Etelä-Savon kangasvuokot ovat aloittaneet kukinnan ja niitä voi päästä ihailemaan harjuilla sekä kuivilla ja valoisilla kankailla. Laji on rauhoitettu jo vuonna 1952, mutta rauhoituksesta huolimatta laji on vähentynyt ja laji on luokiteltu uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä. Luonnossa kasvavat kangasvuokot tulee jättää rauhaan yhteisesti ihailtaviksi.
Kangasvuokko tarjoaa mettä kevään ensimmäisille pölyttäjille
Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) kukkii yleensä toukokuussa, ensimmäiset jo huhtikuussa. Kangasvuokon kookkaat, pehmeäkarvaiset kukat tarjoavat mettä palkkioksi pölyttäjille. Auki olevalla kukalla voi olla leveyttä jopa kymmenen senttimetriä. Kukat ovat yleensä kermanvalkoiset, mutta Etelä-Savossa tavataan yksittäisillä paikoilla myös liilanpunaista värimuotoa. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta yli 30 cm:n korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet. Kukkimatonta kangasvuokkoa on puolestaan vaikeaa havaita, sillä lehtiruusukkeen ikivihreät lehdet kasvavat lähes maanmyötäisesti.
Kangasvuokko on arokasvi, joka levisi Suomeen pian jääkauden jälkeen, jolloin kasvipeite oli harvaa. Nykyään kangasvuokolle otollisimmat olosuhteet löytyvät kuivilta ja valoisilta harjumänniköiltä sekä hiekkaisilta puolukka- ja kanervakankailta. Monesti laji kasvaa myös hiekkaisilla teiden pientareilla tai polkujen reunoilla, joissa on siementen itämistä helpottavaa paljasta maanpintaa.
Suomessa kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle, vaikka yksittäisiä esiintymiä lajilla on Uudenmaan pohjoisosissa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan eteläosassa.
Kangasvuokolla monta uhkaa
Komeat kukat ovat koituneet monesti kangasvuokkojen kohtaloksi. Kangasvuokkoja kerättiin suuria määriä myyntiin 1900-luvun alussa. Myynti kiellettiin vuonna 1926 ja laji rauhoitettiin vuonna 1952. Kangasvuokko oli ensimmäinen luonnonsuojelulain turvan saanut kasvi.
Rauhoituksesta huolimatta kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään edelleen pihoihin jonkin verran. Keräämistä merkittävämmäksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen umpeenkasvu ja tuhoutuminen mm. soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena. Asutuksen läheisyydessä kangasvuokkoa uhkaa rakentaminen, tallaaminen ja edelleen myös kasvien poiminen ja siirtäminen puutarhoihin.
Maljakossa kukat kuihtuvat hyvin nopeasti. Kasvupaikan suhteen kasvi on vaatelias eikä todennäköisesti tule menestymään pihaan siirrettynä. Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka vaurioituu kun kasvi kaivetaan maasta ylös. Kuten monet muutkin luonnonkasvit, kukkiva kangasvuokko on kaunein omassa luonnonympäristössään. Taimitarhoilta voi hankkia näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja pihoihin istutettavaksi.
Etelä-Savon ELY-keskus