21.11.2022, Luonnonvarakeskus
Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen perusteella myyräkannat ovat runsastuneet laajoilla alueilla Suomessa. Oulun seudulta Itä-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä myyrät ovat nyt kannanvaihtelunsa huippuvaiheessa. Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja myös Ylä-Lapissa myyräkannat ovat kasvaneet merkittävästi kesän 2022 aikana. Näille alueille odotetaan huippua 2023.
─ Läntisessä Suomessa myyrähuippu ajoittui syksyyn 2021, ja kannat ovat pienentyneet tästä. Myös Kaakkois-Suomessa ja valtaosassa Metsä-Lappia on niukasti myyriä, kertoo johtava tutkija Otso Huitu Lukesta.
Myyräkannat vaihtelevat usein syklisesti: kannan nousuvaihetta seuraa huippuvaihe, jonka jälkeen kanta pienenee laskuvaiheessa, kunnes kannat ovat alhaisissa tiheyksissä. Huippuvaiheen ohittaneet myyräkannat pysyvät tyypillisesti alhaisena seuraavan 1−2 vuoden ajan, kunnes koittaa jälleen nousuvaihe. Ajoittain monivuotinen syklisyys katoaa, ja myyräkannat vaihtelevat vain vuodenaikaisesti: keväällä myyriä on vähän ja syksyllä kohtalaisesti.
Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä myyriä esiintyy runsaasti. Varsinkin Kainuun myyräkanta on vahva. Koko vyöhykkeellä tavataan sekä pelto- että metsämyyriä. Tällä huippualueella myyrämäärät todennäköisesti romahtavat talven 2022/23 aikana. Myyriä voi kuitenkin olla maastossa vielä keväällä ja alkukesällä 2023, mutta kannat jatkanevat laskuaan aina kevääseen 2024 asti.
Käsivarren ja Utsjoen Tunturi-Lapissa myyräkannat ovat kasvaneet jo parin vuoden ajan. Syksyn seurantapyynneissä havaittiin varsinkin Käsivarren myyrätilanteen muodostuneen jo melko vahvaksi. Pyynneissä tavattiin myös joitain tunturisopuleita. Mikäli alkava talvi on pohjoisimmassa Suomessa suotuisa pikkujyrsijöille, myyräkannan huippuvaihe saavutetaan syksyllä 2023.
Lounais-Suomessa, Pirkanmaalla ja valtaosassa Keski-Suomea myyrät ovat runsastuneet selvästi vuoden 2022 aikana. Luken seurantapyyntien tulokset ennakoivat myyräkantojen kasvua näillä alueilla myös ensi vuonna. Kannanvaihtelun huippu saavutettaisiin näin ollen syksyllä 2023. Tällä hetkellä myyräyhteisön valtalajina on metsämyyrä, mutta huippuvuonna peltomyyrien määrät usein kirivät rinnalle ja ohi. Lounaisimman ja eteläisimmän Suomen myyräkantojen vaihtelu on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut hyvin epäsäännöllistä, joten mahdollinen huippu voi jäädä toteutumattakin.
Suurimmassa osassa Pohjanmaan maakuntia, lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata, myyrätiheydet olivat huippuvaiheessa syksyllä 2021. Sen jälkeen kannat ovat harventuneet, ja tällä hetkellä myyriä on näillä alueilla niukasti. Kannanvaihtelun aallonpohja saavutettaneen keväällä 2023, minkä jälkeen myyrämäärät alkavat jälleen hiljalleen kasvaa.
Keski-Suomen itäosissa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa myyriä on nyt niukasti tai korkeintaan kohtalaisesti. Monivuotiset kannanvaihtelut ovat näillä alueilla korvautuneet viimeisten 5−6 vuoden aikana vuodenaikaisvaihteluilla. Valtalajina on metsämyyrä.
Metsä-Lapissa ja Suomen kaakkoiskulmassa myyräkannat ovat pääosin alhaiset, mutta joillain alueilla myyriä voi esiintyä paikallisesti hieman runsaammin.
Taimituho- ja myyräkuumeriskissä suurta alueellista vaihtelua
Oulusta Itä-Suomeen ulottuvalla myyrähuippuvyöhykkeellä on odotettavissa taimituhoja alkavana talvena. Etenkin Kainuun myyräkannat ovat vahvat, ja alueella tavataan runsaasti myös pahimpia taimituholaisia eli peltomyyriä. Metsänomistajia kehotetaan tarkastamaan nuoret taimikot myyränjälkien osalta mahdollisimman pian. Keväällä on hyvä tarkastaa nuoret taimikot mahdollisten tuhojen varalta.
Metsämyyriä on paikoitellen runsaasti Itä-Suomessa ja lounaisimmassa osassa maata. Metsämyyrät hakeutuvat ihmisasutuksiin syksyisin, jolloin riski saada myyräkuumetartunta kasvaa. Myyräkuumevirus tarttuu hengitysteitse metsämyyrien eritteiden saastuttaman pölyn välityksellä. Jätökset kannattaa siivota märällä liinalla, ei pölyä ilmaan nostattavalla imurilla tai harjalla. Myyrät suositellaan pyydettäväksi asumuksista loukuilla. Näin virusta ei pääsisi kertymään asumuksiin. Myyrien hakeutuminen sisätiloihin yleensä hiljenee selvästi viimeistään vuodenvaihteessa.