P. E. Svinhufvudin muistosäätiö on jakanut vuodesta 1973 lähtien vuosittain kirjallisuuspalkinnon teokselle, jonka se on arvioinut kirjoitetuksi ”Ukko-Pekan hengessä”.
Nyt P. E. Svinhufvudin muistosäätiö on päättänyt myöntää vuoden 2023 kirjallisuuspalkinnon tohtori Jenni Haukiolle. Palkinto myönnetään teoksesta
Sinun tähtesi täällä. Vuodet tasavallan presidentin puolisona. WSOY.
Kirja käsittelee huolella ja eri näkökulmista presidentin puolison asemaa ja presidentti-instituutiota, siihen liittyviä erilaisia ennakko-odotuksia ja jopa väärinkäsityksiä. Tekijä avaa ymmärrettävällä tavalla ja omakohtaisesti, miten nimenomaan hän on ymmärtänyt tehtävänsä osana presidentti-instituutiota.
Tohtori Kati Katajisto totesi Pikkuparlamentissa järjestetyssä palkitsemistilaisuudessa, että presidentin puolison rooli on palvelus isänmaalle, valtiolle, sen hallinnolle ja koko kansalle, sillä puolison tehtävänä on edustaa presidenttipuolison rinnalla paitsi kansainväliselle yleisölle niin eri yhteisöjen ja yleisöjen suuntaan kotimaassa. Tehtävä on vaativa ja kokonaisvaltainen, ja edellyttää väistämättä kompromisseja henkilökohtaisen elämän osalta. Puolison oma työ on sopeutettava presidentti-instituution kehyksiin. Puolison on sopeuduttava elämään julkisuuden kanssa ja hyväksyttävä tässä suhteessa oman yksityisyyden väistämätön kapeutuminen.
Puolison rooli on monessa suhteessa etuoikeutettu paikka, kunniapaikka, kuten tohtori Jenni Haukio tuo esiin, mutta samalla kaikkien suomalaisten olisi hyvä muistaa, että puolison rooli on epävirallinen, se on vapaaehtoistyötä. Haukio muistuttaakin, että yhä tänä päivänäkin jotkut mieltävät, että presidentin puoliso olisi työsuhteessa presidentin kansliaan, ja nauttisi työsuhteeseen liittyviä etuja ja velvoitteita. Se on myytti.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta puolisot ovat tähän mennessä olleet naisia. Sukupuolitutkimuksessa on todettu, että naisten ns. velka tai riippuvuus miehistä on osattu nähdä, mutta sen sijaan miesten riippuvuutta tai velkaa naisille ei ole kyetty näkemään tarkasteltaessa sukupuolten riippuvuutta ja työnjakoa. Viimeaikaisessa tutkimuksessa Yhdysvalloissa ja myös Suomessa, kuten Marjaliisa ja Seppo Hentilän Suomen ensimmäistä presidenttiparia kuvaavassa Ståhlberg-kirjassa, on nimenomaan korostettu, kuinka presidenttipari toimi tiiminä, työparina, jossa molemmat täydentävät toisiaan.
Tohtori Katajisto muistutti, että P. E. Svinhufvudin muistosäätiö on jo usean vuoden ajan tuonut omissa tilaisuuksissaan esille presidentin puolison asemaan liittyviä teemoja.
Maailmalla on tunnustettu ensimmäisten naisten johtajuus, tehtävän antamat mahdollisuudet ja myös siihen liittyvät haasteet. Kyse on uniikista johtoroolista valtiollisten ja ei-valtiollisten rakenteiden välimaastossa, julkisella paikalla. Jo siksi presidentti-instituution kannalta on olennaista, että puoliso jättää omasta ajastaan kirjalliset jäljet, jotka voivat toimia oppaina ja eräänlaisena siltana presidentti-instituution sisään sekä historiaan.
Tohtori Haukio on korostanut kirjassaan, että ”instituutio elää vahvasti kulloisessakin ajassa”. Kunkin puolison on käytännössä itse määriteltävä roolinsa ja kiinnostuksen kohteensa eli käytännössä ne asiat, joita hän tulee roolissaan edistämään toimintansa ja sen saaman julkisuuden kautta.
Tässä tehtävässä puolisolla on potentiaalisesti hyvin paljon vaikutusvaltaa, niin kotimaassa kuin maan rajojen ulkopuolellakin. Samalla puolison on kuitenkin tiedostettava, että presidentti-instituutio on osa historiallista jatkumoa. Instituution, joka yhä nauttii erittäin suurta arvonantoa kansalaisten keskuudessa. Presidentti-instituutio on merkittävämpi kuin kukaan sen yksittäisistä haltijoista. Haukio toteaakin kuvaavasti, että ”mitä nopeammin tämän ymmärtää, sitä helpommin solahtaminen instituution palvelukseen sujuu”. Sanalla sanoen presidentin ja hänen puolisonsa edellytetään olevan Suomen, isänmaan palveluksessa, yli puolueriitojen ja erilaisten yhteiskunnallisten ristiriita- ja jakolinjojen. Ei siis mikään pieni vaatimus pluralistisessa, moniarvoisessa ja monesti polarisoituneessa nyky-yhteiskunnassa.
P.E. Svinhufvudin muistosäätiö