Kun SpaceX:n seuraava jättimäinen alus joskus irtoaa Maan painovoimasta kohti Marsia, sen kyljessä saattaa komeilla nimi, joka kuulostaa enemmän baaripöydän lautasliinaan hätäisesti raapustetulta idealta kuin miljardin dollarin avaruusalukselta: Heart of Gold.
Nimi ei ole sattumaa. Se on suora lainaus Douglas Adamsin kulttiklassikosta Linnunradan käsikirja liftareille, ja se kertoo Elon Muskin tavasta ajatella enemmän kuin mikään virallinen lehdistötiedote – tai mikään vakava insinööridokumentti.
Musk on jo vuosia hokenut, että ensimmäinen Marsiin menevä alus nimetään juuri näin. Syynä on kirjan legendaarinen Ääretön epätodennäköisyysmoottori – laite, joka tekee mahdottoman mahdolliseksi sillä yksinkertaisella temppulla, että se muuttaa todennäköisyydet päälaelleen. Mars-matka on jo valmiiksi niin epätodennäköinen hanke, että Adamsin absurdi huumori sopii siihen kuin nyrkki silmään – tai oikeastaan vielä paremmin. “Don’t Panic”, neuvoo opaskirja. Musk näyttää ottaneen neuvon niin kirjaimellisesti, että hän rakentaa kokonaisen rakettifirman sen ympärille.
Scifi ei ole Muskin elämässä sivujuonne, vaan punainen lanka – tai ehkä ennemminkin se kultainen sydän, joka sykkii kaiken taustalla. Falcon-raketit viittaavat Star Warsin Millennium Falconiin (koska eihän mikään vakava raketti saa näyttää liian vakavalta). SpaceX:n drone-alukset kantavat Iain M. Banksin Culture-sarjan leikkisiä nimiä: “Just Read the Instructions” ja “Of Course I Still Love You”. Ne kuulostavat siltä, kuin tekoälyllä olisi ollut huono päivä ja se olisi nimennyt itsensä sarkastisesti.
Ja sitten on vielä Grok. xAI:n tekoäly on nimetty Robert Heinleinin romaanin Stranger in a Strange Land mukaan, jossa “grok” tarkoittaa syvää, lähes mystistä ymmärtämistä. Eli käytännössä tekoäly, joka yrittää ymmärtää ihmisiä paremmin kuin ihmiset itse – ja sehän on jo itsessään aika epätodennäköistä.
Taustalla kumisevat myös Asimovin Foundation-kirjat, jotka Musk on nimennyt yhdeksi SpaceX:n syntymisen kulmakiveksi. Pitkän aikavälin sivilisaation pelastaminen, moniplaneettakunta ja tekoälyn rajat – teemoja, joita scifikirjailijat pyörittelivät vuosikymmeniä ennen kuin niistä tuli miljardibisnestä ja twiittien aiheita.
Adamsin kirja on kuitenkin erityisasemassa. Musk on kertonut, että se auttoi häntä nuorena irti eksistentiaalisesta ahdistuksesta juuri huumorinsa avulla. Kun maailma tuntuu liian järjettömältä, Adams muistuttaa: joskus kysymys on tärkeämpi kuin vastaus. Ja jos vastaus on 42, niin sitten se on 42 – ja sen voi vaikka maalata raketin kylkeen.
Nyt kun Starship-lennot etenevät ja Mars-suunnitelmat konkretisoituvat, Heart of Gold -nimi ei ole enää vain vitsi. Se on Muskin tapa sanoa ääneen se, mitä hän on ajanut koko uransa: scifi ei ole pakopaikka, vaan suunnitelma. Tai ainakin suunnitelma, joka sisältää mahdollisuuden muuttua sohvaksi kesken matkan.
Lukijalle jää kysymys, joka Adamskin olisi arvostanut. Onko Marsiin meno lopulta äärettömän epätodennäköistä – vai vain asia, jota kukaan ei ole vielä ottanut tarpeeksi vakavasti (tai tarpeeksi epätodennäköisesti)?
Uutislähde seuraa tilannetta. Kannattaa varautua yllätyksiin. Ja jos alus yhtäkkiä muuttuu tyylikkääksi valkoiseksi kengäksi kesken lennon, älä ihmettele – se on vain Ääretön epätodennäköisyysmoottori tekemässä työtään.