Uutislähde
Suomen polttoaineiden jakeluvelvoite nousee seuraavina vuosina selvästi jyrkemmin kuin verrokkimaissa. Vuonna 2030 velvoite on 34 prosenttia, vaikka EU ei sitä edellytä. Korkea taso lisää uusiutuvien polttoaineiden kysyntää ja nostaa pumppuhintoja. Vaikutus osuu autoilijoihin, kuljetusyrittäjiin, maatalouteen ja muihin polttoainetta käyttäviin aloihin.
Mitä jakeluvelvoite tarkoittaa?
Jakeluvelvoite velvoittaa polttoaineiden myyjiä toimittamaan tietyn vähimmäisosuuden uusiutuvia polttoaineita (esimerkiksi biopolttoaineita) kulutukseen. Tavoitteena on vähentää liikenteen päästöjä. Velvoiteprosentit on kirjattu Suomen kansalliseen lakiin.
Energiaviraston mukaan tasot ovat:
- 2025: 16,5 %
- 2026: 19,5 %
- 2027: 22,5 %
- 2028: 31 %
- 2030: 34 %
EU:n uusiutuvan energian direktiivi (RED III) vaatii jäsenmailta joko 29 prosentin uusiutuvan energian osuuden liikenteessä tai 14,5 prosentin vähennyksen polttoaineiden kasvihuonekaasuintensiteetissä vuoteen 2030 mennessä. EU ei määrää tiettyä kansallista sekoitusprosenttia. Suomi on valinnut energiaperusteisen järjestelmän ja asettanut tason selvästi EU:n minimivaatimusta korkeammaksi.
Ruotsi ja Ranska etenevät maltillisemmin
Ruotsi käyttää päästövähennyksiin perustuvaa järjestelmää (reduktionsplikt). Vuonna 2024 velvoite oli 6 prosenttia sekä bensiinille että dieselille. Vuodesta 2025 eteenpäin se on 10 prosenttia vuoteen 2030 asti. Ruotsi laski velvoitetta voimakkaasti aiemmista korkeista tasoista nimenomaan polttoainehintojen vuoksi.
Ranska on myös siirtymässä päästöintensiteettiin perustuvaan järjestelmään. Sen velvoitetasot nousevat huomattavasti loivemmin ja jäävät selvästi Suomen 34 prosentin alapuolelle.
Prosentit eivät ole täysin suoraan vertailukelpoisia, koska Suomi mittaa uusiutuvan energian osuutta ja Ruotsi sekä Ranska päästövähennyksiä. Silti ero on suuri: Suomi vaatii huomattavasti korkeampaa uusiutuvien polttoaineiden käyttöä.
Vaikutus pumppuhintoihin ja kustannuksiin
Korkeampi jakeluvelvoite lisää uusiutuvien polttoaineiden kysyntää. Nämä polttoaineet ovat yleensä kalliimpia kuin fossiiliset, joten vaikutus näkyy pumpulla. Vaikutuksen suuruus riippuu myös öljyn maailmanmarkkinahinnasta, veroista ja biopolttoaineiden hinnoista.
Hallituksen selvityksissä on arvioitu, että maltillisempi velvoitteen nosto laskisi dieselin hintaa noin 7–12 senttiä litralta ja bensiinin hintaa noin 9–17 senttiä litralta vuosina 2024–2027. Korkeampi ura tarkoittaa siis käänteisesti korkeampia hintoja.
Ruotsissa velvoitteen voimakas lasku näkyi selvästi dieselin hinnassa. Suomessa kustannusrasitus jää korkeammaksi. Se osuu:
- yksityisautoilijoihin
- kuljetus- ja logistiikkayrityksiin
- maatalouteen (koneet ja kuljetukset)
- muihin polttoainetta käyttäviin elinkeinoihin
Lisäkustannukset siirtyvät usein lopulta tuotteiden ja palvelujen hintoihin.
Kansallinen valinta, ei EU:n pakko
Suomen 34 prosentin taso vuonna 2030 on kirjattu kansalliseen lakiin. Energiavirasto toteaa, että velvoite on hieman EU:n tavoitetasoa korkeampi, koska liikenteellä on tärkeä rooli Suomen päästöjen vähentämisessä. EU ei ole määrännyt juuri tätä prosenttia.
Suomessa on käytössä myös joustomekanismi, jolla osa velvoitteesta voidaan täyttää muilla päästövähennyksillä. Se lieventää jonkin verran vaikutusta, mutta ei poista eroa verrokkimaihin.
Korkea jakeluvelvoite on siten Suomen oma poliittinen päätös. Se tukee kotimaista biopolttoaineteollisuutta ja auttaa täyttämään päästötavoitteita, mutta nostaa samalla autoilun ja yritystoiminnan kustannuksia enemmän kuin Ruotsissa tai Ranskassa.
Lähteet: Energiavirasto, RED III -direktiivi, Ruotsin Energimyndigheten, hallituksen selvitykset jakeluvelvoitteesta.