18.4.2023,
Kirjallisuustoimittaja Tapio Sippoin
Luin vuonna 2021 noituuteen erikoistuneen tietokirjailija Mat Aurynin kirjan Psychic Witch, A Metaphysical Guide to Meditation, Magick & Manifestation. Nyt vuonna 2023 on ilmestynyt tuosta kirjasta suomennettu versio nimellä Tietoinen Noita. Suomennos on pitkälti sama kuin Psychic Witch, mutta jotain pientä on alkuperäisestä muutettu tai jätetty pois. Tämä arvioni keskittyy suomenkieliseen Tietoinen Noita -kirjaan. Kirja on tietotasoltaan ainutlaatuinen, joten käyn siihen liittyviä asioita normaalia tarkemmin läpi. Koska lähtökohtaisesti Uutislähteen lukijat ovat avarakatseisia ja älykkäitä ihmisiä, sisällytän tähän kirja-arvioon hiukan syvällisempää tietoa kirjan ja sen aiheiden taustoista.
Tietoinen Noita -kirja käsittelee lähinnä länsimaista modernia noituutta ja sen konkreettisia harjoituksia, joita pääosin jenkeissä tunnettu julkkisnoita ja some-persoona Mat Auryn harjoittaa ja opettaa, ja joilla hän ansaitsee runsaan elantonsa. Kirjan noituuden osalta kyseessä on siis pääasiassa 1960-luvun henkisyyden ja hippiaatteen, sekä sen hetkisen shamanismi- ja rajatietobuumin vanavirrassa länsimaisena noituutena syntynyt suhteellisen moderni ilmiö, jossa enemmän tai vähemmän kömpelösti konstruktoidaan muinaisia uskomuksia, mysteerikouluja ja filosofiarakenteita, sekä sovelletaan synkretistisesti moderneja itämaisia ja länsimaisia uskontoja. Uskontotieteellisesti huomionarvoista on, että Mat Auryn käyttää englanninkielen sanaa magick erotuksena sanasta magic.
Noituuden taustaviritteet
Pohjustan Tietoinen Noita -kirjan arviota uskontotieteen ja kulttuurisosiologian tulokulmasta. Yleistyksenä voidaan todeta, että tietokirjaa lukemaan suostuva henkilö tarkastelee lukiessaan sekä aktiivisesti että passiivisesti omaa yhteiskuntaansa, kulttuuriaan ja maailmankatsomustaan. Tämä yleistys pätee etenkin silloin, kun luettu kirja ja sen aihepiiri on jollain tavalla jännitteinen henkilön oman kulttuurin ja yhteiskunnan sisällä. Voidaan väittää, että noituus on lähes aina tällainen ilmiö.
Uskontotieteellinen, historiallinen, antropologinen, sosiologinen, arkeologinen ja yleensäkin tieteellinen fakta on, että noituus on kaikkialla maapallolla, kaikissa kulttuureissa esiintyvä ja kaikista uskomusjärjestelmistä esiin nouseva sosiokulttuurinen ja antropologinen ilmiö. Noituutta ja maagista ajattelua on ollut käytännössä niin kauan kuin ihmisiäkin ja ilmiönä se sopeutuu käytännössä kaikkiin uskontoihin ja uskomusjärjestelmiin, suoraan havaittavasti tai hiukan piilotetusti.
Kulttuurikristityn, eli käytännössä lähes jokaisen suomalaisen elämään, liittyy noituus mm. Raamatun kautta. Raamattu sisältää paljon tarinoita, joissa noituutta käyttävät monet kristinuskon sankarit, niin Mooses kuin Salomokin, ja samalla Raamatusta löytyy kohtia, joissa noituudesta varoitellaan. Tässä toki vaikuttavat tieteen uusimpien korkealaatuisten tutkimusten mukaan myös Raamattuun aikojen saatossa tehdyt melko runsaat ja kovin usein aivan tarkoitukselliset tekstimuutokset, sekä selkeästi löytyvät tahalliset ja tahattomat käännösvirheet (mutta tämä on jo toinen aihe).
Noituuteen liittyy myös sosiokulttuurinen uskontojen keskinäisen valtataistelun hassunhauska ja makaaberin koominen ilmiö, jota tämä Aurynin kirja ei varsinaisesti käsittele. Tuossa valtataistelun ilmiössä oman uskonnon tai lahkon parissa uskontotieteellisesti helpostikin noituudeksi tulkittavissa oleva uskonnollinen käytänne tulkitaan hyväksi uskonnon harjoittamiseksi (eikä missään nimessä noituudeksi) ja ”niiden toisten” uskontojen tai jonkin muun täysin mielikuvituksellisen konkreettisesti olemattoman tahon vastaavat uskonnolliset käytännöt tulkitaan pahaksi noituudeksi. Yleensä ”tuo toinen” taho samalla sujuvasti ja kokonaan demonisoidaan siinä yhteydessä.
Tällainen uskonnollinen käytänne on esim. kristinuskon, kabbalistien ja positiivista ajattelua harjoittavan new age -genren parissa rukous tai manifestaatio, jolla pyritään manipuloimaan eli väkisin muuttamaan rukouksen tai manifestaation kohteeksi joutuva ihminen tai yhteisö uskontotieteen ja kulttuuriantropologian kannalta tarkastellen maagisin noitakeinoin (esim. ”Jumalan avulla” tai ”enkeleiden voimin”) oman ryhmän uskomusjärjestelmän mukaisesti ajatteleviksi ja eläviksi. Etiikka, tai siis sen puute, on seuraava: Kun itse sitä manipulointia tekee, sitä kutsutaan esim. rukoukseksi ja kun ”ne toiset” tekevät sitä, sitä kutsutaan mustaksi magiaksi.
Noituuteen liittyy myös enemmän tai vähemmän mystinen käsite energiasta. Mat Auryn kirjassa oleellisena käsitteenä energia (tai elinvoima tai luonnonvoima) rinnastuu melko lähelle itämaisten etnomedisiinan perinteiden, kuten kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion, taolaisen shamanismin ja fengshuin, japanilaisen shiatsun ja shintolaisuuden, tiibetiäisen lääketieteen, sekä thaihieronnan ja intialaisen ayurvedan kanssa, etenkin silloin, kun ne ovat omien kulttuuriensa henkisyyteen ja uskomusjärjestelmiin virittyneitä.
Länsimaisen noituuden uudet kuviot
Tunnetuin nykynoituuden muoto lienee wicca, jonka kehittäjän Gerald Brosseau Gardnerin kerrotaan ”liittyneen vanhaan noitapiirin vuonna 1939”. Gerald Gardner oli asunut pitkän osan elämästään Aasiassa ja hän ammensi paljon sikäläisistä uskomuksista muodostaen niistä ja länsimaisista kansanparannus, shamaani yms. taidoista synkretistisen sekotuksen, jota alkoi kutsua wiccaksi. Gardner kuoltua vuonna 1964 wicca-liike alkoi muuttua ja 1970-luvulta alkaen liikkeeseen vaikutti vahvasti feminismi ja ekologinen ajattelu.
Uskontotieteen tulokulmasta voidaan todeta, että pelkästään länsimainen moderni noituus on laaja käsite ja sen sisään mahtuu paljon erilaisia koulukuntia ja toimintamuotoja, joista wiccalaisuus on vain pieni osa. Mat Auryn kertoo avoimesti kirjassaan, että on opiskellut ja kuulunut useisiin eri ns. noitakoulukuntiin, mm. Black Rose Witchcraft, Cabot Tradition of Witchcraft, Temple of Witchcraft ja Sacred Fires Tradition of Witchcraft, joista Suomessa harva on edes kuullut.
Rapsutetaanpas Mat Auryn noitapintaa. Uskontotieteen otteella tutkin hiukan näitä kouluja. Black Rose noitakoulu tarjoaa 13 kuukauden perusopinnot tavalliseen länsimaiseen noituuteen. Mercedes Elizabeth Keirsey eli Laurie Cabot taas on yhdysvaltalainen noituuden ylipapittarena esiintyvä vanha mummeli, joka tunnetaan räväköistä toimistaan ja noitien oikeuksia ajavana liikenaisena ja julkkisnoitana. Cabot Tradition of Witchcraft on hänen bisnes.
Christopher Penczak on Temple of Witchcraftin primus motor ja tuo koulu opettaa melkoisen new agen värittämää noituutta, jossa uskotaan mm. lennokkaisiin uuspakanallisiin juttuihin, kuten Avalon, Hesperides, Zep Tepi, Shamballa, Lemuria ja Eden, ja USA:n Saalemissa sijaitseva koulun noituuskin on kovin runsaampaa kuin totutumpi ns. tavallinen länsimainen noituus. Sacred Fires Tradition of Witchcraft on taas pääosin facebookissa mainostava some-viritteinen noitabisnes, jossa on tarjolla erittäin sekavasti monenmoista new agen virittämää noituutta.
Niitä teistä, joita kiinnostaa tutkia enemmän noituuden uskontotieteellistä, sosiokulttuurista ja antropologista ilmiötä, suosittelen lukemaan antropologi Nevill Druryn kirjan Magic and Witch craft, From Shamanism to the Technopagans, joka käy erinomaisesti läpi noituuden monikulttuurisuuden ja historian. Druryn kirjasta löytyvät myös suhteellisen modernit jutut, kuten kabbala, ruusuristiläisyys, hermetismi, uuspakanuus, Golden Dawn ja vapaamuurarius, sekä wiccalaisuus, joilla kaikilla on uskontieteellisesti tarkastellen usein uskomusjärjestelmällisiä käytänteitä, jotka ovat hiukan tai paljon samankaltaisia kuin modernissa länsimaisessa okkulttisessa magiassa ja noituudessa.
Tietoinen Noita
Mat Auryn kirjoittaa eri noituuden teemoista sopivan lyhyesti ja kertoo varsin tarkasti, kuinka teemaan liittyviä noituuden harjoituksia voi tehdä. Kirja edustaa nykyaikaista länsimaista noituutta, jossa yhdistellään sujuvasti muinaisia kulttuurillisia traditioita ja uskomuskäytänteitä moderniin niin sanottuun new age ajatteluun ja toimintaan. Tämä ei ole sinällään mitenkään selkeää esim. uskontotieteen kannalta. Kirjaa lukiessa havaitsee melkoista suorasukaista ja rohkeaa tulkintaa asioista. Esimerkiksi meditaatio ei sinällään ole noituutta, vaan erinomaisen yleinen ja lähes kaikissa uskonnoissa ilmenevä normaali mielen harjoite, mutta tässä kirjassa Auryn lähestyy meditaatiota kuten se olisi noituutta.
Tyylilajiltaan kirja ja Mat Aurynin käyttämä kieli ovat positiivista ajattelua viljelevästä new agesta tuttua, selfhelp-kirjallisuuden tapaan maustettua esoteerista kerrontaa ja kirjassa opetetut harjoitukset ovat ohjeiden tajuttavuuden osalta laadukkaita. Oppimisen helppous voi myös johtua osin siitä, että lähes kaikki harjoitukset ovat sinällään melko helppoja tehdä, jos lukijalla on aikaisempaa kokemusta esim. Kehoälyn harjoittelusta tai meditaatiosta. Toisaalta monilla henkisen tien kulkijoilla ja rajatietoa tutkivilla saattaa olla jännitteinen suhtautuminen käsitteeseen ”noituus”, ja tällöin kirjaa kannattaa lähestyä rationaalisen uteliaasti ja tolkullisen avoimin mielin, niin kirjasta saattaa saada jotain hyvää itselleen.
Kirjassa esiintyvät aiheet
Kirja käy läpi monia aiheita, joilla on kirjailijan mielestä suora tai välillinen yhteys noituuden harjoitteluun. Alussa Auryn kirjoittaa yliaistillisesta voimasta, maagisesta voimasta, sisäisestä voimasta ja näkökyvystä, ja ilmoittaa noituuden harjoittamisen olevan toisten auttamista. Sen jälkeen Auryn käy läpi aivoihin liittyviä osin tieteellisiäkin asioita, aivoaaltoja, affirmaation merkitystä ja aivojen neuroplastisuutta.
Seuraavaksi kirjassa aiheena on meditaatio ja siihen liittyviä asioita, kuten rentous ja hengitys, sekä avarakatseinen asenne. Tätä seuraa energiaan liittyvät asiat, kuten liiallisen maagisen energian välttäminen, maadoittaminen, aivoaaltojen tahdistaminen ja yliaistillisesta tilasta poistuminen. Auryn liittää selvänäköisyyden, selvätuntemisen, selväkuulemisen ja selvämaistamisen suoraan noituuteen, ja niitä kirjassa käsiteellään sisäisen virittymisen energiaosion jälkeen.
Mat Aurynin katsomuksessa ja hänen edustaman länsimaisen uusnoituuden käsitteisiin kuuluu havaittavasti taolaisuudesta lainatut käsitteen kuten ”noituuden kolme sielua”, joka on melko suora synkretistinen lainaus kiinalaisen lääketieteen kolmoislämmittäjästä, mutta hiukan vinksahtaneesti muunneltuna niin, että siitä saadaan sopiva tähän kirjan edustamaan new age -noituuteen. Auryn käyttää noituuden yhteydessä sujuvasti myös käsitteitä sisäinen lapsi, alempi minä, korkeampi minä, todellinen tahto ja synkroniteetti.
Lopussa perinteinen noituus kukoistaa
Kirjan loppupuolella siirrytään länsimaiseen noituuteen perinteisemmin littyviä asioita ja käsitteitä, sekä harjoituksia. Auryn käy läpi hengen elementin, maan ja ilman elementit, veden ja tulen elementit, pentagrammin, Gaian taajuuden, sekä astrologiset perusasiat. Kirjan toiseksi viimeinen eli 14. luku käsittelee moniulotteista magiaa, sekä uushindulaisuudesta pääosin teosofian kautta länsimaiseen noituuteen siirtyneitä tieteellisesti tarkasteltuna sekä rajatieteellisesti tarkasteltuna pitkälti epätosiksi uskomustason asioiksi jääviä käsityksiä ihmiskehon energeettisestä tarkasti erottelevasta rakenteesta. Näitä ovat mm. eteerinen keho, astraalikeho, tunnekeho, mentaalikeho jne. Kehoälyn puutteen vuoksihan monilla rajatiedosta kiinnostuneilla on edelleen hassu myyttinen uskomus, jonka mukaan nämä kehon olemuspuolet voidaan erotella toisistaan konkreettisesti ja filosofisesti.
236 sivuisen kirjan aivan lopussa on neljätoista sivua taikoja ja loitsuja eri tilanteisiin. Noituudesta kiinnostuneen rajatiedon tutkijan kannalta nämä ovat hauskoja ja söpöjä ”loppurunoja”, joista voi olla noituuden harjoittajalle paljonkin iloa. Kirjan parasta antia on osa, jossa käsitellään unihalvaukseen liittyviä henkisiä asioita. Annan erityisen kiitoksen Mat Aurynille tästä järkevästä näkemyksestä, jolla moni henkimaailmaa pelkäävä saattaa havaita, ettei unihalvauksen aikana paikalle ilmestyvässä henkiolennossa kyseessä olekaan joku itsen ulkopuolinen asia, vaan omien illuusioiden luoma ”mörkö”. Tämä tärkeä tieto voi parhaassa tapauksessa vahvistaa monen rajatiedosta kiinnostuneen mielenterveyttä.
Kenelle suosittelen kirjaa
Kirjassa on voimaannuttava perusasenne. Kirjan kirjoittaja Mat Auryn haluaa osoittaa, että meillä kaikilla on yliaistillisia lahjoja ja että magiassa ja yliaistillisissa kyvyissä ei ole mitään yliluonnollista, vaan ne ovat täysin luonnollisia, jokaisen ihmisen saavutettavissa olevia asioita. Auryn mukaan me olemme syntyneet hyödyntämään ja käyttämään kaikkia kykyjämme, aistimaan ympäröivää maailmaa syvemmällä tasolla ja toimimaan sen kanssa mahdollisimman laajasti.
Avarasta asenteesta on yleensä hyötyä elämässä. Sen vuoksi suosittelen tätä kirjaa kaikille tietoisuustaidoista, wiccasta, noituudesta, uskontotieteen marginaalissa olevista ilmiöistä, sekä avaralla mielellä henkisien asioiden, parapsykologian ja rajatiedon tutkimisesta kiinnostuneille. Lisäksi suosittelen kirjaa kaikille, joita pelottaa käsite ”noituus”, kaikille joogaa harjoittaville, sekä kaikille kristityille papeille ja eri kirkkojen työntekijöille. Kun tietää, on vaikeampi aiheetta tuomita, sillä ainakin tämän kirjan kautta esitetyssä käsityksessä siitä, mitä noituus on, voidaan todeta, että noituudesta kiinnostuneet todennäköisesti ovat samanlaisia hyväntahtoisia ihmisiä kuin pohjimmiltaan kaikki muutkin.
Mat Auryn on kirjoittanut myös kirjan Mastering Magick: A Course in Spellcasting for the Psychic Witch, joka ehkäpä soveltuu tämän Tietoinen noita -kirjan jatkoksi niille, jotka haluavat käytännön tasolla harjoittaa tällaista länsimaista uusnoituutta. Tuota kirjaa ei ole saatavana suomeksi.