Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin 20.05.2020
Luin hauskan kirjan, jossa kaksi suomalaista pariskuntaa seikkailee pitkin poikin Montenegroa. Kirjaa markkinoidaan osin matkaoppaana, mutta oikeastaan se on lyhyt seikkailutarina, jossa on runsaasti kuvia ja melko lyhyesti tekstiä. Koska kirja on painettu 2016, sisältää se jo hiukan vanhentuneita tietoja, mutta tarinana se on mainio pikku seikkailuteos ja sen lukemisesta tulee hyvälle mielelle. Kirjan ahmaisee hetkessä, sillä siinä on vain 111 sivua.
Suomalaisille vielä vähemmän tunnettu vuonna 2006 itsenäistynyt entinen Jugoslavian osavaltio Montenegro on luonnoltaan jylhä maa, jolla on upea vuoristo aivan upean meren vieressä. Pinta-ala on pieni. Montenegrolla on pieni ja huomattavan kaunis rantakaistale Adrianmeren rannalla Kroatian ja Albanian välissä, mutta suurin osa valtiosta on 1000–2000 metrin korkeuteen nousevaa vuoristoa. Eräs maailman kauneimmista ja siten parhaista junareiteistä kulkee Serbian Belgradista Montenegron Bariin. Tuo reitti lävistää mykistävästi Montenegron vuoriston.
Reissussa melkein joka puolella maata
Valitettavasti kirjoittajatiimi ei kerro tästä Belgrad-Barin junamatkasta mitään, koska he ajelivat autolla Montenegroa sinne tänne. Tarinaa kuitenkin riittää. He kävivät muun muassa UNESCOn maailmanperintökohteessa Kotorin kaupungissa ja lahdella, kansallispuistoissa ja vuoristojärvillä, luostareissa, rannikkokaupungeissa Budvassa ja Barissa, Cetinjen teollisuusalueella, pääkaupungissa Podgoricassa ja urheilumatkailuun panostavassa Abljakissa.
Kirja ei pelkästään kehuskele maata, vaan rehellinen havainnointi on päässyt mukaan. Ex-Jugoslavian maiden nurja puoli pääsee esiin epäonnistuneiden sosialististen kokeilujen jäljiltä lahoavien teollisuusrakennusten ja luontoon tehtyjen tolkuttomien kaatopaikkojen kautta. Kuvat kertovat osaltaan tarinaa hyvin. Luvassa on tältä osin sosialismin liittyvää ja liiankin tavallista rappiotunnelmaa.
Vuonna 2016 ilmestynyt kirja sisältää matkailijalle hyödyllistä, mutta ei enää niin ajantasaista tietoa, sillä matkaoppaat ovat tiedon kannalta usein kuin hyvä salaatti, eli vanhenevat lyhyessä hetkessä. Kiinnostavia ovat myös kymmenet värivalokuvat ja napakan lyhyet tekstit niiden yhteydessä. Montenegroa hyvin tuntevana kerron, että kuvat eivät ole ihan niin upeita kuin maa, mutta kyllä näidenkin kuvien avulla syntyy jonkinlainen kokonaiskuva tästä monelle vielä melko tuntemattomasta Euroopan maasta. Kuvissa on myös arjen realismia, josta voin antaa erityiskehuja.
Kirjan tekijöiden taustasta
Kirjan markkinointitietojen mukaan kirjoittaja Hannes Tiira on tietokirjailija, toimittaja ja pastori. Hän on kirjoittanut 16 tietokirjaa ja kaksi sanatehtäväkirjaa. Tiira on sokea ja toimii näkövammaisille suunnatun lehden päätoimittajana. Valokuvaaja Juha Haavisto kerrotun mukaan ”ajoi rekkaa ja toimi atk-neuvojana, kunnes keskittyi kuvausharrastukseen”. Kirja on kirjoitettu autolla ympäri Montenegroa ajelujen pohjalta ja ilmeisesti vuoristoteillä Haaviston ajotaidolleen oli käyttöä.
Joskus hintakin vaikuttaa
Kaiken kukkuraksi tuon mainion kirjan saa nyt tosi halvalla, sillä huomasin kustantamo Reunan sivuilta, että tämän kivan kirjan saa nyt kahdeksalla eurolla. Alkujaan on maksanut 25 euroa. Suosittelen kirjaa tuolla hinnalla vaikka kaverillekin lahjaksi.