Kotimainen lammas on ekologinen talouseläin

Grillimestari Raymond Wesander kehuu kotimaisen lampaanlihan makua ja muita ominaisuuksia.

Kotimainen lammas on lähes kokonaan hyödynnettävä tuotantoeläin, joka pitää maaseudun laitumet kunnossa ja työllistää monia ammattiryhmiä.

Suomessa tuotetaan lampaanlihaa noin miljoona kiloa vuodessa. 90 prosenttia siitä on mureaa ja maukasta karitsanlihaa, josta on helppo valmistaa ravitsevaa ja tasapainoista ruokaa – muulloinkin kuin pääsiäisenä.

– Kotimainen luomujauheliha on vähärasvaista ja helppoa valmistaa. Yrtit sopivat erinomaisesti lampaanlihan kanssa, mutta maukasta lihaa ei kannata maustaa liikaa, toteaa grillimestari Raymond Wesander.

Suomalaiset lammastilat ovat melko pieniä, keskimäärin tiloilla on noin 70 uuhta eli emolammasta. Suomessa lampaantuotanto poikkeaa isojen tuottajamaiden tehotuotannosta.

Täällä lampaat elävät lajille tyypillistä elämää laiduntaen laumassa vapaina ja lisääntyen luonnollisesti, mikä ehkäisee monia muualla esiintyviä eläinsairauksia. Pakkassäät pitävät talvella huolen siitä, etteivät muualla lampaita kiusaavat loiset pääse kasvamaan lampaiden laidunmailla. Lammastilojen väliset suuret etäisyydet, valveutuneet tuottajat ja tiukka byrokratia estävät myös tautien leviämistä.

Lammas hoitaa laidunmaita

Samalla, kun lammas syö nurmea, heinää ja myös esimerkiksi pensaita, se parantaa maan kasvukuntoa ja huolehtii laidunten maisemoinnista. Talven ajaksi lampaat pääsevät säältä suojaan lampolaan, jossa ne liikkuvat vapaasti.

– Suomessa on hyvät edellytykset lampaiden laiduntamiselle, sillä meillä on paljon nurmen viljelyyn sopivia laitumia, jotka eivät sovellu viljan tai kasvisten viljelyyn. Laiduntaessaan lampaat saavat monipuolista ravintoa ja pitävät samalla yllä esimerkiksi uhanalaisia perinnebiotyyppejä kuten niittyjä ja metsälaitumia, kertoo Suomen Lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen.

Suomen Lammasosuuskunta, jonka jäseninä on 150 ammattimaista lammastilaa, panostaa lampaiden hyvinvointiin, lammasyrittäjien jaksamiseen sekä ekologiseen hyvinvointiin. Tuottajaorganisaationa osuuskunta neuvottelee myös tuottajahinnoista lammastilallisten puolesta. Osuuskunta tekee tiivistä yhteistyötä Suomen Lammasyhdistys ry:n sekä elintarvikealan toimijoiden, kuten Tamminen Oy:n, Vainion Teurastamon, Tajma Ab Oy:n sekä S-ryhmän kanssa.

Noin joka neljäs suomalainen lammastila – ja osuuskunnan jäsenistä melkein joka toinen – on luomutuottaja. Ahkerana laiduntajana lammas sopii hyvin luomutuotantoon, ja talvisin se syö pääosin tilalla korjattua korsirehua.

Lammas on monipuolinen hyötyeläin, sillä siitä saa lihaa, villaa, maitoa, nahkaa ja taljoja.

– Korona-aikana yleistynyt neulontaharrastus on nostanut villan kysyntää, kertoo lammastilallinen Josefin Norrback.

Josefin ja Dennis Norrback uskovat, että jatkuvalla kehittämisellä heidän isänsä perustama lammastila pysyy kannattavana ja tarjoaa elinkeinon useammalle elintarvikeketjun toimijalle.

Nuoret yrittäjät jatkavat alalla

Sisarukset Josefin ja Dennis Norrback ovat jatkaneet isänsä perustamaa lammastilaa Närpiön Pjelaxin kylässä pian kaksi vuotta. Heidän luomutilallaan on tällä hetkellä uuhia noin 140. Uuhet sekä niiden keväällä syntyneet karitsat laiduntavat nyt useassa laumassa eri puolilla tiluksia.

Lampaiden parissa kasvaneet sisarukset tuntevat lampaat ja tilan työt. He uskovat, että jatkuvalla kehittämisellä lammastila pysyy kannattavana ja työllistää heidän ohella muitakin elintarvikeketjun jäseniä.

– Tämä elintarvikeketju ja muut lammastuotteiden jalostajat ovat pääosin pk-yrityksiä, joiden veroeurot jäävät Suomeen, muistuttaa Suomen Lammasosuuskunnan toimitusjohtaja Anniina Holopainen.

Tänä vuonna Norrbackit ovat uusineet laitumia. Isot laitumet on jaettu eri lohkoihin, joissa laumat syövät yhden lohkon kerrallaan. Karitsat ovat koko kesän syöneet puhtailta laitumilta, joissa ei viime vuonna ole laidunnettu. Tämä varmistaa, ettei siellä ole loisvaaraa nuorille karitsoille. Haastatteluhetkellä uuhet laidunsivat rantaniityllä, joka oli kivineen ja katajineen kuin suoraan vanhasta Suomi-filmistä.

Sisarukset hoitavat tilan kaikkia tehtäviä, mutta on heillä myös omia lempitöitä. Josefin ohjaa mielellään paimenkoiria lampaiden kokoamisessa ja kuljettamisessa, Dennis puolestaan keritsee myös muiden tilojen lampaita. Ensi talvena hän lähtee Uuteen-Seelantiin ja Australiaan oppimaan lisää keritsemisestä.

Teksti: Johanna Haveri  Kuva: Suomen Lammasosuuskunta

Content House

Suunnittelu ja toteutus: DevNet Oy