinkään aistillisen nautinnon tarjoaminen, vaan ihmisen sisimmän koskettaminen.
Ikonin vähemmän maallisten asioiden tarkastelu
Ikonien luonteesta kirjassa käydään myös läpi myös paljon muita asioita. Kirjassa pohdiskellaan kuvan kaksiulotteisuuden ja kolmiulotteisuuden suhdetta, ikonien muodollisuuksia ja perspektiivejä; käänteisperspektiivi ja merkitysperspektiivi, sekä symbolista ja kauneuden tilaa, liikkeen metafysiikkaa ja liikettä läpi ikonin ja ikonissa. Esiin nousevat ajan ja ajattomuuden sekä ikuisuuden teemat. Myös värien ja valon merkitystä pohditaan, sekä Kristuksen, Elämän äidin ja muiden Pyhien olemusta, kasvoja, valoa ja kehoja.
Kenelle tämä kirja sopii?
Tämä kirja on selkeä perusteos, jota voi suositella luettavaksi ja kenties omistettavaksi eli kirjahyllyyn sijoitettavaksi, jokaiselle vahvemman sivistyksen ystävälle, uskontotieteisiin tai teologiaan perehtymään ryhtyneille, kristinuskon mystiikkaan ja esoteriaan suuntautuneille, tosissaan ja vakavasti henkisestä kasvusta ja hengellisyydestä kiinnostuneille, sekä kristillisen kulttuurihistorian ja uskomusjärjestelmän ymmärrystä janoaville.
Kirjan perustiedot:
Tekijä: Seppälä, Serafim
Teoksen nimi: Ikonin filosofia
Julkaisutiedot
Helsinki: Kirjapaja, 2014 (Latvia : Livonia Print)
ISBN 9789522880888
kovakantinen
127 sivua : kuvitettu ; 22 cm