10.1.2023, Väestöliitto
Suomalaisista 20–45-vuotiaista suurin osa pitää lapsilukuihanteenaan vähintään yhtä lasta. Noin 15 prosenttia ei toivo lapsia. Keskimäärin suomalainen toivoo noin kahta lasta. Tulokset käyvät ilmi Väestöliiton tuoreesta Perhebarometristä Kuka haluaa lapsia 2020-luvulla?
Väestöliitto on seurannut suomalaisten lastensaantia ja lastensaanti-ihanteita läpi 2000-luvun, ja nyt julkaistava Perhebarometri on jatkoa tälle kansainvälisestikin ainutlaatuiselle sarjalle. Ihanteet lasten määrässä laskivat 2010-luvulla, jolloin Suomen syntyvyyskin laski voimakkaasti. Nyt ihanteiden lasku on kuitenkin taittunut ja vakiintunut noin kahteen lapseen. Syntyvyyden lasku sen sijaan näyttää jatkuvan taas lyhyen elpymisen jälkeen. Ero lapsilukutoiveen ja toteutuneen lapsiluvun välillä on siis Suomessa kasvussa.
Perhebarometrin tulokset osoittavat, että ihanteissa on selkeitä eroja väestöryhmien välillä. ”Muun muassa kaupunkien ydinalueilla asuvat, matalasti koulutetut ja ilman parisuhdetta elävät toivovat keskimäärin muita vähemmän lapsia”, kertoo Perhebarometrin ensimmäinen kirjoittaja Tiia Sorsa. ”Esimerkiksi ruotsinkieliset taas toivovat keskimäärin muita enemmän lapsia.”
Tie toiveesta toteutukseen on kuitenkin pitkä. Jos kaikki ”puuttuvat” lapset saataisiin, suomalaisten keskilapsiluku olisi noin kaksi lasta, kun se nyt näyttää jäävän reilusti sen alle. Ero toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on tällä hetkellä noin 0,6 lasta 46–54-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa lapsia ei enää juurikaan saada. Kun Perhebarometrissä tarkasteltiin 35–45-vuotiaita eri väestöryhmissä, missään ryhmässä ei ollut niin montaa lasta kuin he itse olisivat keskimäärin itselleen toivoneet.
“Taloudellisen tilanteen, parisuhteen, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään muunkaan ei soisi olevan este, jos lapsen haluaa”, kommentoi Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta. Hän viittaa Perhebarometrin tulokseen, jonka mukaan lasta toivovien tyypillisimpiä syitä lykätä lastensaantia tai jättää lapsi hankkimatta ovat sopivan kumppanin puute ja heikko taloudellinen tilanne. “Onko kaikilla sama mahdollisuus edes unelmoida lapsesta?”, Koivuranta kysyy.
Perhebarometri tarkasteli myös ensimmäistä kertaa Suomessa laajasti ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnallisten kriisien vaikutusta lastensaantitoiveisiin.
”Aiemmissa tutkimuksissa ilmastonmuutoksen ja lapsilukutoiveiden yhteyttä on tutkittu kysymällä esimerkiksi, vaikuttaako huoli ilmastonmuutoksesta vastaajan lastensaantisuunnitelmiin. Nyt kysyimme asioita toisistaan erillään ja analysoimme, onko suurempi huoli ilmastonmuutoksesta yhteydessä matalampaan lapsilukuihanteeseen. Ja se oli!”, kertoo Sorsa. ”Talouskriisien vaikutus näkyi myös, mutta vain aikeissa: mitä huolestuneempi vastaaja oli taloudellisista kriiseistä, sitä vähemmän hän aikoi saada lapsia. Lapsilukuihanteisiin talouskriisit eivät olleet yhteydessä”, Sorsa jatkaa.
Myös kysymys koronapandemian ja sodan vaikutuksista suomalaisten lastensaantiajatuksiin on kiinnostava. ”Sota Ukrainassa vaikutti osalla nuorista aikuisista lastensaantia koskeviin suunnitelmiin: toiset kokivat sodan alentaneen lapsitoivetta, toiset lisänneen. Kun miehillä toiveet olivat sekä kasvaneet että vähentyneet, näkyi sota naisilla vähentyneinä lapsitoiveina. Nuorista naisista jopa viidennes vastasi sodan vähentäneen toivetta saada lapsi”, kertoo Perhebarometrin toinen kirjoittaja Noora Lehtonen. ”Koronapandemia vaikutti niin ikään osalla lapsitoivetta kasvattaen, osalla vähentäen. Erityisesti nuoret miehet kokivat pandemian vaikuttaneen lapsitoiveisiin. Valtaosa kuitenkin vastasi, ettei pandemia ollut vaikuttanut lastensaantia koskeviin toiveisiin.”