Uutislähde
Yleisradio on tehnyt konsultointisopimuksen Milttonin kanssa pian sen jälkeen, kun yhtiön entinen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila siirtyi samaan firmaan vanhemmaksi neuvonantajaksi. Sopimus on osa laajempaa, enimmillään noin 200 000 euron puitejärjestelyä vuosille 2026–2030. Ulospäin kuvio näyttää tyypilliseeltä pyöröovi-ilmiöltä, jossa julkisen organisaation huippujohtaja siirtyy yksityiselle puolelle ja entinen työnantaja ostaa palveluita samasta yhtiöstä. Veronmaksajien rahoittamassa yhtiössä tämä herättää perusteltuja kysymyksiä luottamuksesta ja eettisistä standardeista.
Ylä-Anttila jäi Ylen toimitusjohtajan tehtävästä syksyllä 2025. Toukokuussa 2026 Miltton nimitti hänet vanhemmaksi neuvonantajaksi. Yle oli aloittanut viestinnän konsultointipalvelujen puitejärjestelyn valmistelun jo tammikuussa 2026, ja tarjouspyyntö julkaistiin Hilmassa 5. toukokuuta. Miltton voitti strategisen viestinnän osan kilpailutetussa menettelyssä, jossa saatiin yhteensä 11 tarjousta. Ylen mukaan prosessit ovat erillisiä, eikä yhtiöllä ollut tietoa kilpailijoiden rekrytoinneista. Asiantuntijat valitsee Miltton, ei Yle. Ylä-Anttilan osallistuminen Ylen toimeksiantoihin ei ole poissuljettu.
Miltä asiat näyttää ja eettinen ongelma
Julkisessa toiminnassa tämä ei näytä hyvältä. Vaikka hankinta on kilpailutettu ja Yle vakuuttaa, ettei Ylä-Anttilan palkkaamisella ollut yhteyttä sopimukseen, ajoitus on hankala. Entinen toimitusjohtaja tuo mukanaan syvällistä sisäistä tietoa Ylen toiminnasta, verkostoista ja strategisista tarpeista. Jos hän osallistuu Ylen toimeksiantoihin – tai jopa vain konsultoi muita asiakkaita Ylen toimintaympäristöstä – syntyy eturistiriidan näkyminen.
Yle on verorahoitteinen erityisyhtiö, jonka rahoitus tulee Yle-verosta. Vuonna 2025 yhtiön kulut olivat noin 529 miljoonaa euroa, josta valtaosa rahoitettiin verovaroilla. Tällaisessa organisaatiossa pitäisi olla erityisen korkea kynnys tilanteille, jotka näyttävät siltä, että veronmaksajien rahaa käytetään entisen johdon työllistämiseen konsultin kautta. Hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Jari Ronkainen (ps) on kritisoinut linjaa suoraan: Ylen rahoituksesta päättävät poliitikot, eikä siihen vaikuttamiseen pitäisi käyttää veronmaksajien rahaa ulkopuolisiin viestintäkonsultteihin.
Avoimuuden ongelma: osakeyhtiö verorahoilla
Kuvio liittyy laajempaan avoimuusongelmaan. Yleisradio on osakeyhtiö, joten sitä ei koske viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki) samalla tavalla kuin valtion viranomaisia. Yle saa itse päättää, mitä se kertoo taloutensa ja toimintansa yksityiskohdista ja millä tarkkuudella. Veronmaksaja ei voi vaatia yksittäisiä kuitteja tai tarkkoja erittelyjä samalla tavalla kuin kuntien tai valtion menojen kohdalla.
Oikeusministeriössä on jo vuosia valmisteltu julkisuuslain uudistusta, jossa Ylen kaltaiset julkisomisteiset yhtiöt voisivat tulla laajemmin lain piiriin siltä osin kuin ne eivät toimi kilpailutilanteessa markkinoilla. Yle on vastustanut tätä ankarasti. Yhtiön hallitusohjelmatavoitteissa ja lausunnoissa korostetaan, että täysimääräinen julkisuuslaki heikentäisi toimintaedellytyksiä, vaarantaisi lähdesuojaa ja loisi epätasa-arvoisen asetelman kaupalliseen mediaan nähden. Yle perustelee kantaansa sananvapauden turvaamisella.
Iltalehden pääkirjoitus tiivisti tilanteen kriittisesti: Yle käyttää veronmaksajien rahaa lobbareihin osittain varmistaakseen, ettei sen tarvitse avata menojensa yksityiskohtia julkisuuslain alaisena. Samassa yhteydessä on muistutettu, että jopa entisen toimitusjohtajan muotokuvan hinta on luokiteltu yrityssalaisuudeksi. Vuonna 2025 voimaan tulleen Yle-lain muutoksen myötä yhtiölle on asetettu velvollisuus edistää taloutensa ja toimintansa avoimuutta, ja hallintoneuvoston valvontatehtäviä on vahvistettu. Yle onkin avannut kulurakennettaan aiempaa tarkemmin ja teettänyt ulkopuolisen tehokkuusselvityksen. Silti perustavanlaatuinen ongelma säilyy: verorahoitteinen yhtiö päättää itse avoimuutensa rajoista.
Veronmaksajan näkökulma
Yle on säästökuurilla. Parlamentaarinen työryhmä päätti indeksijäädytyksistä ja arvonlisäveron korotuksesta, mikä on johtanut merkittäviin sopeutustoimiin. Ulkopuolinen selvitys kehuu yhtiötä tehokkaaksi, mutta samaan aikaan ostetaan strategista viestintäapua ulkopuolelta – myös tilanteessa, jossa yhtiö itse pyrkii vaikuttamaan omaan rahoitukseensa ja avoimuusvelvoitteisiinsa.
Ylen yhteiskuntasuhdepäällikkö Johanna Tuuri on korostanut, että hankinta tehtiin hinta-laatuperustein ja että yhtiöllä on omat vaikuttamistyön resurssit. Hallintoneuvoston puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimo on todennut, että osaamiskatveita voidaan täydentää ulkopuolisilla palveluilla, kunhan hankinnat tehdään avoimesti ja kustannustietoisesti. Nämä perustelut eivät kuitenkaan poista ongelmaa miltä asiat näyttää ulospäin meille veronmaksajille.
Veronmaksajien näkökulmasta kysymys ei ole vain siitä, onko jokin teknisesti lainmukainen. Kysymys on siitä, näyttääkö verorahoitteinen julkinen palvelu toimivan tavalla, joka ylläpitää luottamusta. Pyöröovi-ilmiö -kytkökset, vastustus laajempaa avoimuutta kohtaan ja verorahojen käyttö omaan edunvalvontaan muodostavat kokonaisuuden, joka herättää perusteltua epäilyä. Julkisessa mediayhtiössä näiden asioiden pitäisi olla erityisen kirkkaita – ei vaatia jatkuvaa selittelyä.