Meeri Koutaniemen valokuvat tekevät näkyväksi romanien vaikean ihmisoikeustilanteen Itä-Euroopassa – ja tuovat toivoa

”Romaniyhteisöstä tulevien täytyy tehdä kovasti työtä muuttaakseen elämäänsä ja saadakseen koulutusta. Syrjintä ja työttömyys ovat suuria haasteita meille. Olen itse käynyt lukion, mutta monet romaninuoret eivät ole käyneet edes peruskoulua loppuun. Haluan tehdä työtä yhteisöni hyväksi, joten tuen kotikyläni nuorempia tyttöjä koulunkäynnissä ja kannustan vanhempia pitämään lapsensa koulussa”, kertoo 20-vuotias kosovolainen Edona Limani.

Koutaniemen valokuvat ja tarinat niiden takana ovat osa Diakonissalaitoksen tänään käynnistyvää Näe minut -kampanjaa, joka haluaa tehdä näkyväksi paitsi romanien vaikean tilanteen Itä-Euroopassa, myös sen työn, jota ruohonjuuritason romaniaktivistit tekevät oikeuksiensa toteutumiseksi.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiersi keväällä 2023 kuvaamassa romaninaisia Kosovossa, Moldovassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Koutaniemen tapaamat naiset toimivat sinnikkäästi erityisesti naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi yhteisöissään.

Itä-Euroopan romanit kärsivät vakavasta syrjinnästä

Romanit ovat Euroopan syrjityin vähemmistö, ja erityisesti Itä-Euroopassa vakava syrjintä ja muusta väestöstä eristäminen vaikuttavat monin tavoin romanien elämään.

”Yllätyin siitä, että Euroopassakin on ihmisiä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Monissa romaniperheiden kodeissa ei ollut edes sähköä tai juoksevaa vettä”, kertoo Koutaniemi.

Nälkä ja aliravitsemus, huonot asuinolot sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden puute ovat johtaneet siihen, että romanien elinajanodote on Euroopan lyhyin. Monilla ei ole edes maansa kansalaisuutta tai peruspalveluihin oikeuttavia henkilöpapereita.

”Romanien syrjintä on syvällä yhteiskunnan rakenteissa. Ei ole tavatonta, että romania hoitava lääkäri kieltäytyy koskemasta potilaaseensa. Esimerkiksi Romaniassa jopa pelastushenkilöstö saattaa kieltäytyä menemästä romaniyhteisön alueelle hätätilanteessa”, kertoo romanialainen aktivisti Carmen Gheorghe. Gheorghe on perustanut romaninaisten oikeuksia edistävän E-Romnja -järjestön, jonka työtä Diakonissalaitos tukee.

Romanijärjestöt ja -aktivistit ovat saaneet aikaan muutoksia

Tilanne on kuitenkin hitaasti mutta varmasti muuttumassa, sillä romanijärjestöjen ja -aktivistien työ romanien ihmisoikeuksien puolesta on johtanut moniin parannuksiin.

Esimerkiksi Kosovossa suurin osa aikuisista romaneista ei ole suorittanut peruskoulua. Viidennes ei ole käynyt edes ensimmäistä luokkaa loppuun. Tilanne on kuitenkin hyvää vauhtia muuttumassa ja nyt jo kaksi kolmannesta romaninuorista osallistuu toisen asteen opintoihin.

Ukrainassa taas tuhannet syntyessään rekisteröimättömiksi jääneet romanit on vihdoin rekisteröity Ukrainan kansalaisiksi ja he ovat saaneet henkilöllisyystodistuksen, joka helpottaa työnhakua ja palveluiden saamista.

Myös Koutaniemeen teki vaikutuksen romaninaisten sinnikäs työ yhteisöjensä tilanteen parantamiseksi.

“He tekivät itsensä näkyväksi ja saivat muutoksia aikaan. Esimerkiksi Romaniassa naiset menivät yhä uudestaan kaupungintalolle osoittamaan mieltään, kunnes kaupunki suostui rakentamaan kyliin asti vievät tiet. Monissa Euroopan maissa romanit ovat eriytyneet omille alueilleen, kaupunkien laitamille. Heidät halutaan pitää muusta yhteiskunnasta irrallaan. Teiden, sähkön, veden ja jätehuollon puute kertovat rakenteellisesta syrjinnästä.”

Diakonissalaitoksen Näe minut -kampanja tarjoaa tietoa ja tositarinoita romanien elämästä

Näe minut -kampanja alkaa 11.11. ja tekee reilun viikon ajan näkyväksi Itä-Euroopan romanien kohtaamaa syrjintää sekä romaniaktivistien tekemää työtä tilanteen parantamiseksi. Meeri Koutaniemen valokuviin ja niissä esiintyvien naisten tarinoihin voi tutustua kampanjan verkkosivulla ja Diakonissalaitoksen somekanavissa.

Diakonissalaitos tekee pitkäjänteistä yhteistyötä romanijärjestöjen kanssa Itä-Euroopassa ja Balkanilla romaninaisten ja -tyttöjen aseman parantamiseksi.

Kuvateksti: Paloma Gorvatilla, kuten noin 30 000 Ukrainan romaniväestöön kuuluvalla ihmisellä ei ole minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Dokumenttien puute vaikeuttaa paitsi työpaikan tai asunnon saamista, myös esimerkiksi terveyspalveluihin tai kouluun pääsyä. ”Minulla ei ole töitä, ja toivoisin, että henkilöllisyyspaperit voisivat helpottaa työnsaantia”, Gorvat kertoo. ”Tällä hetkellä vain mieheni työskentelee, mutta hänen palkkansa on pieni ja tarvitsisimme kovasti lisätuloja.” Diakonissalaitoksen ukrainalaisen kumppanijärjestön Roma Women Fund Chiriclin romaniyhteisötyöntekijä auttoi Gorvatin perhettä hakemaan henkilöllisyystodistusta. Prosessi ei ole helppo, sillä paperittomia ei yleensä näy missään valtion tai kunnan rekistereissä.

Kuvateksti: Paloma Gorvatilla, kuten noin 30 000 Ukrainan romaniväestöön kuuluvalla ihmisellä ei ole minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Dokumenttien puute vaikeuttaa paitsi työpaikan tai asunnon saamista, myös esimerkiksi terveyspalveluihin tai kouluun pääsyä. ”Minulla ei ole töitä, ja toivoisin, että henkilöllisyyspaperit voisivat helpottaa työnsaantia”, Gorvat kertoo. ”Tällä hetkellä vain mieheni työskentelee, mutta hänen palkkansa on pieni ja tarvitsisimme kovasti lisätuloja.” Diakonissalaitoksen ukrainalaisen kumppanijärjestön Roma Women Fund Chiriclin romaniyhteisötyöntekijä auttoi Gorvatin perhettä hakemaan henkilöllisyystodistusta. Prosessi ei ole helppo, sillä paperittomia ei yleensä näy missään valtion tai kunnan rekistereissä.

Suunnittelu ja toteutus: DevNet Oy