Tuhansien järvien maassa uimataitoa pidetään kansalaistaitona, jonka jokaisen maassamme asuvan tulisi olla mahdollisuus oppia ja osata. Viimeaikaisten tilastojen mukaan uimataito on kuitenkin Suomessa laskussa erityisesti lasten keskuudessa. Huolestuttava trendi vaatii välittömiä toimenpiteitä. Sipoolainen Patrik Kvikant ui parhaillaan Tallinnasta Helsinkiin ja kerää Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) kanssa varoja lasten uimaopetuksen tukemiseen Suomessa. Kvikantin uintiurakka alkoi sunnuntaina ja Helsingin Eiranrantaan hän toivoo pääsevänsä tänään tiistaina 25. heinäkuuta, jolloin vietetään myös Maailman hukkumisten ehkäisyn päivää.
Heinäkuussa tehdyn kyselyn mukaan koululla koetaan olevan erityisen suuri rooli uimataidon kehittämisessä. Kuudesluokkalaisten uimataito on vuodesta 2016 lähtien laskenut viidenneksen (21 %) ja nyt vain joka toinen (55 %) heistä on uimataitoisia.
”Trendi on todella huolestuttava. Koululaitos tekee hyvää työtä tarjoamalla myös uimaopetusta, mutta sitä ei saa jättää yksin koulujen ja yhteiskunnan harteille. Hukkuminen on Suomessa liian yleinen kuolinsyy, sillä vuosittain 100–150 ihmistä menettää henkensä vesillä. Väkilukuun suhteutettuna se on kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa”, kertoo SUH:n koulutussuunnittelija Tero Savolainen.
Yhteiskunnan rooliksi uimataidon kehittämisessä vastaajat asettivat taloudellisen tukemisen. Vähävaraisuus nousi merkittävänä tekijänä esiin, kun kysyttiin esteistä uimataidon oppimiselle. Erityisesti kaivattiin edullisempia mahdollisuuksia käyttää uimahalleja myös kesäkauden ulkopuolella. Muina esteinä uimisen oppimiselle pidettiin myös omaan kehoon liittyvää epävarmuutta sekä pitkiä välimatkoja uimahalleihin tai uimakouluihin. Tärkeäksi koettiin myös uimarantojen kunnossapito ja niillä tapahtuvat matalan kynnyksen uimakoulut.
”Tuhansien järvien maassa jokaisella tulisi olla mahdollisuus oppia uimaan. Suomessa onkin selkeästi tarvetta matalan kynnyksen uimakouluille niin lapsille kuin aikuisillekin, sillä erityisesti aikuisilla on suuri kynnys tunnustaa uimataidottomuus. Yksi ratkaisu on lisätä uimakoulujen määrää uimarannoilla ja uimahalleissa. Lisäksi tarjolla voisi myös olla ”pop up” -uimakouluja, joihin voisi osallistua ilmoittautumatta. Esimerkiksi tällaista toimintaa varten on tärkeää kerätä varoja myös yksityiseltä puolelta”, perustelee Savolainen.
Esimerkillä uimaan
Leipomoyhtiö Vaasan teettämän kyselyn mukaan osa suomalaisista kokee, että tehokkaammalla valistustoiminnalla olisi mahdollista kannustaa uimataidon kehittämiseen. Uimataidon tärkeyttä ehdotetaan markkinoitavan myös vaikuttajien avulla. Yksi sellainen on Patrik Kvikant, joka aloitti sunnuntaina hurjan uintiurakan Tallinnasta Helsinkiin. Vaasan on yksi Kvikantin tukijoista.
”Olemme leipomoyhtiönä ylpeinä mukana tukemassa tätä tempausta, jolla kiinnitetään huomiota uimataidon merkitykseen ja kerätään varoja lasten ja nuorten uimaopetukseen Suomessa. Patrik Kvikantin uintisuoritus Tallinnasta Helsinkiin reilussa kahdessa vuorokaudessa vaatii paitsi myötätuulta, myös ruista pohkeisiin ja hyvät eväät matkan varrella”, sanoo Leipomoyhtiön Vaasan liiketoimintajohtaja Minna Cousins.
Tallinnasta Helsinkiin uimataidon puolesta hylkeiden kannustamana
Sipoolainen Patrik Kvikant aloitti uintinsa Tallinnan Piritalta varhain sunnuntaina 23. heinäkuuta. Varusteinaan hänellä on märkäpuku, huppu, uimahanskat, snorkkeli ja uimarinpoiju. Turvaveneenä ja lepopaikkana on toiminut Ark Projectin troolari ja RIB-vene. Helsingin Eiranrantaan hän on suunnitelmien mukaan saapumassa tänään tiistaina kello 20 aikoihin.
”Toivoin kevyttä myötätuulta ja maltillisia maininkeja, mutta meri on meri. On tässä ollut taisteltavaa kaikilla, ja erityisesti eilen piti tehdä huolellinen arvio suorituksen jatkamisesta. Merenkäynti kuitenkin laantui ja pääsin tänään jatkamaan jo aamuviideltä. Nyt kaikki merkit viittaavat siihen, että pääsemme turvallisesti perille tänään iltakahdeksalta”, kertoo Patrik Kvikant, jonka uimatyyleinä toimii krooliuinti ja välillä rintauinti. Hänen matkauintinopeutensa on ollut 2–2,5 kilometriä tunnissa ja matka on taittunut pääosin suunnitellun mukaisesti.
”Krooliuinnissa ei kroppa väsy turhaan ja asento on luonnollinen. Huilipausseja pidän parin tunnin välein ja energiatasoja ylläpidän säännöllisillä välipaloilla. Virtaa antavat Vaasan ruispalat, banaani, suklaa ja keitot, joita menee parissa päivässä parin viikon edestä. Vedessä myös nesteytys on tärkeää. Minulla on rinnallani Ark-troolari ja kumivene, jotta en joudu muun veneliikenteen jalkoihin. Uin väylän vieressä ja uimarilla on muutenkin väistövelvollisuus. Minua ovat matkalla tsempanneet myös hylkeet, jotka ovat parhaimmillaan päästäneet 10 metrin etäisyydelle”, lisää Kvikant ja toivottaa muitakin kannustajia saapumaan Eiranrannan laituriin tänään tiistai-iltana.
Wolfcom