Kirjallisuus- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin
Me suomalaiset olemme yleensä tottuneet, että Raamatussa on 66 erillistä mutta samoihin kansiin laitettua kirjaa, joita sitten tulkitaan joko kiinteäksi kokonaisuudeksi tai osiensa summaksi. Jokainen yliopistollisen teologian maisterin koulutuksen saanut tietää, ettei Raamattu ole kiinteä kokonaisuus eikä muutenkaan ”kaikille sama”, vaan eri uskontokunnilla on käytössä ympäri maailmaa mitä erilaisimpia versioita Raamatusta, myös Suomessa.
Raamatun sekasotkuisuus ei kuitenkaan ole välttämättä tiedossa ns. tavallisella Suomen kansalaisella. Varsinkin moni vahvemmin uskonnollinen suomalainen kristitty sekä kovin moni Raamattuun ilman suurempaa kiinnostusta suhtautuva tavallinen suomalainen kuvittelee, että Raamattu on yksi ja sama kaikille kristityille ja että Raamattu on jotenkin pätevä, stabiili ja muuttumaton teos. On hyvä muistaa, ettei yhtään alkuperäistä Raamatun tekstiä ole säilynyt, vaan kaikki Raamatun käsikirjoitukset, joita eksegeetit käyttävät, ovat kopioiden kopioita.
Raamatun synty, lyhyesti
Käytännössä Raamattu syntyi kahdessa vaiheessa. Ensin syntyi juutalaisuuden kautta Vanha testamentti. Sitten myöhemmin Uusi testamentti, kun perin harvat kirjoitustaidon omaavat pääosin juutalaiset ja myöhemmin myös muut Jeesus-lahkon jäsenet alkoivat kirjoittaa kuulemiaan ja muistamiaan tarinoita ylös samalla lisäten niihin myös omia tulkintojaan. Näitä ylöskirjattuja tarinoita alettiin sitten pikku hiljaa kerätä yhteen. Samalla tarinat muuttuivat ja saivat lisää värikkyyttä.
Ajanlaskun alussa ja ennen sitä lähi-idän kulttuureissa laadukas tarina oli mahdollisimman mehevä, eikä totuuden perään varsinaisesti paljoa kyselty. Hienoa oli, jos tarinalla oli joku ns. syvällinen esim. uskonnollinen opetus. Uuden testamentin synty sijoittuu sekä lähi-itään että Rooman valtakuntaan, ja etenkin valtiollinen kristinuskon syntyi Rooman valtakunnassa. Raamattuun valittiin kirjateoksia ikään kuin pysyvämmin vasta satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Valitut kirjat eivät kelvanneet kaikille ja sen seurauksena Raamattuja on ollut kaiket ajat monia erilaisia. Tilanne ei ole muuttunut tähän päivään mennessä, vaan sama uskonnollispoliittinen sekasotku vallitsee edelleen, paitsi että se on kenties vielä pahempi kuin ajanlaskun alussa.
Raamattu, maailman luetuin ja tutkituin kirja
Edelleen tänäkin päivänä Raamattu lukuisine erilaisine versioineen on maailman luetuin kirja. Samalla Raamattu on todennäköisesti maailman myydyin kirja, siteeratuin, käytetyin ja etenkin väärinkäytetyin kirja. Raamattu ja sen kirjoitusten tulkinnat nousevat säännöllisesti esille mediassa ja politiikassa. Myös esim. taide ja kulttuuri saavat siitä edelleen runsaasti vaikutteita. Ja valtava määrä ihmisiä pohtii nykyäänkin omia elämänvalintojaan ja tekemisiään Raamatun kirjoitusten ja niiden tulkintojen pohjalta.
”Vaikka kristinuskon kirjoituksia ei pitäisi millään tavalla pyhinä, niiden vaikutusta ei voi paeta. Ne lävistävät länsimaisen kulttuurin, taiteen ja kirjallisuuden.” Sanovat Huotari ja Mäkipelto teoksessaan.
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan laitos on kaikilla pätevillä mittareilla mitaten yksi maailman parhaista. Eksegetiikka tutkii mm. Raamattua ja sen historiaa, eli tekee silkkaa tiedettä, jonka pohjana toimii pyrkimys objektiiviseen ja puolueettomaan totuuteen. Tietokirjailijat Paavo Huotari ja Ville Mäkipelto ovat Helsingin eksegetiikan laitoksen kasvatteja ja osaajia. He ovat nyt kirjoittaneet kansantajuisen, selkeän ja hyvin laadukkaan kirjan Raamatusta, sen kehityksestä ja etenkin Raamattuun aikojen saatossa tehdyistä varsin merkittävistä, oleellisista ja runsaista muutoksista.
Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia
Raamatun historian ja eksegetiikan tutkija, pappi Paavo Huotari ja teologian tohtori Ville Mäkipelto ovat kirjoittaneet kirjansa, Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia, sellaisella sivistävällä ja helppolukuisella otteella, että sitä on helppo suositella kaikille Raamatusta vähänkään kiinnostuneille ns. pakolliseksi luettavaksi. Teologiaa ja uskontotiedettä itsekin opiskelleena ja Ev.Lut. Kirkon pappisliiton jäsenenä olen saanut ja joutunut lukemaan melkoisen joukon kirjoja Raamatusta ja sen historista. Tämä Huotarin ja Mäkipellon kirjoittama kirja on helposti todeten eräs parhaista Raamatusta lukemistani kirjoista.
Oleellista kirjassa on sen rehellisyys ja suoruus. Siinä ei ole uskonnollista vääristymää eikä siinä ilmene epätieteellistä tarvetta miellyttää jotakin esim. kristillistä kuppikuntaa, lahkoa, kulttia tahi muuta vastaavaa tahoa. Totuuden rakkaus on hienosti läsnä, kuin siunauksena, vaikka aihe on vahva ja usein tunteita herättävä.
Kirjan sisällön lyhyt avaus
Raamattua on ronkittu ja muuteltu kautta vuosisatojen. Jo se, mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun, on epäselvää ja selkeästi maku- tai mielipideasia. Tämä on vähän samanlainen asia kuin joidenkin käsitteiden ja teologisten ajatusten tupsahtaminen kristinuskoon. Vertauksena totean, että esim. perisynti käsitteenä ei kuulunut alkukirkon kristilliseen uskoon eikä muuhunkaan juutalaisuuteen, vaan se lipsahti mukaan ns. Augustinuksen esittämänä ”aivopieruna”, mutta nykyään perisyntiin uskominen on vahva normi esim. katolisen kirkon ja suomalaisen kristillisen lutherilaisen uskontokulttuurin piirissä.
Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia -kirjassa käydään läpi oleellisia asioita aivan Raamatun kehityksen alusta alkaen. Kristinuskohan alkoi juutalaisuuden lahkona, mutta popularisoitui ja muuttui myös pakanoiden (eli tässä tapauksessa ei-juutalaisten) universaalimmaksi uskonnoksi. Raamatun synnyn aikoihin uskonto käsitteenä oli kovin eri kuin meidän nykyajan länsimaisten tiedeorientoituneiden ihmisten maailmassa. Esim. Raamatun synnyn aikoina uskonto, kulttuuri ja arki olivat lähes yhtä ja samaa.
Ympäristö vaikuttaa
Raamatun syntyyn vaikutti sen synnytysympäristö, siis muinaisen Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan monijumalainen uskontokulttuuri. Esim. Jahve oli alkujaan yksi paikallinen jumaluus, mutta ajan mittaan se valikoitui tärkeimmäksi ja pikku hiljaa monille ns. ainoaksi jumalaksi. Tästä Sensuroitu kertoo sujuvasti.
Aluksi oli vain Tanak, eli juutalaisten pieni kirjakokoelma, josta me nykyään käytämme nimitystä Vanha testamentti. Jeesuksen seuraajat tarvitsivat selityksen tärkeän opettajansa kuolemalle. Se vaikutti oleellisesti Raamatun syntyyn. Raamattuhan on tavallaan jatke juutalaisten pyhille kirjoille. Teos, jossa on Jeesuksen elämänkertakirjojen kokoelma ja sen jälkeinen uskonnollisen ajattelun levittämisen kuvaus, joka on yhdistetty juutalaisten perinteiseen pyhyyskirjallisuuteen. Tätä nykyistä Raamattua ei silloin vielä ollut, vaan oli vain joukko irrallisia erillisiä kirjoja. Niitä alettiin sitten kutoa yhteen uskonnollisella intentiolla, eli koota yhdeksi kirjakokoelmaksi yksiin kansiin.
Muutokset väännetään esiin ”rautalangalla”
Huotarin ja Mäkipellon teoksen kenties parasta antia on Raamattuun tehtyjen lukuisten muutoksien tuominen erittäin selvästi esiin. Siinä menee jokaiselta vastaan urputtajalla ns. luu kurkkuun. Kirjassa näitä asioita kuvataan monin vertailutaulukoin, joten kovapäisempikin voi todeta asiat faktisesti itse. Tiedettä vastaan on turha pullikoida. Tutkitusti on selvää, että Raamattu on muovautunut jatkuvasti kirjurien käsissä. Nykyajan lukijaa moinen touhu saattaa jopa huvittaa, sillä se toiminta vaikuttaa meidän ajan ihmisen silmissä varsin röyhkeältä ja suorastaan häikäilemättömältä.
Kirjurit tekivät ns. selviä virheitä, usein myös varsin tietoisesti, koska halusivat muokata Raamatun tekstejä omien tarkoitusperiensä mukaisiksi. Esim. naisten merkityksellisyyttä ja asemaa varhaisessa kristinuskossa häivytettiin ja monijumalaisuutta sensuroitiin. Alkujaanhan juutalaisuudessa oli monijumalaisuus, sitten oli vaihe, jossa Jahvella oli puoliso Asera, ja pikku hiljaa muotiin ilmestyi yksijumalaisuus. Jahven kulttipaikkojakin oli alkujaan monia, mutta vähitellen Jerusalem muodostui yksinoikeudella toimivaksi temppelipaikaksi. Tälle pohjalle rakentuu sitten juutalaisuuden lahko, jota kutsumme nykyään kristinuskoksi ja jonka tarpeisiin koottiin Raamattu.
Kirja käy läpi myös todistettavia tekstimuutoksia, joissa Jeesuksen tekemien parantamisihmeiden laatu muuttuu, vettenpäällä kävely saa eri versioita, Pietarin mahtavuuden ansioton pönkittäminen käy ilmi, Johannes Kastajan ja Jeesuksen välinen suhde muuttuu, Jeesuksen harjoittamien maagisten parantamistapahtumien syyt muuttuvat jne. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka noin vuonna 170 jkr. kristillinen teologi Tatianos peukaloi evankeliumeja ja kirjoitti niistä oman versionsa, koska häntä häiritsee neljän evankeliumin keskinäinen ristiriita ja Jeesuksen elämästä kerrotut toisistaan poikkeavat versiot. Tatianoksen touhu on malliesimerkki Raamatun tarinoiden tietoisesta muuntelusta. Tatianoksen tuotos tunnetaan nykyään nimellä Diatessaron.
Paljon myös huumoria
Raamatun muuttaminen ja Raamattuun liittyvä liioitteleva totisuus on jo itsessään hupaisaa. Kirjana Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia on myös varsin humoristinen, sillä monia muutoksia tai kirjureiden hölmöilyjä ei aina voi lukea ihan vakavalla naamalla. Voidaan sanoa, että mikäli Raamattuun on luottaminen, tiedämme, että Jeesuskin on ratsastanut yhtä aikaa sekä aasilla että aasin varsalla. Tulee hauskasti mieleen suomalainen vertaus, jossa jalat ovat kahdessa veneessä. Olikohan Jeesus sirkusakrobaatti?
Loistavaa huumorintajua osoittaa tarinan muutos, jossa ensin tarinan mukaan Jumala käskee tehdä väestönlaskennan ja moittii sen jälkeen väestöä laskevaa Davidia. Toisessa Raamatun tarinassa on sama juoni, mutta väestönlaskun tekemisen vaatijaksi onkin vaihtunut itse Saatana. Raamatussa David on muutoinkin melkoinen pelimies. Hän tekee syntiä Batseba-nimisen naisen kanssa. Myöhemmin Raamatun muissa tarinoissa Davidin synteilyistä vaietaan täysin, sillä Davidin halutaan olleen moitteeton. Tämä logiikka löytyy monista teksti- ja tarinamuutoksista.
Loistavaa humoristisen tarinankerronnan lahjaa ja jutun taitavaa muuntelua osoittaa Davidin ja Goljatin tarina. Aluksi Goljat on noin neljä kyynärää pitkä, mutta kohta jo kuusi kyynärää. Goljat pahuuden symbolina sai näppärästi 50% lisää kokoa jäljemmässä versiossa. Suomessa markkinatuomioistuin ei tätä kyllä hyväksyisi, mutta Raamatun sanoman ”pyhittämisen” maailmassa se on täysin luvallista.