Asumistuen ja toimeentulotuen heikennykset tulevat lisäämään vuokrarästejä, häätöjä ja asunnottomuuden riskiä

Vailla vakinaista asuntoa ry

VAILLA VAKINAISTA ASUNTOA RY:N KANNANOTTO:

Eduskunta äänesti tänään tiistaina 12.12.2023 täysistunnossa kahdesta sosiaaliturvan leikkauksiin liittyvästä lakiesityksestä; toimeentulotuen ja asumistuen heikennyksistä. Eduskunnan tämänpäiväisellä päätöksellä on kauaskantoiset vaikutukset paitsi yksilön haasteisiin selviytyä jo muutenkin korkeista elinkustannuksista myös pääkaupunkiseudun kehitykseen.

Pääkaupunkiseudulla tarvitaan työvoimaa erityisesti pienipalkkaisille palvelualoille, ja vuokra-asuntotarve tulee kasvamaan entisestään. Matalapalkka-aloilla työvoiman saanti vaikeutuu, jos ihmisten tulotaso ei riitä edes asumiskustannusten kattamiseen.

– Toimeentulotukiin, asumistukiin ja sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset osuvat puhtaasti pienituloisimpien ihmisten mahdollisuuksiin pärjätä. Kun asumiskustannukset nousevat ja tulotaso laskee, vuokrarästit, häädöt ja asunnottomuuden riski tulevat lisääntymään, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen.

– Toimenpiteet ovat vastoin kaikkia asiantuntijanäkemyksiä, Lehtonen jatkaa.

Asumistukijärjestelmä on suuntautunut läpinäkyvästi ja kustannusvaikutteisesti juuri vähävaraisimmalle väestölle.

Hallitus on myös ajamassa alas valtion takaamaa ARA-asuntotuotantoa. Se tulee valtakunnallisesti vähentämään asunnottomuusriskin alla olevien ja asunnottomuutta kokevien ihmisten mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia asumisratkaisuja. Esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustajan, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajan Mia Laihon täysin virheellinen heitto 10 000 vuokra-asunnon helposta löytymisestä Etuovi.comista kertoo tietämättömyydestä vuokranormeista.

KELA seuraa jo tällä hetkellä toimeentulotuen saajien vuokria ja kehottaa pienituloisia ihmisiä muuttamaan halvempaan asuntoon, tai vuokraa ei huomioida kokonaisuudessaan menolaskelmassa. Tämänhetkinen käytäntö antaa kuitenkin mahdollisuuden joustaa, jos seutukunnalla (lähinnä pääkaupunkiseutu), ei tosiasiassa ole mahdollista saada halvempaa vuokra-asuntoa. Pääkaupunkiseudulla vain osa pienituloisista ihmisistä onnistuu saamaan kohtuuhintaisen ARA-lainoitetun vuokra-asunnon (esim. kuntien vuokra-asunnot). Suuri määrä minimituloillla elävistä ihmisistä joutuu asumaan markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa, ja niiden hinnat pääkaupunkiseudulla ylittävät KELA:n hyväksymän vuokratason. Minimituloisilla ihmisillä perusosasta maksettava 50-100 euron omavastuu vuokrasta tulee johtamaan suureen määrään vuokrarästihäätöjä. Jos ihmiset luopuvat asunnoistaan liian kalliin vuokran takia, monet heistä eivät saa vuokrattua uutta halvempaa asuntoa, ja he jäävät asunnottomiksi.

Vailla vakinaista asuntoa ry muistuttaa hallitusta kestävästä asunnottomuuspolitiikasta. Asumisen kustannusten pienentäminen ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisääminen ovat kiistämättä keskeisiä keinoja vähentää asumistukimenoja. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kestävällä pohjalla olevalla asunto-, tontti- ja maapolitiikalla voidaan vaikuttaa asumisen hintaan.

  • Kaavoituksen avulla kaupungit voivat ohjata asuntorakentamista ja varmistaa, että tarjonta vastaa kysyntää. Tehokas kaavoitus voi tukea monipuolista asuntotuotantoa ja auttaa hillitsemään asuntojen hintojen nousua.
  • Kaupunkien tulisi panostaa tonttipolitiikkaan, joka mahdollistaa kohtuuhintaisten tonttien saatavuuden asuntorakentamiseen. Tämä voi edistää kilpailua rakennuttajien kesken ja laskea asuntojen hintoja.
  • Kaupungit voivat edistää yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa, jotta voidaan rakentaa erilaisia asumismuotoja, kuten vuokra-asuntoja ja kohtuuhintaisia omistusasuntoja.
  • Kaupunkien tulisi tarjota taloudellisia kannustimia ja tukia rakennuttajille, jotka sitoutuvat rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Tällä tavoin voidaan lisätä tarjontaa kohtuuhintaisilla markkinoilla.
  • Hyvä joukkoliikenne ja kaupunkirakenne voivat vähentää liikkumisen kustannuksia ja parantaa saavutettavuutta, mikä voi vaikuttaa asumisen hintaan.

Asuntotuotannon tulee vastata eri väestöryhmien tarpeisiin. Asumistuen tarve vähenee, kun asumisen kokonaiskustannukset ovat kohtuullisemmalla tasolla. On tärkeää, että toimenpiteet tehdään tasapuolisesti ja otetaan huomioon kaupunkien erityispiirteet sekä asukkaiden monimuotoiset tarpeet.

Suunnittelu ja toteutus: DevNet Oy