Yrjö Jahnssonin säätiö
Yrjö Jahnssonin säätiön tiedepalkinnot jaetaan vuonna 2024 kahdelle tieteentekijälle. Yhden palkinnon arvo on 20 000 euroa.
Vuonna 2024 Yrjö Jahnssonin säätiön tiedepalkinnon saavat laajasti arvostetut ja ansioituneet tieteentekijät professori, lääketieteen tutkija Mika Gissler sekä taloustieteen tutkija, tutkimusprofessori emeritus Unto Häkkinen. Gissler tunnetaan työstään kansallisten rekisteriaineistojen parissa. Häkkinen on muun muassa ollut kehittämässä hyvinvointialueiden sote-rahoitusmallia.
Yrjö Jahnssonin säätiö myöntää kahden vuoden välein 20 000 euron tiedepalkinnon merkittävästä taloustieteellisestä, terveystaloustieteellisestä tai lääketieteellisestä tutkimuksesta tai aikaansaannoksesta, joka edistää tieteen ja tutkimuksen aktiivista hyödyntämistä yhteiskunnassa.
“Jaamme tänä vuonna poikkeuksellisesti kaksi tiedepalkintoa säätiön 70-vuotisjuhlan kunniaksi. Haluamme palkita tutkijat molemmilta meiltä tukea saavilta tieteenaloilta, eli lääketieteestä ja taloustieteestä”, sanoo Yrjö Jahnssonin säätiön toiminnanjohtaja Elli Dahl.
Palkitut ovat tunnettuja kansallisten rekisteriaineistojen käyttäjiä ja kehittäjiä
Mika Gisslerille palkinto myönnetään uraauurtavasta kansallisten rekisterien, kuten syntymä- ja terveysrekisterien, käytöstä terveyden tutkimuksessa sekä laajasta yhteistyöstään yliopistojen ja sairaaloiden kanssa.
Gissler on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina tehnyt yhteistyötä monien tutkimusryhmien ja tutkijoiden kanssa. Hän on osaltaan varmistanut, että kertyvää rekisteritietoa hyödynnetään hyvin.
“Olen ollut urallani tutkimuksen teon promoottori. Opetan, miten tietoa saadaan, miten sitä kannattaa käyttää ja miten sitä ei kannata käyttää. Kirjoittamiselle ei enää juuri jää aikaa”, Gissler kertoo.
Gissler on väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1999. Jo väitöskirjassaan hän hyödynsi laajasti olemassa olevaa tietoa kansallisista rekistereistä ja ratkoi monenlaisia rekistereiden yhdistämiseen liittyviä kysymyksiä.
Unto Häkkinen saa palkinnon tunnustuksena yhteiskunnallisesti ja terveyspoliittisesti tärkeästä tutkimus- ja asiantuntijatyöstä, jolla on ollut keskeinen merkitys mm. kuntien valtionosuusjärjestelmän kehittämisessä sekä hyvinvointialueiden sote-rahoituksessa.
Molemmissa tapauksissa hän on ollut kehittämässä taustalla olevaa rahoitusmallia sekä rahoituskriteereitä.
“Olen selvittänyt rekistereiden avulla sote-palveluiden kustannuksia ja vaikuttavuutta, eli sitä, miten järjestelmä toimii. Työssäni olen tuottanut vertailutietoa alueittain ja sairaaloittain sekä kansainvälisestikin”, sanoo Häkkinen.
Häkkinen on tehnyt mittavan uran Stakesin tutkimuspäällikkönä, THL:n tutkimusprofessorina ja vierailevana professorina (University of Alberta). Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1992 Kuopion yliopistosta, josta hänellä on myös dosentuuri.
Tutkijat: Rekisteriaineistojen käyttö on liian kallista
Molemmat tutkijat korostavat, että Suomessa on vielä paljon tehtävää rekisteritutkimuksen edistämisessä, vaikka laadukasta rekisteriaineistoa kerätäänkin runsaasti.
Mika Gissler on ollut huolissaan Findatan (sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen) hallinnoimien aineistojen käytettävyydestä. Lupien saaminen on nopeutunut, mutta muuttunut kalliiksi ja osin hankalaksi.
Tämänhetkisen tulkinnan mukaan suomalaista aineistoa voidaan tietoturvan vuoksi analysoida vain Suomessa. Tiedon jakaminen esimerkiksi pohjoismaisissa yhteishankkeissa on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta.
“Suomi on pudonnut pois monista kansainvälisistä tutkimushankkeista. Onneksi STM:ssä on käynnissä hanke lain muuttamiseksi ja Findataan liittyvien ongelmien korjaamiseksi. Toivon että ratkaisuja saadaan pian”, Gissler sanoo.
Hyvinvointialueiden verotusoikeus kannustaisi tehokkuuteen
Suomen kansalliset rekisterit eivät vielä tarjoa riittävästi käyttökelpoista tietoa siitä, mitä hyvinvointialueilla todellisuudessa tapahtuu.
“Nykymallissa hyvinvointialueille annetaan rahaa lähinnä tarpeiden mukaan. Emme voi luotettavasti vertailla hyvinvointialueiden suorituskykyä keskenään. Tämä ei välttämättä anna parhaita kannusteita rahan tehokkaaseen käyttöön”, Häkkinen sanoo.
Alueiden verotusoikeus olisi Häkkisen mukaan tällä hetkellä ainoa keino, jolla hyvinvointialueita voidaan kannustaa tehokkuuteen. Siksi verotusoikeuden mahdollisuutta kannattaisi hänen mukaansa vielä selvittää.
“Kun saamme hyvinvointialueilta luotettavampaa vertailudataa, mallia voidaan täydentää muilla tekijöillä”, Häkkinen toteaa.
Rekistereiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen tulisikin Häkkisen mukaan satsata nykyistä enemmän, jotta päätöksenteon tueksi saadaan täsmällisempää tietoa.
“Meidän tulee seurata tarkasti potilaiden hoitopolkuja, laskea kustannuksia ja seurata vaikuttavuutta. Tätä seurantaa voidaan tehdä lähinnä laadukkaiden rekisterien avulla”, Häkkinen toteaa.