Arkkipiispa Luoma kirkolliskokouksessa: kristityn yhteiskunnallisen vastuun alkukohta on aina lähimmäinen

Arkkipiispa Tapio Luoma kirkolliskokous kevät 2024. Kuva Jalmari Salovirta.

Kirkon viestintä

Kirkolliskokous kokoontuu toimikautensa toiseen istuntoon Linnasmäen opistolla (Lustokatu 7, Turku) 4.─8.11.2024. Arkkipiispa Tapio Luoma käsitteli kirkolliskokousviikon ensimmäisessä täysistunnossa pitämässään kirkolliskokouksen avauspuheessa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.

Arkkipiispa kertasi tapahtumaketjun, jotka johtivat Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Uskonnolliset johtajat halusivat tuomita Jeesuksen, kun taas maaherra Pontius Pilatus puolusti viimeiseen asti Jeesuksen oikeutta elää. Arkkipiispa totesi, että olennainen ajatus ihmisen arvosta kiteytyy Johanneksen evankeliumiin kirjattuihin maaherra Pontius Pilatuksen sanoihin ”Katso: ihminen!”

”Omalle ajallemme tuttu ihmisarvon korostaminen ja ihmisoikeuksista puhuminen eivät liene olleet maaherralla mielessä, mutta myötätuntoon hän kykeni. Hän pystyi näkemään ihmisen ihmisenä ja piti ihmisyyttä itsessään arvokkaana ja merkityksellisenä.”

Arkkipiispa totesi, että ihmisarvon ja ihmisoikeuksien ilmaisemisen huipentumana voi pitää Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 1948 julkaistua Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Hän totesi, että edistysaskeleista huolimatta mitkään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen suositukset eivät ole kokonaan toteutuneet:

”Ihmisoikeusajattelu on vahvistunut huimasti kuluneina vuosikymmeninä. Valtiot sekä kansalliset ja kansainväliset järjestöt tekevät monella rintamalla työtä, jotta valtiot pystyisivät kantamaan vastuunsa ihmisoikeuksien suojelemisesta ja edistämisestä ja jotta me kaikki tulisimme kohdelluksi jokaiselle kuuluvan ihmisarvon mukaisesti. Kehitys ei kuitenkaan missään päin maailmaa ole pystynyt pääsemään sille tasolle, jossa vaikkapa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen suositukset olisivat kokonaan toteutuneet. Edelleen ihmiset kohtaavat syrjintää rodun, uskonnon tai sukupuolen perusteella. Heidän vapauttaan rajoitetaan mielivaltaisesti ja heidän mahdollisuutensa reiluun oikeudenkäyntiin evätään. Sananvapautta ja demokraattisen yhteiskunnan toimintaa rajoitetaan, ja vääränlaisiksi luokitelluista mielipiteistä voi joutua kärsimään väkivaltaa. ”

Arkkipiispa totesi, että yksi suurimmista esteistä ihmisoikeuksien toteutumiselle ovat vallankäyttäjät. Maailmassa on monia autoritaarisesti hallittuja valtioita, joissa on epäsuotuisaa, jopa vaarallista olla eri mieltä kuin vallanpitäjät:

”Demokraattinen yhteiskuntamalli, joka perustuu ajatusten, arvojen ja poliittisten näkemysten moninaisuuteen, on monin paikoin uhattuna. Autoritaariset johtajat tukeutuvat toisiinsa yrittäessään pitää kansansa tiukassa otteessaan. Kaikilla mantereilla käydään demokraattisia vaaleja, joiden kautta valtaan päässeet kuitenkin hyökkäävät demokratiaa ja siihen nojautuvia yhteiskunnan instituutioita sekä kansainvälisiä sopimusjärjestelmiä vastaan. Hyökkäys demokraattisen yhteiskuntamallin ideaaleja kohtaa on hyökkäys myös niitä arvoja kohtaa, joilla demokratian ihanteet seisovat: jokaisen ihmisen yhtäläistä arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia kohtaan.”

Arkkipiispa kysyi, miksi toisen ihmisen arvon tunnustaminen on meille niin vaikeaa:

”Tänä päivänä näemme, miten esimerkiksi Venäjän valtiollinen propaganda ilmaisee järjestelmällisesti halveksuntaa ukrainalaisia kohtaan. Monissa maissa, myös Suomessa, maahan muuttaneista puhutaan stereotyyppisesti ja syyllistävästi. Ongelmallisia ovat myös ne hienovaraisemmin ilmaistut puheet siitä, että kansalaisen pitää olla hyödyllinen ja tuottava, tai että kiintiöpakolaisiksi voidaan hyväksyä vain tietyn uskonnon edustajia. Se, miten puhumme ihmisoikeuksista, kertoo, mitä ajattelemme ihmisarvosta.”

Miten Jeesus liittyy yhteiskuntavastuuseen?

Arkkipiispa totesi, että puhe ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista ei kirkon sisällä aina ole luontevaa. Hän esitti kysymyksen, mitä tekemistä on Jeesuksella ja yhteiskuntavastuulla keskenään.

Arkkipiispa totesi, että kirkon tehtävä julistaa evankeliumia ei toteudu tyhjiössä vaan aina kulloisenkin yhteiskunnallisen todellisuuden keskellä. Hän viittasi juuri julkaistun kirkon nelivuotiskertomuksen johtopäätöksiin ja myös lokakuun puolessavälissä tehtyyn Afrikan-matkaan, jossa hänelle yksi tärkeimpiä oivalluksia yhteiskunnallisten vaikeuksien keskellä kipuilevien ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista oli, että kristityn uskolla Jeesukseen on aina seurauksia.

Arkkipiispan mukaan kristityn yhteiskunnallisen vastuun alkukohta on aina lähimmäinen, toinen ihminen. Kohteena on erityisesti hän, joka kärsii. Hänen ihmisarvonsa on tunnustettava ja ihmisoikeuksiensa toteutumista on suojeltava ja edistettävä riippumatta siitä, kuka tai millainen hän on.

”Yhdistyneiden Kansakuntien 76 vuotta sitten julkaisema ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on kieltämättä ihanteellinen, mutta se on sitä tarkoituksella. Toisen maailmansodan jälkeisen, rauhaan tähtäävän maailmanjärjestyksen lähtökohtana oli alusta alkaen ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmisoikeuksien tunnustaminen. Olisi mieletöntä ajatella, että tämä ei koskisi kirkkoa ja jokaista, joka turvaa Jeesuksen Herranaan.”

Suunnittelu ja toteutus: DevNet Oy