Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin
Kristinusko vaikuttaa enemmän tai vähemmän, mutta vahvasti, läpi suomalaisen yhteiskunnan, lakiin, moraaliin ja tapoihin, mutta myös mystiikan ja henkisyyden muotoihin. Kristillisyyden historia on myös sekoittunut railakkaasti muihin uskontoihin ja mm. muinaisiin mysteerikultteihin. Uutislähteen tiedetoimittaja perehtyi mielenkiintoiseen tiedekirjaan ja sen esittämiin tiedepohjaisiin ajatuksiin.
Luin erinomaisen kirjan, Jumalan synty. Suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille sivistyneille suomalaisille. Voi olla todennäköistä, näkökulmasta riippuen, että Jumalan synty on paras koskaan tähän asti kristinuskon ja Raamatun historiaa käsittelevä suomen kielellä julkaistu kirja. Ja se on kyllä aika vahvasti sanottu, mutta varsin totta. Tämä kirja pitäisi olla pakollinen pääsykoekirja kaikille Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan pyrkiville, sillä ilman Jumalan synty -kirjan antamaa vahvaa tieteellistä perustietoa teologian alkeidenkin opiskelu on paljon kömpelömpää.
Jotain isompaa on tapahtumassa, kun uskonnon kenttä on nyt murroksessa. Esimerkiksi tämä kirja on herättänyt myös makaaberia toimintaa. Fundamentali-kristittyjen joukossa on ilmennyt saamieni tietojen mukaan koomista ja surullistakin toimintaa, jolle voi lähinnä nauraa. Iltalehden mukaan kirjaa on paheksuttu jopa niin paljon, että sellainen on poltettu takassa. Jokaisella on toki oikeus tehdä maksamalleen kirjalle mitä haluaa. Hyvä kuitenkin on, että kirjailijat saivat nekin rahat, sillä sen he ovat ansainneet. Tieto synnyttää toisinaan myös tuskaa. Kun omat uskomukset osoittautuvat valheiksi, jotenkin siihen pitää ihmisen suhtautua. Yksi toimintatapa on pelätä asiaa ja kieltää sen olemassaolo. Toinen tapa on ottaa tieteellinen tieto vastaan ja sopeutua siihen parhaalla mahdollisella tavalla.
Mikä ilmiö on isompana kuviona tämänkin kirjan taustalla?
Suomalaisten uskonnollisuus on vahvassa muutoksessa. Nykyään etenkin länsimaisen ihmisen on mahdollista ja hänellä on lupa valita uskontonsa ja uskomuksensa. Ja nykyinen ihminen voi vakaasti ja erittäin aidosti uskoa Jumalaan, mutta hänen ei tarvitse uskoa esim. Raamatun kertomuksiin faktisina fundamentalistisina totuuksina, vaan hän voi tulkita Raamatun tarinat arvokkaina vertauskuvallisina opetuksina, joiden avulla hän voi oppia toimimaan eettisesti paremmin, saada tukea ihmisyyteensä ja ns. olla parempi ihminen ja lähimmäinen. Raamatun vertauskuvallisten tarinoiden fiksun tulkitsemisen kautta ihminen voi hoitaa aitoa hyvää aktiivista suhdettaan Jumalaan raikkaalla ja psyykkisesti terveellä tavalla.
Jo aiemmin kerrottu tiedepohjainen tieto nyt uudelleen esille
Luin jo vuonna 2008 erinomaisen kirjan, ja huomasin ihmetellen, että se kirja vaiettiin hengiltä. Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan aiemmin kirjoittama, 2008 julkaistu Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret -kirja kertoi jo silloin osin saman asian, kuin nyt tämä uusi Jumalan synty -kirja. Mutta silloin 2008 tuo Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret tavallaan vaiettiin mm. median toimesta lähes kuoliaaksi. Onneksi nyt julkaistu uutuuskirja Jumalan synty on saanut runsasta huomiota. Uutuuskirja on lisäksi selvästi laajempi ja monipuolisempi, sekä kansantajuisempi, kuin Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan aiemmin kirjoittama hiukan samoja asioita käsitellyt teos.
Nykyaikainen laajakatseinen kristillinen uskonnollisuus aiheuttaa haasteita tänä päivänä kaikkialla maapallolla, ja etenkin niissä kristillisyyteen pohjautuvissa uskonnoissa, joilla ei ole kykyä muuttua ja mukautua. Ihmisen kasvava tietoisuus ja rationaalinen ajattelukyky haastaa kömpelöön ajatteluun pohjautuvan epätieteellisen ja epäeettisen fundamentalismin. Sama ilmiö on myös Suomessa ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Kristilliset fundamentalistiset ryhmät, joiden uskonnollinen ajattelu ja kristilliset ja teologiset uskomukset eivät ole plastisia ja ketteriä, on hätää kärsimässä. Jumalan synty -kirja on osa tätä ilmiötä, halusivat kirjailijat sitä tai eivät, sillä heidän kirjansa kertoo luotettavaa tieteellistä tietoa, jonka vastaan ottaminen aiheuttaa jäykempiälyisille ja selvästikin vertauskuvallisia asioita kirjaimellisesti tulkitsemaan pyrkiville tahoille melkoisia haasteita. Heidän pitää yrittää selittää valkoinen mustaksi, mutta kuten tiedämme, eihän sellainen aidosti ja rehellisesti onnistu.
Mikä teos Jumalan synty sitten on?
Kirja on jo nyt korkealle arvostettu huipputeos, jota koskevaa haastattelua esim. Helsingin kirjamessuilla 2025 oli seuraamassa valtava katsojakunta. Se suosio indikoi hyvää suomalaisen sivistyksen nousulle. Jumalan synty on tubettaja ja teologian tohtori Ville Mäkipellon ja eksegetiikan tutkijoiden Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjoittama tietokirja, jonka on kustantanut Otava. Kirja julkaistiin 19. maaliskuuta 2025.
Herkullinen yksityiskohta on myös tieto, että kirjan julkaisupäivänä Ville Mäkipelto julkaisi videon yhdestä kirjassa käsiteltävästä aiheesta, naisjumala Ašerasta, joka on hyvin todennäköisesti Jahve-jumalan vaimo, joka siirtyi täksi aiemman uskonnon Ēl-jumalalta. Videolla Mäkipelto tekee upeaa ja tärkeää työtä Raamatun tieteellisen tutkimuksen popularisoijana. Video on Youtubessa nimellä Raamatun Jumalan unohdettu vaimo. Kannattaa heti alkupaloiksi katsoa tuo video jo ennen kuin lukee tämän erinomaisen kirjan.
Fundamentalistien juutalaisuudessa ja kristinuskossa yleensä uskotaan, ettei kaikkivaltias muutu, mutta tieteen näkökulmasta, arkeologian ja kriittisen tekstintutkimuksen perusteella asia on toisin. Raamatun pitkä ja jatkuva muutosprosessi on tieteellinen fakta, ja sen tieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään nykyään melko tarkasti monia asioita paljon paremmin kuin mitä esim. peruskoulun uskonnon tunneilla kenellekään on opetettu. Tuo vahva ja siunattu tiedepohjainen tieto paiskaa fundamentalistiset uskomukset armotta roskakoriin.
Mistä Jumalan synty -kirja kertoo?
Kirja jakautuu selkeästi kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Vanhan testamentin historian tieteellistä tutkimusta ja toinen osa käsittelee Uutta testamenttia ja Jeesusta. Aluksi kirja esittelee Levantin ja Israelin alueen Jumalan ja jumalien varhaishistoriaa. Jumaliahan silloin oli paljon, myös muinaisjuutalaisuudessa. Samalla kirjassa tutkitaan yhden muinaisen jumalan eli Jahven ja hänen mahdollisen vaimon Aseran suhteita ja historiaa.
Esim. Lähi-idän arkeologiaa tutkineen William G. Deverin mukaan Ašeraa pidettiin Jahven puolisona israelilaisten uskonnossa ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa. Siinain niemimaalta on löytynyt ostrakoneja, joissa mainitaan ”Temanin Jahve ja hänen Ašeransa” sekä ”Samarian Jahve ja hänen Ašeransa”. Fakta myös on, että Vanha Testamentti mainitsee Ašeran 37 kertaa.
Yleensä naisjumaluus Ašera tunnetaan Raamatun ulkopuolelta. Ašera on seemiläinen äitijumalatar, jota palvottiin laajalti Syyrian ja Palestiinan alueella. Ašera on Dagonin puoliso ja Baalin äiti. Ašera esiintyy lukuisissa muinaisissa kirjoituksissa, kuten akkadinkielisissä teksteissä nimillä Ašratum/Ašratu ja heettiläisissä lähteissä nimillä Ašerdu/Ašertu. Ašeraa pidetään yleensä samana jumalattarena kuin ugaritilaista (kanaanilaista) Atirat-jumalatarta, ja ugaritilaisissa lähteissä hänen puolisonsa oli Ēl. Oman uskontotieteen laveamman tulkintani mukaan, koska naisjumaluudet ovat lainanneet ominaisuuksia toisiltaa kautta aikaan runsaasti ristiin, hedelmällinen ja runsasrakenteinen Ašera voidaan myös rinnastaa jollain tasolla arkkityyppisesti jumaluuksiin kuten Eštar, Venus, Ištar, egyptiläinen jumalatar Isis ja esim. Demeter.
Muinainen Levantti oli pullollaan naisjumaluuksia
Ašera oli vahva naishahmo. Vertaa; egyptiläinen jumalatar Isis oli kaikkien egyptiläisten yhteinen jumala ja hänet kuvattiin kertomuksissa monissa erilaisissa naisen rooleissa. Isis oli kaikkien naisten roolimalli. Hän täytti perinteisen vaimon ja äidin ihanteen. Nimi Isis on kreikkalainen muoto vanhasta egyptinkielisestä sanasta Eset, joka tarkoittaa valtaistuinta. Isiksellä oli useita rooleja, ja hänet tunnettiinkin niiden mukaan useilla eri nimillä, kuten Weret-Kekau, ’Suuri maagikko’, Mut-Netjer, ’Jumalten äiti’, Sati (Niilin tulvan tuojan roolissa) tai Ankhet (elämän luojana ja ylläpitäjänä).
Ištar versus Ašera. Tässäkin jumalten synkretistisyys nousee esiin. Ištarin nimen alkuperäinen muoto on ollut Eštar, ja hän oli rakkauden ja seksuaalisuuden jumalatar, jolla oli kuitenkin myös sotaisia tehtäviä. Eräs myytti kertoo, kuinka Ištar laskeutui alas manalaan, jota hänen sisarensa Ereškigal hallitsi. Kun Ištar oli poissa maan päältä, lakkasi kaikki kasvu ja uudelleensyntyminen. Vaikka Ištaria juhlittiin ”neitsyenä”, hänellä oli lukuisia rakastajia, muun muassa Tammuz eli Dumuzi. Tässä tarina on myös kuin Demeterin tarina. Kun Manalan jumala Haades ryösti Demeterin tyttären Persefonen, Demeter löi laimin maan kasvun suojelun etsiessään tytärtään. Lopulta jumalat sallivat Persefonen palata Manalasta osaksi vuotta Demeterin luo.
Elämänpuun ja aamuntähden teemat
Ašera tai Ištar ovat paljon myös kuin Demeter, joka on kreikkalaisessa mytologiassa sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar. Ašeraan liittyy myös puu, kenties elämänpuu, ja siten itse liitän hänet potentiaalisena symbolina nykypäivän kabbalan elämänpuuhun ja elämänpuun käsitteeseen laajemminkin. Ištar oli myös aamutähden eli Venuksen jumalatar. Kuten tiedämme, Jeesuksen yksi myyttinen nimitys on aamuntähti. Ištarin palvontaan liittyi juhlamenoja, joissa naiset uhrasivat temppelissä hänelle neitsyytensä. HUOM! Ester tai Esther on persialaista alkuperää oleva naisen etunimi, joka tarkoittaa tähteä. Raamatussa Ester on Persian kuninkaan Kserkseen (Ahasveroksen) puolisoksi päätynyt juutalainen, Esterin kirjan päähenkilö.
Jumalan synty -kirjan toinen puolikas kertoo Jeesukseen liittyvien myyttien synnystä
Kirjan jälkimmäisessä osassa kirjoitetaan juutalaisesta opettajasta ja kuinka hänestä historian saatossa, myyttien muutoksessa ja myllerryksessä, vähitellen putkahtaa myyttinen ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika. Se käsittelee myös muita asioita Jumalan taustasta, kuten hänen sukupuoltaan ja lisäksi myös esimerkiksi enkeleitä, demoneja ja helvettiä.
Kuten jokainen Raamatun tutkimusta opiskellut tai harrastava tietää, Raamattu sisältää paljon kuvauksia magian harjoittamisesta ja ottaa myös eettisesti kantaa siihen. Esim. jos magiaa harjoittaa Jeesus, Mooses tai kuningas Salomo, asia on hyväksyttävää, mutta jos magiaa harjoittaa joku vastapuolen porukka, magia on silloin pahuutta. Jumalan synty -kirja ei varsinaisesti kuitenkaan käsittele Raamatussa olevaa juutalaista tai kristillistä magiaa, ja myös kabbalan ja elämänpuun yhteydet jäävät käsittelemättä kokonaan.
Kirja kertoo toki Jeesuksesta myös maagikkona
Yksi Jeesuksen toiminnan keskeisistä piirteistä oli pahojen henkien karkottaminen eli manaaminen ja sairaiden parantaminen. Manaaminen on käytännössä yksi magian muoto, kun magia on henkivaltojen valtaan ottamista. Nykyäänkin tämä magian muoto on vahvasti mukana kristillisessa kulttuurissa. Esimerkiksi katolisessa kirkossa manaaminen, eli eksorkismi, on edelleen käytössä, mm. kasteen yhteydessä. Paavi Johannes Paavali II määräsi, että jokaisella hiippakunnalla on oltava ainakin yksi manaaja eli eksorkisti. Eksorkistien koulutus on myös kasvanut katolisessa kirkossa 2000-luvulla. Myös Suomessa toimivalla katolisella kirkolla on yksi eksorkisti.
Mietitäänpä nopeasti Suomen suurinta kirkkoa ja sitä kautta Jeesuksen oppien soveltamista. Suomessa paholaisen poishäätäminen liittyi tavanomaisena toimenpiteenä luterilaiseen seurakuntaan liittymiseen eli kasteeseen, sillä suomalaisen piispan Mikael Agricolan kastekaava sisältää paholaisen häätömanauksen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko luopui eksorkismista kasteessa vuonna 1886. Joissakin muissa evankelis-luterilaisissa kirkossa sitä manausta edelleen käytetään, eli niissä harjoitetaan edelleen tietoisesti magiaa tältä osin.
Jumalan synty -kirjassa ei käydä läpi ehtoollisen merkitystä magian harjoittamisena. Siinähän tehdään uskontotieteellisesti tarkasteltuna käytännössä verimagiaa, jossa veren juomisen kautta siirretään uhratun olennon elinvoimaa ihmiseen. Aasiassa monissa maissa edelleen suhteellisen tavallisessa ravintolassa asiakas voi esim. käärmeen lihaa syödessään juoda myös snapsilasista käärmeen ns. tuoretta verta, jolloin saa itselleen käärmeeltä elinvoimaa.
Haastavaa neitseestä syntymää ja esimerkiksi vesien hallitsemisesta ja vetten päällä kävelystä kirja kertoo. Samalla kirja avaa, kuinka kreikkalais-roomalaisessa maailmassa kerrottiin yleisesti tarinoita, joissa joku puolijumala tai esim. filosofi Pythagoras tyynnyttää jokien ja merien vedet. Sen ajan ihmiset uskoivat, että loitsimalla eli magiaa harjoittamalla voi hallita luonnonvoimia. Jeesuksen vetten päällä kävely voidaan uskontotieteellisesti rinnastaa tällaiseen magiaan. Kirja käsittelee myös plasedoefektiä parantamisessa. Jeesus oli Raamatun mukaan parantaja ja sen syitä ja seurauksia pohditaan kirjassa. Varsin hauska detalji on, kun kirjassa todetaan: ”Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa”.
Kirjan arvion kiteytys
Jumalan synty -kirjan pitäisi olla pakollinen pääsykoekirja kaikille uskontotieteen ja filosofian opiskelijoille, sekä teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan pyrkiville. Kirjan alussa käydään erinomaisesti läpi Levantin alueen jumaluuksien historiaa ja kuinka se liittyy juutalaispohjaiseen jumalkuvaan ja sitä kautta Jeesuksen myytin syntyyn. Kirjan tieteellinen arvo on erittäin merkittävä ja tieteen popularisoinnin kannalta kirja on suuri kulttuuriteko.
Kirjan Jeesusta käsittelevä osuus on melko intensiivinen. Se käsittelee Jeesuksen suhdetta juutalaisten kuninkuuteen, messiasmyyttiin, mahdollisen tulevan Jumalan valtakunnan myöhästymiseen. Tulokulmia tässä on monia. Taivasten valtakuntaa odottavat kristityt fundamentalistit edelleen konkreettisena asiana. Ja vertauskuvallisesti Raamattua tulkitsevat ovat uskonsa kautta sen taivasten valtakunnan kenties jo ajat sitten saavuttaneet. Kirja ei suoraan ota tähän kuitenkaan kantaa.
Kiteyttäen; kirja käsittelee sitä, miten jumaluus nimeltä Jahve, putkahti Levantin alueelle, ja miten lihallisesta juutalaisesta uskonnollisesta opettajasta historian muutosprosessien ja mytologisten käänteiden kautta lopulta tuli maan päällä kulkeva Jumala, eli Jeesus. Myös kuolleiden henkiin herättämisen tematiikkaa, ja miten se yhdistyy Jeesuksen myyttiin, pohditaan kirjassa.
Toivottavasti tämä erinomainen Jumalan synty -kirja itsessään herättää terveen uskonnollisuuden paremmin henkiin suomalaisessa kristillisessä perinteessä. Suosittelen kirjaa kaikille uskontotieteen harrastajille, teologeille ja Raamatun tutkimuksen ystäville, kaikille suomalaisesta kristillisestä perinteestä ja sen historiasta kiinnostuneille, sekä kaikille ”muuten vaan” laadukkaan sivistyksen ystäville.