Suomessa on onnistuttu rakentamaan ihailtavan selkeä järjestelmä kulttuuriselle herkkyydelle. Kun valtaväestöön kuuluva tarttuu väärään symboliin, seurauksena on välitön paheksunta, anteeksipyyntö tai hahmon poisto. Kun sama henkilö kietoo kaulaansa toisen kulttuurin symbolin, kyse onkin solidaarisuudesta, josta ei yleensä tarvitse selittää mitään.

Yleisradio osoitti vuonna 2018 esimerkillistä valppautta siirtämällä Herra Heinämäen Lato-orkesterin pois Pikku Kakkosesta, koska Päällikkö Punanata -hahmon sulkapäähine ja kasvomaalit koettiin loukkaaviksi. Suomen saamelaisnuoret olivat asiasta samaa mieltä, ja hahmo sai sittemmin väistyä Sir Punataika -taikurin tieltä. Miss Helsinki -kilpailun osallistujien päähineposeeraus sai niin ikään osakseen ansaitsemansa huomion: päähine on kuulemma pyhä esine, jota ei sovi ottaa käyttöön ilman asianmukaista kulttuurista valtuutusta.

Saamenpukujen kohdalla linja on ollut yhtä selkeä. Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen pyysi vuonna 2014 anteeksi käytettyään asua, joka muistutti saamenpukua liikaa. Lapin matkailua on vuosia ohjeistettu välttämään “valesaamelaisuutta”, jotta kulttuuria ei eksotisoida väärin. Jopa Fazer ymmärsi jo vuonna 2006, että geisha-kuva suklaapaketissa ei enää käynyt päinsä. Herkkyys toimi silloin erinomaisesti.

Samaan aikaan mustavalkoinen keffiyeh on levinnyt katukuvaan ja mielenosoituksiin ilman vastaavaa huolta. Huivi on perinteinen Lähi-idän päähine, joka politisoitui 1900-luvulla palestiinalaiseksi symboliksi. Sitä käyttävät nykyään laajasti myös ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä kyseisen kulttuurin kanssa – usein juuri ne, jotka muissa yhteyksissä muistuttavat kulttuurisen omimisen vaaroista. Helsingin katukuvassa huiveja on nähty yleistyvän erityisesti nuorten keskuudessa, ja käyttöä on selitetty solidaarisuudella. Muotitalojen kaupallistamista on joskus kritisoitu, mutta mielenosoituskäyttöä ei juuri ole kyseenalaistettu samalla innolla kuin intiaanipäähineitä.

Käytännössä kulttuurinen omiminen näyttää olevan ongelma silloin, kun symboli ei tue oikeaa narratiivia, ja harmiton tai jopa toivottava silloin, kun se tukee. Intiaanipäähine lastenohjelmassa on stereotyyppi, joka täytyy poistaa. Keffiyeh kaulassa on puolestaan solidaarisuuden ele, jota ei tarvitse tarkastella samalla mittarilla. Käsite itsessään on lähtöisin postkoloniaalisesta tutkimuksesta eikä ole koskaan ollut erityisen tarkkarajainen, mikä tekee valikoivasta soveltamisesta erityisen sujuvaa.

Uutislähteen lukijat voivat itse arvioida, onko kyse johdonmukaisesta kulttuurisesta herkkyydestä vai tilanteen mukaan joustavasta periaatteesta. Tosiasiat ovat julkisia ja dokumentoituja; tulkinta jää lukijalle.

Keffiyehin (kufiyan) symboliikka perustuu sekä käytännölliseen alkuperään että 1900-luvun poliittiseen lataukseen.

Perinteinen käyttö

Keffiyeh on neliönmuotoinen, yleensä puuvillainen huivi, jota beduiinit ja maaseudun miehet ovat käyttäneet Lähi-idässä suojana auringolta, hiekalta ja kylmältä. Nimi liittyy irakilaiseen Kufan kaupunkiin, ja vastaavia päähineitä on ollut alueella pitkään (mahdollisesti Mesopotamian ajoilta). Ottomaanien aikana se erotti maaseudun asukkaita (fellah) kaupunkilaisista, jotka käyttivät usein fesiä (tarbush).

Värejä ja kuvioita on useita. Mustavalkoinen ruutukuvio on tullut erityisesti palestiinalaiseksi, kun taas punavalkoinen yhdistetään enemmän Jordaniaan tai beduiineihin. Kuviota on tulkittu monin tavoin (tulkinnat eivät ole yhtenäisiä tai historiallisesti vahvistettuja):

• Kalaverkko-/ristikkomalli: yhteys Välimereen ja kalastukseen.
• Oliivinlehtikuviot reunoilla: oliivipuut, maatalous, sitkeys ja juurtuneisuus.
• Paksut viivat: historialliset kauppareitit.
• Kansainvälisesti sitä käyttävät aktivistit mielenosoituksissa pro-palestiinalaisena merkkinä. Toisaalta osa kriitikoista näkee sen liittyvän militantteihin ryhmiin ja konfliktiin. Huivin käyttö on siis sekä kulttuurinen että vahvasti poliittinen teko, riippuen kontekstista ja katsojasta.

  Keffiyeh ei ole yksinomaan palestiinalainen keksintö, vaan osa laajempaa arabimaailman päähineperinnettä, joka on saanut erityisen poliittisen merkityksen 1900-luvun tapahtumien kautta.

Artikkeli Kulttuurisen omimisen pyhä johdonmukaisuus – intiaanit pois, keffiyehit tervetuloa julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Generatiivisen tekoälyn käyttö teatteriproduktioissa jakaa Suomen taidelaitoksia. Tampereella kaksi suurinta teatteria ovat eri linjoilla: Tampereen Työväen Teatteri (TTT) on hyödyntänyt tekoälyä Wicked-musikaalin videotekniikassa, kun taas Tampereen teatteri tyrmää sen taiteellisessa käytössä ”AI-sloppina”. Keskustelu on levinnyt myös Helsingin teattereihin.

Aihe nousi esiin, kun sosiaalisessa mediassa ja musikaalin arvioissa heräsi epäilyjä, että TTT:n syksyn suurmusikaalissa Wicked käytetään tekoälyllä luotuja elementtejä. Porin ylioppilaslehti Pointti otsikoi syyskuussa: ”Vahva ensemble ja loistava musiikki jäävät tekoälyskeidan varjoon”. Aamulehti uutisoi asian ensimmäisenä. TTT:n toimitusjohtaja Janne Auvinen vahvistaa, että tekoälyä on käytetty yhtenä työkaluna. Musikaalin videosuunnittelija hyödynsi ohjelmistojen tekoälyominaisuuksia tarinan mielikuvitusmaailman luomiseen.

Auvinen painottaa, ettei taiteilijaa ole korvattu tekoälyllä: ”Tämä on nimenomaan ihmisten tekemää taidetta.” Hän vertaa tekoälyä historiallisiin näyttämökeinoihin, kuten varjokuviin – nykyään visuaalisia efektejä tehdään tekoälyllä. Musikaaliin on tarkoituksella luotu nykypäivän estetiikkaa mukaileva maailma, koska ”kun sitä jäljitellään, niin mitäpä siinä teet muuta kuin synnytät kuvia, jotka ovat tekoälymäisiä”. Teatteri on saanut palautetta myös siitä, miksei käytetty aitoja kuvia. Auvinen vastaa, että Ihmemaa Ozia ei ole olemassa, joten se pitää synnyttää mielikuvituksessa taiteilijoiden keinoin.

Teatteri myöntää viestinnän puutteen: Wickedin käsiohjelmassa tai verkkosivuilla tekoälyn käytöstä ei mainittu. Auvinen kutsuu sitä ajattelemattomuudeksi. Jatkossa TTT aikoo kertoa esitystiedoissa, jos tekoälyä on käytetty. ”Tekoäly on taiteilijalle yksi pensseli, työkalu muiden joukossa”, Auvinen kuvailee.

Tampereen teatteri karsii ”AI-slopin”

Toinen Tampereen suurista teattereista, Tampereen teatteri, suhtautuu jyrkemmin. Se ei lähtökohtaisesti käytä tekoälyä taiteellisessa suunnittelussa. Teatterinjohtaja Mikko Kanninen perustelee: ”Yleisö altistuu tekoälylle päivittäin teatterin ulkopuolella. He eivät varmaankaan halua nähdä tai kuulla ’AI-sloppia’ teatterissa.”

Kanninen toteaa, ettei tekoälyä voida sulkea täysin kaikista prosesseista, koska videoserverit ja editointiohjelmat saattavat hyödyntää sitä taustalla. Teatteri laatii parhaillaan tekoälystrategiaa. Kanninen näkee tekoälylle käyttöä hallinnossa ja datan käsittelyssä, mutta taiteessa sitä pyritään välttämään. Hänen mukaansa suurten teatterien ei tulisi käyttää tekoälyä taiteessaan, sillä se saa ne näyttämään pieniltä ja halvoilta. Pienten teatterien vahvuus löytyy muualta kuin teknologiasta.

Muut teatterit: avoimuus ja vastuullisuus

Yle kysyi linjauksia myös muilta suurilta teattereilta. Helsingissä Kansallisteatteri ja Helsingin kaupunginteatteri (HKT) sekä Hämeenlinnan teatteri suhtautuvat tekoälyyn avoimen myönteisesti, mutta korostavat vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Ne ilmoittavat tekoälyn käytöstä, jos sillä on olennainen vaikutus sisältöön tai yleisön kokemukseen.

HKT hyödyntää tekoälyä esimerkiksi lavasteissa ja videoissa, ja kertoo siitä käsiohjelmassa. Viestintäpäällikkö Kaisa Pelkonen: ”Periaatteenamme tekoälyn käytössä on läpinäkyvyys.” Kansallisteatterissa taiteellinen suunnittelija päättää käytöstä – tekoäly voi nopeuttaa työvaiheita ja auttaa ideoinnissa, mutta se ei korvaa tekijän omaa harkintaa. Hämeenlinnan teatterissa tekoälyä käytetään jo hallinnossa rutiinien keventämiseen, jotta aikaa vapautuu ihmisten luovuudelle. Teatterinjohtaja Pauliina Salonius korostaa: teatterin ytimessä ovat ihmiset, ammattitaito ja elävä kohtaaminen yleisön kanssa.

Keskustelu heijastaa laajempaa kulttuurialan pohdintaa: missä määrin tekoäly on hyödyllinen työkalu ja missä se uhkaa taiteen aitoutta ja tekijöiden asemaa. Tampereen teatterien erilaiset linjat kiteyttävät jännitteen – toiset näkevät tekoälyn pensselinä mielikuvitusmaailmojen luomiseen, toiset varoittavat ”AI-slopista”, joka voisi vähentää teatterin ainutlaatuista elämyksellisyyttä.

Artikkeli Tekoäly teattereissa jakaa mielipiteitä – Tampereen teatterin johtaja: Yleisö ei halua ”AI-sloppia” julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Kapellimestari Mikko Franck, sopraano Karita Mattila ja baritoni Tommi Hakala nousevat joulukuussa 2026 lavalle Tampere Filharmonian ja Tampereen Oopperan kuoron kanssa kahdessa Oopperagaala-konsertissa Tampere-talossa. Konserttien ohjelma tuo yleisön kuultavaksi oopperan suuria tunteita ja unohtumattomia näyttämöhetkiä Verdistä ja Wagnerista Pucciniin, Janáčekiin ja Sibeliukseen.

Oopperagaala järjestetään Tampere-talossa perjantaina 4. joulukuuta klo 19 ja lauantaina 5. joulukuuta klo 16. Konsertit juhlistavat 80-vuotiasta Tampereen Oopperaa, ja ne ovat myös yksi Tampere Filharmonian kuluvan syksyn kohokohdista. Orkesterin syyskauden läpi kulkenut ihmisäänen teema tulee gaalakonserteissa näyttävästi esiin, kun lavalle nousevat kansainvälisesti menestyneet suomalaiset solistit ja Tampereen Oopperan kuoro.

Illan ohjelmassa kuullaan suuria tunteita, kohtalon draamaa, kuoroloistoa ja kansallisromanttisia sävyjä. Konsertin avaavat Leevi Madetojan Pohjalaisten alkusoitto sekä Antonín Dvořákin rakastettu Laulu kuulle oopperasta Rusalka, jonka tulkitsee Karita Mattila. Mukana ovat myös Giuseppe Verdin Nabucco-oopperan vaikuttavat kohtaukset, Leoš Janáčekin Jenůfankoskettava monologi, Georges Bizet’n Carmenin kuuluisat kuoronumerot sekä Giacomo Puccinin Madama Butterflyn herkkä Coro a bocca chiusa (Hyminäkuoro).

Väliajan jälkeen kuullaan Richard Wagnerin Lentävän hollantilaisen alkusoitto ja oopperan nimihenkilön suuri monologi, jonka laulaa Tommi Hakala. Karita Mattila tulkitsee myös aariat Wagnerin Valkyyriasta ja Verdin Don Carlosista. Itsenäisyyspäivän alla konserttien huipennuksena kuullaan Jean Sibeliuksen Finlandia orkesterin, kuoron ja solistien yhteisesityksenä.

Tampere-talon ja Tampere Filharmonian yhteistuotantona toteuttama Oopperagaala tuo yhteen kolme suomalaisen musiikkielämän kansainvälistä huippunimeä. Oopperatähti Karita Mattila kuuluu sukupolvensa arvostetuimpiin sopraanoihin, ja palaa nyt Tampereelle ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.

Merkittävän kansainvälisen uran Euroopan ja Yhdysvaltojen keskeisillä oopperalavoilla rakentanut Tommi Hakala puolestaan on tullut tamperelaisyleisölle tutuksi useista viime vuosien konserteista ja oopperatuotannoista.

Kapellimestari Mikko Franck kuuluu suomalaisen musiikkielämän kansainvälisesti tunnetuimpiin nimiin ja on johtanut urallaan useita maailman arvostetuimmista orkestereista ja oopperataloista.

”Oopperagaalassa on mahdollista kuulla eri oopperoiden tunteikasta ja vaikuttavaa musiikkia samassa konsertissa, upeiden solistien ja ison kuoron ja orkesterin tulkitsemina. Ihmisääni on ollut Tampere Filharmonian koko syyskauden kantava teema, ja on hienoa huipentaa se kahteen juhlakonserttiin, jotka tuovat kansainväliset tähtemme Karita Mattilan, Tommi Hakalan ja Mikko Franckin Tampereelle”, iloitsee Tampere Filharmonian intendentti Eija Oravuo.

Keskeisessä roolissa ovat myös Tampereen Oopperan kuoro sekä 80-merkkivuottaan viettävä Tampereen Ooppera. Konsertin ohjelma rakentuu teoksista, jotka ovat koskettaneet yleisöä sukupolvesta toiseen ja kuuluvat edelleen oopperamusiikin rakastetuimpiin klassikoihin.

”Tampere-talon lavalla kohtaavat oopperateosten suuret tarinat, suomalainen huippuosaaminen ja Tampereen Oopperan pitkä historia. Itsenäisyyspäivän alla toteutuvat gaalakonsertit ovat kunnianosoitus sekä menneille vuosikymmenille että elinvoimaiselle oopperatoiminnalle tänään”, sanoo Tampere-talon taiteellinen johtaja Suvi Leinonen.

Oopperagaala

Pe 4.12. klo 19 ja la 5.12.2026 klo 16
Tampere-talo, Iso sali

Mikko Franck, kapellimestari
Karita Mattila, sopraano
Tommi Hakala, baritoni
Tampereen Oopperan kuoro
Tampere Filharmonia

Ohjelma 

• Leevi Madetoja: Alkusoitto oopperasta Pohjalaisia

• Antonín Dvořák: Laulu kuulle (Měsíčku na nebi hlubokém) oopperasta Rusalka

• Giuseppe Verdi: ”Dio di Giuda!” oopperasta Nabucco

• Leoš Janáček: Kostelničkan monologi ”Co chvíla” oopperasta Jenůfa

• Georges Bizet: ”Vivat! vivat le Torero!” ja ”Votre toast, je peux vous le rendre” oopperasta Carmen

• Giacomo Puccini: Coro a bocca chiusa (Hyminäkuoro) oopperasta Madama Butterfly

• Richard Wagner: Alkusoitto oopperasta Lentävä hollantilainen (Der fliegende Holländer)

• Richard Wagner: ”Die Frist ist um” oopperasta Lentävä hollantilainen

• Richard Wagner: ”Du bist der Lenz” oopperasta Valkyyria (Die Walküre)

• Giuseppe Verdi: Kuorokohtaus ”Va, pensiero” oopperasta Nabucco

• Giuseppe Verdi: ”O don fatale” oopperasta Don Carlos

• Jean Sibelius: Finlandia

Artikkeli Oopperagaala: Karita Mattila ja Tommi Hakala tähdittävät juhlakonsertteja Tampere-talossa 4. ja 5. joulukuuta julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Alien in Me viittaa vieraaseen ja tuntemattomaan niin meissä itsessämme kuin ympäröivässä maailmassa. Tuttu voi tulla vieraaksi olosuhteiden vaihtuessa, siirtyessämme paikasta tai kulttuurista toiseen tai kun käsityksemme itsestämme alkaa muuttua. Näyttelyn taiteilijat kyseenalaistavat totuttuja rajoja itsen ja toisen, inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä kehon ja koneen välillä. Sen sijaan, että vieraus nähtäisiin vain etäisyyttä luovana tekijänä, näyttely kutsuu pohtimaan, voisiko se avata uusia tapoja ymmärtää itseämme ja yhteistä maailmaamme.

Näitä kysymyksiä lähestytään näyttelyssä erilaisin taiteellisin keinoin. Eija-Liisa Ahtilan teoksessa Potentiality for Love (2018) ihmisten ja muiden lajien väliset kohtaamiset herättävät kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle empatiakykymme voi ulottua. Louise Bourgeois’n Äidillinen mies (1998) horjuttaa perinteistä jakoa maskuliinisen ja feminiinisen välillä, kun taas Isaac Julienin Omeroksen paratiisi (2002) punoo yhteen muuttoliikkeeseen, muistiin ja kuulumiseen liittyviä kokemuksia. Teoksessaan Taiteilija Pier Paolo Pasolinina (2024) Gillian Wearing muuntautuu italialaiseksi elokuvaohjaajaksi ja tutkii, miten identiteetti muovautuu representaatioiden, muistin ja toisten katseiden kautta.

Saastamoisen säätiön taidekokoelmaa on esitelty EMMAssa säännöllisesti uudistuvissa kokoelmanäyttelyissä museon avaamisesta eli vuodesta 2006 lähtien. Alien in Me aloittaa uuden vaiheen kokoelman historiassa ja esittelee uuden, koko näyttelytilan kattavan kuratoidun kokonaisuuden. Krist Gruijthuijsenin ensimmäinen Saastamoisen säätiön kokoelmasta kuratoima näyttely tuo eri sukupolvien, kulttuuritaustojen ja taiteellisten työskentelytapojen teoksia uudenlaiseen vuoropuheluun. Näyttelyssä yhdistyvät kokoelman tuoreet hankinnat sekä siihen jo pitkään kuuluneet teokset, joista osa on esillä EMMAssa ensimmäistä kertaa.

Alien in Me on osa EMMAn 20-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Näyttely jatkaa EMMAn ja Saastamoisen säätiön pitkäaikaista yhteistyötä, jolla on ollut keskeinen merkitys museon toiminnassa sen perustamisesta lähtien. EMMAn ja Saastamoisen säätiön kuraattoritutkimusohjelman ensimmäinen osallistuja Shohreh Shakoory on tehnyt näyttelyyn liittyvää taustatutkimusta ja kirjoittanut aiheesta esseen Maailman kanssa-olemisesta: Relationaalinen kuratointi käytäntönä, joka on luettavissa EMMA Zone -sivustolla.

Taiteilijat:
Eija-Liisa Ahtila, Olga Balema, Ericka Beckman, Louise Bourgeois, Sonia Boyce, Stefan Bremer, Benjamin de Burca & Bárbara Wagner, Alexandru Chira, John Coplans, Tony Cragg, Filippo de Pisis, Johanna Ehrnrooth, Antony Gormley, Kaisaleena Halinen, Lynn Hershman Leeson, Peter Hujar, Ismo Hölttö, Teija & Pekka Isorättyä, Chantal Joffe, Isaac Julien, Jan Kaila, Nnena Kalu, Dzamil Kamanger, Aimo Kanerva, Edward Kienholz, Jürgen Klauke, Ella Kruglyanskaya, Liisa Lounila, Lee Lozano, Leena Luostarinen, Ana Lupaș, Annette Messager, Boris Mikhailov, Arno Rafael Minkkinen, Sarah Morris, Paulina Ołowska, Meret Oppenheim, Wong Ping, Joanna Piotrowska, Josephine Pryde, Pors & Rao, Heli Rekula, Jani Ruscica, Gretta Sarfaty, Paul Mpagi Sepuya, Andres Serrano, Cindy Sherman, Dayanita Singh, P. Staff, Jenna Sutela, Gillian Wearing

EMMA – Espoo Museum of Modern Art

Artikkeli Alien in Me juhlistaa Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttelyiden 20-vuotista taivalta EMMAssa julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Komisario Palmun erehdys ja muita kotimaisia elokuvajulisteita -näyttely esittelee suomalaisten rakastamien elokuvien alkuperäisiä julisteita.

Suomen Yleisradio täyttää 100 vuotta syksyllä 2026. Juhlavuoden kunniaksi Yle pyysi suomalaisia lähettämään toiveita oman elämänsä merkityksellisistä kotimaisista elokuvista 1920-luvulta nykypäivään asti. Toiveita kertyi reilusti yli viisi tuhatta, ja niiden pohjalta Yle esittää kuluvan vuoden aikana sata katsojien valitsemaa kotimaista toive-elokuvaa. Kyseessä on Ylen historian laajin yleisön valitsema ohjelmakokonaisuus.

Näyttelyssä nähdään Malvan julistekokoelmasta valikoima suomalaisille rakkaiden elokuvien alkuperäisiä julisteita. Ne kertovat kuinka yleisön odotukset, tuotantoyhtiöiden linjaukset ja graafisen muotoilun suuntaukset ovat muokanneet elokuvien visuaalista ilmettä eri vuosikymmeninä. Samalla näyttely avaa julistetaiteen tyylillisiä kehityskulkuja, suunnittelijoiden ratkaisuja ja yhteyksiä aikansa teknisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Parhaimmillaan juliste on voinut muokata mielikuvia elokuvasta jopa itse elokuvaa enemmän.

Julisteiden yhteydessä olevat sitaatit perustuvat katsojien lähettämiin elokuvatoiveisiin. Toiveiden yhteydessä vastaajat kertoivat, kenelle he halusivat antaa valitsemansa elokuvan lahjaksi.

Näyttelyn elokuvajulisteet tarjoavat kiinnostavan johdatuksen kotimaisen elokuvan klassikoihin ja suosikkeihin. Voit jatkaa elokuvamatkaa Yle Areenassa ja Teemalla, joissa esitetään tämän vuoden aikana katsojien sata toive-elokuvaa.Elokuvia nähdään Teemalla tiistaisin ja sunnuntaisin sekä poikkeustapauksissa myös muina päivinä.

Julisteet ovat tulleet Malvan kokoelmaan lahjoituksena aikanaan Yleltä ja Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista KaVista. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Yle Teeman kanssa.

Komisario Palmun erehdys ja muita kotimaisia elokuvajulisteita on esillä Malvan Kellarigalleriassa 20.10.- 13.12.2026.

Artikkeli Kotimaisia elokuvajulisteita esittelevä näyttely avautuu Malvassa julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Joulutunnelmaa Bulevardilla 
27.11.2026–17.1.2027 
Sinebrychoffin taidemuseo
Kotimuseoon on maksuton sisäänpääsy
Joulu otetaan jälleen vastaan Sinebrychoffin taidemuseossa säihkyvin tunnelmin. Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseon pöydille katetaan juhla-astiasto ja herkut esille. Kuuset ja koristeet tuovat sesongin tunnelman viehättävään kotimuseoon. Museo on esitellyt entisaikojen joulua vuodesta 2018 lähtien. Joulukattauksista on tullut jo perinne, jota monet kävijät tulevat ihastelemaan vuodesta toiseen.

Mainiot draamaoppaat viihdyttävät museokävijöitä itse Paulin ja Fannyn rooleissa. He vievät aikamatkalle jouluvalmisteluihin 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun, kun museorakennus oli heidän kotinsa. Draamaoppaina nähdään Fanny Sinebrychoffin roolissa Riitta Ojamaa ja Paul Sinebrychoffin roolissa Antti Solin. Draamaopastukset ovat maksuttomia ja niitä on tarjolla lauantaisin marraskuun lopusta jouluun asti.

Musiikki siivittää myös osaltaan joulun tunnelmaan. Kotimuseossa kuullaan pianonsoittoa marraskuun lopusta loppiaiseen asti lähes viikoittain, pianistina Olivier Wu. Kahtena kertana on mukana myös laulaja Anna-Greta Salmela. Omalle ryhmälle voi myös varata kotimuseon opastuksen joulupainotuksella. Koristeita ja lahjoja omaan joulun viettoon löytyy museokaupasta.

Kotimuseossa pääsee tutustumaan entisaikojen säätyläiskodin jouluun ja sen perinteisiin. Esillä olevat komeat ja runsaat juhlakattaukset edustavat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyyliä.

Joulunajan tapahtumat

28.11., 5.12., 12.12. & 19.12.
klo 11–16
Draamallista joulutunnelmaa

27.11., 29.11., 13.12., 20.12., 3.1. & 6.1.
klo 15–17
Jouluista tunnelmamusiikkia /pianisti Olivier Wu. 13.12. ja 20.12. mukana myös laulu Anna-Greta Salmela.

Joulutunnelman lisäksi Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä vaihtuvat näyttelyt Riikinkukko puutarhassa – Mathias Withoosin Rooma sekä Anna Sinebrychoff – Edelläkävijä.

Oy Sinebrychoff Ab tukee Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa. 

Artikkeli Joulu saapuu Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseoon julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Ukrainan kansallinen presidentinorkesteri saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen Louder Than Sirens – Sireenejä kovempaa -hyväntekeväisyyskiertueelle. Lahden Sibeliustalossa sunnuntaina 22. marraskuuta 2026 järjestettävän konsertin tähtivieraana esiintyy maailmankuulu sopraano Karita Mattila. Kiertueen tavoitteena on kerätä 150 000 euroa ukrainalaisen koulun pommisuojan rakentamiseen.

Hyväntekeväisyyskiertue yhdistää kolme Suomen merkittävää konserttitaloa: Lahden Sibeliustalon, Helsingin Musiikkitalon ja Turun Fuugan. Kiertueen suojelijoina toimivat Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenska ja Suomen tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb.

Lahden kaupunki on merkittävässä roolissa konsertin mahdollistamisessa. Sibeliustalo tukee hanketta luopumalla lipunmyyntiprovisioistaan, tarjoamalla palveluitaan huomattavasti alennettuun hintaan ja toteuttamalla markkinointia veloituksetta. Myös ravintolapalveluiden tuottaja Compass Group ja lipunmyyntikumppani Ticketmaster osallistuvat hankkeen tukemiseen. Konserttien lipputulot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen pitää tärkeänä, että Lahti on mukana tukemassa kansainvälistä hyväntekeväisyyshanketta.

– Ukrainalaisten lasten oikeus turvalliseen koulunkäyntiin on asia, jonka puolesta haluamme toimia. Olemme ylpeitä siitä, että Lahti on mukana näin tärkeässä kokonaisuudessa, Kyynäräinen sanoo.

Kansainvälisiä huippusolisteja ja musiikin voima

Karita Mattilan lisäksi Sibeliustalon lavalle nousevat ukrainalaiset ja suomalaiset oopperalaulajat Sergii Magera, Serhii Hurets, Olena Arbuzova ja Jyrki Anttila sekä Dity Help Music -laulukilpailun voittanut nuori ukrainalaislaulaja Nadiia Liesnikova.

Konsertin ohjelmassa klassisen musiikin mestariteokset kohtaavat ajattomat hitit uusina rock-sovituksina. Illan aikana kuullaan muun muassa Vivaldin, Bachin, Beethovenin, Mozartin ja Sibeliuksen sävellyksiä.

– On suuri kunnia olla mukana tässä ainutlaatuisessa konserttikiertueessa yhdessä Musiikkitalon ja Fuugan kanssa. Musiikilla on kyky yhdistää ihmisiä yli rajojen, ja tässä konsertissa sen voima muuttuu konkreettiseksi avuksi, iloitsee Eventum Lahti Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Kivisilta.

Louder Than Sirens – Sireenejä kovempaa -kiertue on myös kiitos suomalaisille Ukrainan saamasta tuesta. Konsertin järjestää Ukrainan Suomen-suurlähetystö.

Louder Than Sirens – Sireenejä kovempaa
Su 22.11.2026 klo 19
Sibeliustalo, Pääsali, Lahti
Liput 19,90–49,90 € / Ticketmaster

Artikkeli Karita Mattila ja Ukrainan kansallinen presidentinorkesteri Lahden Sibeliustaloon – konsertti ukrainalaislasten hyväksi julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Hengen ja Tiedon messut kokosi viikonloppuna Helsingin Suomalaiselle Yhteiskoululle Etelä-Haagaan satoja ihmisiä, jotka olivat tulleet kuuntelemaan luentoja, osallistumaan työpajoihin tai tutustumaan näytteilleasettajien tarjontaan. Tapahtuma on Suomen pitkäaikaisin alan messut – Rajatiedon Yhteistyö ry on järjestänyt sen vuodesta 1983.

Tämän vuoden teema oli “Tietoisuuden Valo – Kohti ykseyttä ja harmoniaa”. Ohjelmassa oli muun muassa meedioesityksiä, keskusteluja ja henkistä musiikkia, ja lipun hinnalla pääsi kaikkiin tilaisuuksiin. Näytteilleasettajia oli yli 200. Osastoilla myytiin kristalleja, tarot-kortteja ja hyvinvointituotteita sekä tarjottiin energiahoitoja, astrologisia tulkintoja ja kanavointeja.

Monille kävijöille messut ovat ennen kaikkea kohtaamispaikka. Siellä vaihdetaan kokemuksia ja etsitään näkökulmia, jotka jäävät valtavirtakulttuurin ulkopuolelle.

Esittelemme muutamia näytteilleasettajia

Mitä me ihmiset oikeastaan etsimme?

Ehkä ymmärrystä itsestämme, uusia näkökulmia elämään tai kokemusta siitä, että maailmassa on yhä paljon ihmeteltävää. Ajattelen, että Hengen ja tiedon messuja yhdistää juuri tämä: ne kokoavat ystävällisessä ja avoimessa hengessä yhteen erilaisia ihmisiä, joita yhdistää uteliaisuus elämän suuria kysymyksiä kohtaan.

Olen Henri Järvinen, pappi, tietokirjailija ja kouluttaja. Koulutan ja luennoin henkisen kasvun, mystiikan ja meditaation teemoista eli miten voimme ymmärtää itseämme syvemmin ja löytää uusia tapoja tutkia elämän merkitystä. Viime vuonna julkaisin tietokirjan tarot-korteista itsetuntemuksen ja henkisen kasvun välineenä.

Hengen ja tiedon messuilla olen ollut mukana jo vuosien ajan esittelemässä koulutuksia ja ennen kaikkea kohtaamassa ihmisiä. Messujen parasta antia ovatkin usein keskustelut, joissa erilaiset ajatukset ja kokemukset kohtaavat ja joissa voi itsekin löytää jotakin uutta.

Avartuva Ihmiskuva ry on perustettu vuonna 2014 ja sen tarkoituksena on edistää avartuvaa ja syventyvää ajattelua, totuuden etsintää, henkistä kehitystä, terveitä elintapoja ja täydentäviä hoitomuotoja. Yhdistys järjestää kokouksia, tiedotus- ja esitelmätilaisuuksia ja kursseja sekä edistää alan yhteisöjen ja yksityishenkilöiden yhteistyötä. Tiloja vuokrataan myös muille yhdistyksille ja toimijoille. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen sen tarkoituksen ja säännöt hyväksyvä henkilö ja yhteisö.

Tervetuloa mukaan toimintaamme!

Sun&Moon – Annica Hill ja Ossi Kajas – tarjoaa työpajoja, retriittejä ja koulutuksia, jotka tukevat kokonaisvaltaista sisäistä kasvua itsetuntemuksen ja tietoisten kehollisten harjoitusten kautta. Tavoitteena on auttaa ihmisiä elämään täyteläisempää ja merkityksellisempää elämää, joka on linjassa oman sielun, mielen ja kehon kanssa.

Suomen Ammattiastrologit ry (SAA) on astrologiaa ammattimaisesti harjoittavien henkilöiden vuonna 2000 perustama yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ammattiastrologien ammattitaitoa ja ammatin harjoittamista, kuluttajille tarjottavien astrologisten palvelujen eettisyyttä ja korkeaa tasoa, sekä astrologian kehitystä Suomessa ja suomen kielellä. SAA tarjoaa jäsenilleen vertaistukea sekä tilaisuuden verkostoitua ja kehittyä osana ammatillista yhteisöä, näkyvyyttä sähköisissä kanavissamme ja tapahtumissa sekä neuvoja ammatinharjoittamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Tulkitsen ja suunnittelen tarot-kortteja jotka kannustavat ihmisiä arvostamaan kauneutta ja sydämellisyyttä.
Tarot-tulkintojen kautta haluan tarjota inspiroivaa näkökantaa elämiseen sekä omien voimavarojen löytämiseen.
Kuvataiteessani minua kiinnostaa mahdollisuus nähdä maailma uudesta näkökulmasta ja antaa tilaa myös sellaisille asioille, joita ei voi aina selittää sanoin. Taiteeni keskiössä ovat kasvottomat sydänhahmot, jotka juhlistavat elämää ja iloisuutta muodostaen lämpimän ja myötätuntoisen maailman.
Sekä taiteessani että tarot-työskentelyssäni minulle on tärkeää välittää iloa ja innostusta, sekä rohkaista ihmisiä kuuntelemaan omaa intuitiota.

Madonna Isabella

Vielä muutama vuosi sitten häpesin raha-asioitani niin, etten halunnut näyttää niitä kenellekään. Yritin muuttaa tilannetta kolme vuotta, ja vasta neljäntenä vuonna löysin ratkaisun. Se muutti talouteni täysin ja innostuin auttamaan muita samaan. Nyt toimin rahavalmentajana, joka yhdistää käytännön teot ja henkiset työkalut, kuten manifestoinnin.

Laura Kivas / Wauraudex

Olimme Hengen & Tiedon messuilla myymässä Noidanpadan tuotteita ja Rumpu-ukon rumpuja yhteisellä myyntipaikalla.

Noidanpadan tuotteet syntyvät kansanuskomuksista sekä perinnenoituudesta, ja tuotteiden pääpaino on oman energian suojelu, sekä erilaiset noituuden harjoitukseen liittyvät tarvikkeet, mukaan lukien yrtit, eliksiirit, noitakellot,suolat, kynttilät, patsaat, ja rituaaliöljyt ja shamaaninaamiot.

Rumpu-ukon shamaanirummut tehdään käsityönä Lapissa, ja jokainen rumpu syntyy eettisesti paikallisten tuottajien raaka-aineita hyödyntäen. Rummun ääni perustuu sen maadoittavaan energiaan, ja oman tilan haltuunottoon. Rumpuja voi käyttää myös osana shamanistista seremoniaa, omaksi iloksi, ja eläinten hoidossa. Monet eläimet kokevat rummun äänen rauhoittavana. Yhdessä tuotteemme luovat kokonaisuuden, josta saat tarvikkeet niin oman noituutesi harjoittamiseen, sekä hyvinvointisi parantamiseen.

⁠Susanna / Noidanpata

Yhteiständi. Kari Ylisirniö: Luontaishoidot 2005 vuodesta alkaen mm. reiki, akupainantahoidot, hieronta, jäsenkorjaus ja taideharrastus.

Olen Sanna Chibani intuitiivinen , itseoppinut taiteilija ja Enkelihoitaja. Valmistuin Enkelihoitajaksi 2016. Enkelihoito on hyvin rakkaudellinen ja puhdistava hoito.

Anu Maria Eerikäinen, joka tunnetaan myös Maitri Tantrikana piti luennon tietoisesta ja pyhästä seksuaalisuudesta messuilla. Luento käsitteli seksuaalisuutta tantrisesta näkökulmasta, jossa seksuaalienergiaa pyritään hienovaraistamaan ja kohottamaan energiajärjestelmässämme. Luennolla tutkittiin sitä, miten seksuaalienergia ilmenee eri chakroissa, eli energiakeskuksissa. Eerikäinen korosti jokaisen omaa valintaa seksuaalienergiansa ilmentämisestä sekä tietoisuutta esimerkiksi siitä, minkä chakran tasolle oma seksuaalienergia yltää. Luennon aikana kokeiltiin myös erästä energian kohottamisharjoitusta. Lopuksi Eerikäinen avasi mm. pareille suunnattujen tantrisen rakastelun kurssiensa sisältöjä.

Suomen Noitaopisto ry tarjoaa tavoitteellista ja monipuolista opetusta noituudesta, suomalaisesta kansanperinteestä ja tietäjäperinteestä sekä henkisestä työskentelystä. Kolmivuotisissa lukuvuosiopinnoissa perehdytään muun muassa kasvimagiaan, rituaaleihin, energia- ja henkityöskentelyyn, divinaatiomenetelmiin ja selväaisteihin sekä siihen, miten vanhaa perinnettä sovelletaan osaksi nykypäivän noituutta.

Noitaopisto on myös valtakunnallisesti toimiva yhdistys, joka järjestää kaikille avoimia lyhytkursseja, tapahtumia, retkiä ja muita kohtaamisia. Teemme aktiivista vaikuttamistyötä noituuden, suomalaisen tietäjäperinteen ja pakanallisen kulttuurin tunnettuuden lisäämiseksi sekä niiden aseman vahvistamiseksi osana elävää nykykulttuuria.
Suomen Noitaopisto ry

Semiphoras on symboleihin, henkiseen kehitykseen ja elämän mysteereihin keskittyvä yritys, jonka pohjalla on jungilainen ajattelu, historia ja erilaiset viisausperinteet. Toimintamme perustuu ajatukseen, että symbolit voivat auttaa ymmärtämään itseä, löytämään merkityksiä ja tutkimaan elämän suuria kysymyksiä. Toteutamme tätä ajatusta kirjoitusten, kurssien ja henkilökohtaisen ohjauksen kautta. Lisäksi tarjoamme erilaisia tuotteita, joihin liittyy symbolisia ja kulttuurisia merkityksiä. Kaikkea toimintaamme yhdistää rakkaus siihen, mitä näkyvän maailman takaa voi löytyä.

Ystävällisin terveisin, Minna Kirsi Semiphoras Oy

Keväällä 2026 perustetun The School of Telepathy – Telepatiakoulun ydinajatus on mahdollistaa intuitiivisen havainnoimisen ja telepaattisten taitojen harjoittelua kaikille matalalla kynnyksellä. Telepatiakoulun kursseilla ja viikkoharjoituksissa osallistuja ohjataan oman intuitiivisen tietonsa pariin vahvistamaan omaa kehon ja mielen kokemustaan neutraalista tilasta, siitä, jossa ei yritetä liikaa eikä liian vähän, ja jossa ollessa tieto saapuu kohdalle pinnistelemättä.

Kurssit sisältävät intuitio- ja telepatiataitojen ja silmittä näkemisen (Mindsight) harjoittelua. Silmittä näkemisen harjoittelu alkaa intuitiivisesta vaiheesta ja etenee fyysiseen näkemiseen ilman fyysisiä silmiä. Kaikki harjoittelu painottuu leikkiin ja havaintojen tekemiseen neutraalista, mutta uteliaasta sisäisestä tilasta käsin. Koulun opetus- ja ohjausperiaate perustuu siihen ajatukseen, että silmittä näkeminen, telepatia ja intuitiivinen havaitseminen ovat ihmiselle täysin luonnollisia ominaisuuksia ja kykyjä, joten niitä voi harjoitella, vahvistaa ja käyttää tietoisesti kuten mitä tahansa fyysisiä taitoja ja kehon aisteja.

Telepatiakoulun kursseille osallistuneissa on sekä pitkään energiatyötä tehneitä ihmisiä sekä niitä, jotka eivät ole kokeneet nähneensä tai tunteneensa mitään yliaistillista aiemmin. Telepaattisen harjoittelun on koettu vahvistavan jo esillä olleita aistimuksia ja avaavan niitä, mitä ei tiedetty olevan olemassa. Hengen ja Tiedon messut olivat ensimmäinen julkinen tapahtuma johon Telepatiakoulu on osallistunut. Messut olivat tärkeä tilaisuus toiminnan julkistamiselle ja kanssakokijoiden ja telepaattisesta harjoittelusta kiinnostuneiden kontaktoimiselle.

Artikkeli Hengen ja Tiedon messut keräsivät henkisestä kasvusta kiinnostuneita Helsinkiin julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Savonlinnan Riihisaaren Mökillä-valokuvanäyttely sukeltaa kesämökkeillyn merkityksiin ja mökkikuvien ylisukupolviseen tematiikkaan yhdistämällä taidevalokuvausta, dokumentoivaa valokuvausta, elokuvaa ja lehtivalokuvausta. Näyttely koostuu usean nykyvalokuvaajan sekä muutaman jo edesmenneen kuvaajan teoksista. Mökillä-näyttely on esillä Riihisaaressa, Savonlinnan museossa, ja sen on kuratoinut Matleena Jänis.

Kesämökki on maailman rakkain paikka, jossa muistot ja perinteet virtaavat sukupolvelta toiselle. Siellä koetaan erityistä yhteyttä luontoon, josta haetaan henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Näyttelyn valokuvat ja esillä oleva palkittu elokuvateos ”Muistokirjoitus/Saarelaiset”, kertovat kesämökkeilyn riemuista, sukupolvien jatkumosta, ajan kerroksellisuudesta ja muistista. Mökillä kuvattuihin valokuviin liittyy myös kaipuuta ja haikeutta. Mökkielämää tarkastelemalla voi pohtia kriittisesti kuluttavaa elämäntapaamme ja sitä, mikä meille lopulta on tärkeintä.

– Näyttely sai alkunsa ohjaamastani elokuvateoksesta, joka kertoo äidin kuolemaan liittyvästä surusta. Äitini jäämistöstä löysin nostalgisia kesämökkifilmejä ja valokuvia, joista muodostui tärkeitä surutyöni kannalta. Kaipasin tuota ihanaa aikaa, mutta samalla ymmärsin, että se on vain mielikuva, jota kannan mukanani, Matleena Jänis kertoo.

– Projekti laajeni valokuvanäyttelyksi silkasta rakkaudesta mökkeilyyn ja suomalaiseen järvimaisemaan. Rinnastan näyttelyssä omia valokuviani isäni ja isoisieni kuviin. Mukana on myös muita nykyvalokuvaajia, jotka ovat käsitelleet mökkeilyn teemaa. Eri aikakausien mökkikuvia yhdistää elämänriemu ja vapautunut tunnelma — näkee, että nyt kuvataan jotain itselle rakasta. Näyttelyssä nähtävä elokuvateos on kiertänyt ympäri maailmaa, ja vaikka moni on löytänyt siitä lohtua, nenäliinat kannattaa kuitenkin ottaa mukaan!

Näyttelyn valokuvaajia ovat mm. Matleena Jänis, Martti Jämsä, Jari Silomäki, Paavo Jänis, Jukka Gröndahl ja Pertti Ahva. Lisäksi näyttelyssä on arkistokuvia vanhan ajan kesähuviloilta, mm. Hugo Simbergin valokuvia perheensä kesänvietosta Niemenlautan kesäpaikassa Säkkijärvellä 1900-luvun alkuvuosina.

– Halusin tuoda näyttelyn Savonlinnaan, koska seutu on tunnettua mökkeilyaluetta. Jo näyttelyä pystyttäessä muutama satunnainen kävijä kommentoi, että tämä koskettaa ja kiinnostaa: ”kaikki muistot ja kesän odotus, tähän voi todellakin samaistua”. Kesämökin järvimaisemaan liittyvät merkitykset ilmenevät elämän, kuoleman ja muistin virrassa.

Näyttelyn valokuvaajat:

Matleena Jänis on kansainvälisesti palkittu elokuvantekijä ja valokuvataiteilija. Valokuvasarjassa Saari hän dokumentoi kesämökin arkea ja sen pieniä yksityiskohtia. Ne ovat aineksia, joista syntyvät talven läpi kannattelevat muistot. Näyttelyssä on esillä myös hänen elokuvateoksensa Muistokirjoitus/Saarelaiset, joka kertoo äidin kuolemaan liittyvästä surusta, kesämökkeilyn riemuista sekä ajan kerroksellisuudesta.

Martti Jämsä on erityisesti analogiseen mustavalkokuvaan keskittyvästä tuotannostaan tunnettu valokuvataiteilija. Näyttelyssä on esillä hänen mustavalkoiselle Polaroid-filmille kuvaamansa Kesä-sarjan valokuvia. Järvivedellä kehitettyjen ja saunan lauteilla kuivattujen negatiivien tuottamat voimakastunnelmaiset kuvat herättävät monenlaisia ajatuksia kesästä, ajasta, paikasta, kuvasta ja elämän kiertokulusta.

Jari Silomäki on dokumentoinut omaa elämäänsä Sääpäiväkirjani-kuvasarjaan vuodesta 2001. Henkilökohtaisen elämän rinnalla kuviin liitetyt tekstit kertovat maailman tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet kuvan ottamisen hetkellä jossain toisaalla. Näyttelyn kesämökkiteemaisissa valokuvissa perspektiivi laajenee mökkiympäristön ulkopuolelle globaaleihin mittasuhteisiin. Kuvat tuovat mieleen myös mökkipäiväkirjat, joita moni kesämökkeilijä pitää kirjaten sinne mm. sääilmiöitä ja luonnon seurantaa.

Jukka Gröndahl on toiminut lehtivalokuvaajana muun muassa Savon Sanomissa ja Helsingin Sanomissa. Näyttelyssä esitetään hänen Helsingin Sanomille kuvaamiaan valokuvia Hormajärveltä Kuopiosta.

Pertti Ahva (1895–1972) oli kuopiolainen harrastajavalokuvaaja, jonka kuvissa dokumentoidaan kesämökkeilyä Kuopion rannoilla 1930–1960-luvuilla. Ahva toimi aktiivisesti valokuvaseuroissa, valokuvakilpailujen tuomarina ja oli elokuvateatteri Scalan johtaja Kuopiossa.

Paavo Jänis (1939–2026) toimi lehtivalokuvaajana, studiokuvaajana, mainoskuvaajana, teollisuuskuvajana, teatterivalokuvaajana sekä valokuvauksen ja kuvanvalmistuksen opettajana Helsingissä ja Varkaudessa. Näyttelyssä on esillä Paavo Jäniksen Savon Sanomissa julkaistuja lehtivalokuvia Vehmersalmella sijainneelta kesämökiltä.

Mökillä, 10.10.2026–6.1.2027, Riihisaari – Savonlinnan museo

Artikkeli Voisipa aina olla mökillä – valokuvanäyttely mökkeilystä Savonlinnan Riihisaaressa julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.

Keväällä 2026 lähes 6 000 katsojaa kerännyt Da Vinci -koodi palaa ohjelmistoon. Syksyn aikana näytelmä nähdään 13 kertaa.

Viime keväänä suuren suosion saavuttanut Teatteri Imatran Da Vinci -koodi palaa vihdoin ohjelmistoon. Näytelmän uusintaensi-ilta nähdään suurella näyttämöllä torstaina 8.10. klo 18.30.

Vahvan kysynnän ja erinomaisen vastaanoton saanut esitys nähdään 13 kertaa loka–marraskuussa.

Da Vinci -koodin ohjaaja Olli-Matti Oinonen on kiitollinen yleisön lämpimästä vastaanotosta ja runsaasta positiivisesta palautteesta.

– Hyvä vastaanotto lämmitti suuresti. Olimme tehneet ison työn ja mielestäni onnistuttiinkin hienosti. Oli hienoa, että yleisökin tunsi samoin.

Odottavin mielin kohti syksyn esityksiä

Oinonen odottaa innolla paluuta Da Vinci -koodin pariin.

– Odotan innolla syyskautta Da Vinci -koodin parissa. Esitys on taatusti kypsynyt ja syventynyt tauon aikana, ja sitä on ilo päästä jälleen tekemään tämän hienon työryhmän kanssa. Imatralla mahdotonkin on mahdollista. Kannattaa tulla ja yllättyä todella positiivisesti, Oinonen kannustaa.

Myös Teatteri Imatran teatterinjohtaja ja näytelmässä toista pääroolia (Robert Langdon) esittävä Timo Rissanen iloitsee siitä, että yleisön toiveisiin pystyttiin vastaamaan.

– Olen ylpeä siitä, että voimme tarjota tästä valtaisan suosion saaneesta trilleristä vielä 13 lisäesitystä. Esityskauden järjestäminen vaati hieman ponnisteluja, sillä mukana on useita vierailijoita ja myös Kustaa Tuohimaa, joka ei enää kuulu teatterin vakinaiseen näyttelijäkuntaan. Teatterille tuli runsaasti kyselyjä siitä, jatkuuko esitys, ja nyt olemme iloisia voidessamme vastata katsojien pyyntöihin.

Lisätietoja Da Vinci -koodista ja lipuista Teatteri Imatran verkkosivuilla.

Tekijätiedot

Uusintaensi-ilta 8.10.2026

Dramatisointi Rachel Wagstaff ja Duncan Abel
Perustuu Dan Brownin romaaniin The Da Vinci Code

Suomennos Timo Rissanen
Ohjaus Olli-Matti Oinonen (vier.)
Lavastus Marjatta Kuivasto (vier.)
Videosuunnittelu Alex Hautamäki (vier.)
Musiikin sävellys Tapani Siirtola (vier.)
Pukusuunnittelu Timjami Varamäki
Maskeeraus ja kampaus Sonja Pöyhiä
Valosuunnittelu Johannes Hallikas
Äänisuunnittelu Keijo Miettinen
Taistelukoreografia Iiro Heikkilä (vier.)

Päärooleissa Timo Rissanen ja Lotta Lindroos (vier.)
Muissa rooleissa Jouni Innilä (vier.), Jarkko Tiainen (vier.), Timo Teern (vier.), Aki Honkatukia, Ulla-Maija Järnstedt, Marko Kurikka, Kustaa Tuohimaa ja Joonas Vartiainen.

Artikkeli Da Vinci -koodin odotettu uusintaensi-ilta Teatteri Imatran suurella näyttämöllä torstaina 8.10.2026 julkaistiin ensimmäisen kerran Uutislähde.