14.1.2023, Kirjallisuustoimittaja Tapio Sippoin
Henkisessä genressä muoti vaihtelee kuten muuallakin. Erilaisten kulttuurien ns. vanhojen henkisten viisauksien lukeminen ja tutkiminen on nyt taas korostuneesti noussut henkisistä asioista kiinnostuneiden muotiasiaksi. Japanilainen käsite igikai on joillekin nyt ”hoteinta hottii”. Sana ikigai muodostuu sanoista iki eli elämä, ja kai eli omien odotusten ja toiveiden toteuttaminen. Uusi kirja Namaste keskittyy Intiaan ja sen oppeihin. Intialainen kulttuuri sisältää monia keskenään jännitteisiä tai jopa ristiritaisia uskomuksia, joita joku voisi sanoa vanhoiksi henkisiksi viisauksiksi. Kirja nimeltä Namaste, Onnellisen elämän taito, on siis aiemmin ikigain käsitteen kaupallistaneiden kirjailijoiden uusin bisnes.
Medialukutaito on nyt tarpeen, samoin riittävä uskontotieteellinen ymmärrys. Eli kaikkea kirjan kertomaa ei kannata niellä pureksimatta. Mutta kauppa ainakin käy. Kirjan markkinointikoneiston tekemän narraation mukaan asia kerrotaan näin: ”Valencialaissyntyinen Héctor García (s. 1981) ja Barcelonasta lähtöisin oleva Francesc Miralles (s. 1968) saivat inspiraation kirjaan, kun intialaiset lukijat pyysivät Ikigain kaltaista opasta omasta kulttuuristaan. Japanilaiseen viisauteen pohjautuva, yli 60 kielelle käännetty Ikigai oli Intian myydyin tietokirja 2020. ”
Lähtökohtani on, että Uutislähteen lukijat ovat rehellisiä ja älykkäitä ihmisiä, jotka arvostavat rehellisyyttä ja rehellisiä mielipiteitä. Siksi uskallan sanoa tämän ääneen. Namaste ei ole huono kirja, ehkä melkein hiukan jopa päin vastoin. Se on kelpo keskinkertainen teos, keveähkö ja epämääräisesti jäsentyvä kiva pieni kirja, jota on kyllä ylistetty ihan syyttä. Kun lukee kirjan ja sen jälkeen sitä markkinoivat ylistävät tekstit, tulee hämmentynyt olo. Kirja ei vastaa markkinoinnin ylistyksiä.
Joku irvileuka voisi jopa epäillä, että Héctor Garcían ja Francesc Mirallesin kirjan kirjoittamiseen ovat tavalla tai toisella sekaantuneet Intian nykyinen pääministeri, äärinationalisti ja uushindulaisen nolo airut Narendra Damodardas Modi ja hänen tunnetusti korruptoituneet ystävänsä, sillä niin liioittelevasti kirja ylistää intialaista kulttuuria ja sen pohjalta nousevia varsin sekavia uskomuksia. Huolimatta kirjan näennäisesti syvähenkisestä sisällöstä kirja sisältää paljon erilaisia aiheita, joista kustakin on kirjoitettu varsin lyhyesti ja kevyehkösti. Sen vuoksi kirja on nopealukuinen ja soveltuu tarvittaessa vaikka alakoululaisten luettavaksi.
Namaste on sinällään hyvin harmiton kirja. Kirjailijoiden intentio eli aikomus on erinomaisen hyvätahtoinen, eli kuten he kirjoittavat, ”tavoitteena on alkaa heti rakentaa parasta mahdollista tulevaisuutta”. Kirjaan onkin kerätty hyvällä tiivistävällä tavalla ja hiukan ontuvalla mutta kuitenkin toimivalla popularisoivalla otteella lähes kaikki tärkeimmät intialaisen uushenkisyyden ”vanhat viisaudet”. Jos kuitenkin viitsii pysähtyä miettimään, huomaa, että ne ovat keskenään ristiriitaisia ja filosofisten sekä uskonnollisten ”viisauksien” runsaus on hiukan liian läpitunkevaa.
Kirjalle ja sen kirjoittajille voi antaa myös monista asioista kehuja. Kirjassa on viisas perusasenne monella tavalla. Asioita kehotetaan tulkitsemaan vertauskuvallisuuden ja symboliikan ymmärtämisen kautta, eikä fundamentalistisesti. Kirja kehottaa lukijaa myös miettimään asioista monia eri tulokulmia ja kehottaa pyrkimään ymmärtämään itselle vieraita tapoja ja kulttuurikonteksteja. Samalla kirjassa kehotetaan rauhanomaiseen eloon ja jopa asenteeseen, jonka mukaan itse voi olla väärässä ja toinen ihminen oikeassa. Kirjassa myös arvostetaan matkustamista mielen avartamisen ja kulttuurien ymmärryksen välineenä.
Kirjan kenties lattein osa on se, missä kerrotaan ”intialaiseen viisauteen” hullaantuneiden länsimaisten bisnesgurujen ja heidän yritysten toiminnasta ja ylistetään niitä touhuja. Ajatus kirjan tässä osassa on ollut kenties auttaa lukijaa löytämään omia voimavaroja sekä vahvistaa luovuutta ja kykyä ratkaista ongelmia. Osio on kökkö. Koko osio on irrallaan kirjan varsinaisesta ydinsubstanssista, mikäli sellainen nyt edes kunnolla on olemassa ja myös osiossa olevat liikkeenjohdon konsulttikirjoista tutut kaavakuvat ovat melkoisen kömpelöitä.
Kirja siis hiukan liioitellen ylistää intialaista kulttuuria, mutta tulee samalla huomaamattaankin kertoneeksi intialaisen kulttuurin nurjista puolista. Kirja myös vertailee useaan otteeseen japanilaisen kulttuurin käsitteitä intialaiseen kulttuuriin. Osa näistä vertailuista toimii ja onnistuu, osa menee pieleen. Se, että osaa erotella niitä, vaatiin toki jonkin verran japanilaisen kulttuurin ymmärrystä ja uskontojen tuntemusta, joten ilman tätä taitoa oleva lukija joutuu niin sanotusti nielemään sen mitä kirjassa kerrotaan, tai ottamaan asioista muualta enemmän selvää.
Kuten kaikessa syvällisemmässä filosofiassa tai henkisyydessä, jos haluat saada tästä kirjasta jotain pysyvää hyvää itsellesi, väitän, että saat tehdä syvällistä erottelukykyä vaativaa pohdintaa ja mietiskelyä vuosikausia. Ja kun työsi on valmis, huomaat, että moni Namasten ajatus on lentänyt sen aikana roskakoriin. Tieteellisessä mielessä kirja jää kovin haperoksi ja on lähinnä monipolkuisten intialaisten uskomusten sekamelska, vaikka kirjasta voikin poimia henkisiä käsitteitä ja käydä uushenkisyyden imelillä ”uskomusostoksilla”. Kirja jättää mainitsematta paljon oleellisia asioita Indus-virran ympärille rakentuneista uskonnoista ja niiden sekavuudesta. Esimerkkinä mainitsemattomuudesta voi mainita vaikka din-i-Ilahi-uskonnon, joka oli vekkuli sekoitus hindulaisuutta, sufi-islamia, zarathustralaisuutta ja kristinuskoa.
Kirjassa on myös paljon tahatonta komiikkaa. Komiikka syntyy kerrottujen väittämien muodostamista kehäpäätelmistä, sekä selvistä ajatus- ja argumentaatiovirheistä. Hupaisaa on myös se, että intialaisuuden ja sen viisauden ylivertaisuuden ylistämiseen sortuva kirja löytää kuitenkin (varmaankin vahingossa) syvällisimmät juttunsa siteeraamalla esim. Aristotelesta ja Viktor Franklia. Koomista myös on, etteivät kirjailijat kerro Franklin juutalaisuudesta ja selvästä kabbalan opiskelun tuomasta ymmärryksestä Franklin kehittäessä logoterapian. Ja logoterapialla taas ei ole minkään sortin yhteyttä ns. intialaiseen viisauteen. Paikka paikoin kirjailijat ovat ottaneet kirjassaan niin isoja asioita tarkasteluunsa, ettei heidän sivistystaso riitä edes niiden asiatason ymmärtämiseen. Silloin he tekevät hupaisia tulkintoja.
Kirjaa lukiessa kannattaa muistaa, ettei Intia ole erityisen henkinen maa tai sen kulttuuri erityisen kaunis ja henkevä, mikäli mittarina pidetään maan asukkaiden hyvinvointia, kulttuuriin syvälle sisäänrakennettua tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia rikkovaa kastilaitosta, lyhyttä elinikäodotetta, kehitysmaan tasoista BKT:ta, ympäristön saastumista, oikeusjärjestelmän toimimattomuutta ja korruptoituneisuutta, tai monien intialaisten ihmisten tapaa kohdella huonosti muita intialaisia. Fakta on myös, että Intiaa hallitsee näennäisdemokraattisesti valittu itsevaltainen hindunationalisti pääministeri Narendra Modi, jota voi suhteellisen osuvasti verrata toimissaan ja eettisessä laadussaan esim. Venäjän Putiniin. Modi onkin tunnetusti Putinin kaveri.
Kirjan tolkullisin ja selkein, mutta pienehkö osuus, käsittelee intialaisperäisiä hengitysharjoituksia (pranayama) ja käsiasentoja (mudra), sekä yleensäkin joogaa ja ayurvedaa. Erityisen kiitoksen annan kurkuman ja inkiväärin terveysvaikutusten kertomisesta, siis kahden sivun verran. Kirjan lopussa olevat intialaisen päähieronnon ja tantran selittämiset jäävät kovin pinnallisiksi. Aivan lopussa on kymmenen intialaista ohjetta onneen. Nekään tuskin tuottavat valaistumiskokemusta.
Suosittelen kirjaa kaikille, joilla ei ole paljoa tai ollenkaan tietoa intialaisesta uskonnollisesta kentästä ja kulttuurista, eikä ennestään teoriatietoa tai kokemusta yleensäkään itämaisemmista uskomuksista ja henkisistä asioista. Kirjan sisältöön on syytä kuitenkin suhtautua terveen ja korostuneen varauksellisesti, sillä kirja sisältää myös monia ilmiselviä asiavirheitä, kehäpäätelmiä ja argumentaation virheitä. Teemansa takia kirja soveltuu erinomaisesti new agesta, uushindulaisuudesta ja uushenkisyydestä kiinnostuneille lukijoille. Kirja sopii myös lapsille ja lapsenmielisille.
Kirjan tiedot:
Sidosasu Sidottu
Sivumäärä 190
Koko 134 x 213 mm
Alkuteos Namasté – La vía india a la felicidad, la realización y el éxito
Suomentaja Satu Ekman
Kirjastoluokka 17.3
ISBN 9789512433445
Gummerus kustannus, joulukuu 2022