1.2.2023, Jyväskylän yliopisto
Tuoreen Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan keski-ikäisten naisten varhaisaikuisuuden fyysisellä aktiivisuudella on yhteys lantionpohjan toimintahäiriöiden oireisiin.
Lantionpohjan toimintahäiriöiden esiintyvyydet kasvavat naisen lähestyessä vaihdevuosi-ikää. Hormonaalisten muutosten lisäksi lantionpohjan toimintahäiriöiden syntyyn vaikuttavat useat seikat, kuten sidekudosten luonnollinen ikääntyminen, raskaudet ja synnytykset, elämäntavat sekä muut painetta vatsaontelossa lisäävät tekijät.
– Fyysisellä aktiivisuudella on tutkitusti lukuisia terveyshyötyjä, mutta sen positiivinen vaikutus lantionpohjan toimintakyvylle on kyseenalaistettu. Raskas liikunta voi aiheuttaa haitallista kuormitusta lantion kudoksille, toisaalta liikunta auttaa ylläpitämään lantionpohjalihasten kuntoa, kertoo väitöskirjatutkija Mari Kuutti Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Juuri julkaistun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keski-ikäisten naisten varhais- ja keskiaikuisuuden fyysisen aktiivisuuden sekä lantionpohjan toimintahäiriöoireiden välistä yhteyttä. Tutkittuja toimintahäiriöitä olivat ponnistusvirtsankarkailu, pakkovirtsankarkailu, ulosteenkarkailu, ummetus ja ulostamisvaikeudet sekä gynekologisen laskeuman tunne. Laskeumat syntyvät, kun lantionpohjan tukirakenteet, sidekudokset ja lihaskudokset, pettävät.
Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat yleisiä
Yli puolella tutkimukseen osallistuneista naisista oli jokin lantionpohjan toimintahäiriö. Yleisin häiriöistä oli ponnistusvirtsankarkailu. Tutkimus osoitti, että nykyinen fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä lantionpohjan toimintahäiriöiden oireiden esiintymiseen.
– Varhaisaikuisuudessa kilpaurheilleilla keski-ikäisillä naisilla todettiin olevan suurentunut riski kokea pakkovirtsankarkailua, muttei ponnistusvirtsankarkailua, ulosteenkarkailua, ummetusta tai ulostamisvaikeutta eikä gynekologisen laskeuman tunnetta. Lisäksi säännöllisesti liikkuneiden naisten havaittiin kokevan todennäköisemmin ulosteenkarkailun, muttei muiden lantionpohjan toimintahäiriöiden oireita, Kuutti summaa tuloksia.
Tietoisuutta fyysisen aktiivisuuden ja muiden muutettavissa olevien elintapojen vaikutuksista lantionpohjan toimintakykyyn täytyy lisätä, jotta kyetään vähentämään yksilön kokemaa kuormitusta sekä edistämään naisen kokonaisvaltaista terveyttä.
– Lantionpohjan toimintahäiriöitä voidaan ennaltaehkäistä ja kuntouttaa, joten ammattiavun hakemista ei kannata arastella. Fysioterapeutin laatiman yksilöllisen harjoitteluohjelman avulla harjoittelu on tehokasta ja turvallista, kertoo ylilääkäri, urogynekologi Pauliina Aukee Keski-Suomen Sairaala Novasta.
Tutkimus on osa laajempaa ERMA-tutkimusta, johon osallistui yli 1000 jyväskyläläistä 47–55-vuotiasta perustervettä naista. Aiempi ja nykyinen fyysinen aktiivisuus sekä demografiset tekijät (ikä, kehon painoindeksi, koulutus ja työn fyysinen kuormittavuus) ja gynekologiset tekijät (raskaudet, synnytykset, vaihdevuosistatus ja mahdollinen kohdunpoisto) selvitettiin kyselylomakkeiden avulla itse raportoiden.