Lasku tulee Porvooseen, tuotto Osloon

Uutislähde

Hormusin salmi on sulkeutunut, ja suomalainen maksaa siitä pumpulla. Öljy ei silti tule meille salmen kautta. Se tulee Norjasta, ja Norja myy sen nyt ennätyshintaan.

Kartalla reitti näyttää kaukaiselta. Hormusin salmi on kapea vesiväylä Iranin ja Omanin välissä, ja normaalisti sen läpi kulkee noin viidesosa maailman öljystä. Kun salmi tukkeutuu, kuten tänä vuonna Iranin sodan takia, maailmanmarkkinahinta hyppää. Suomessa hyppy näkyy mittarissa noin kahdessa viikossa.

Fyysinen lasti ei kuitenkaan tule sieltä. Suomen raakaöljystä valtaosa lastataan Norjan Mongstadissa ja muissa Pohjanmeren satamissa. Tullin vuoden 2025 luvuissa Norjan osuus raakaöljyn ja maakaasun tuonnin arvosta oli noin 72 prosenttia, Yhdysvaltojen noin 14 prosenttia. Perässä tulivat Tanska ja Britannia. Qatarin ja Kuwaitin jalosteet näkyvät tilastoissa muutaman prosentin luokkaa. Persianlahden raakaöljyä Suomeen ei juuri tuoda.

Silti hinta nousee, koska öljy on yksi markkina. Kun noin kymmenen miljoonaa tynnyriä päivässä jää salmen taakse, jalostamot Euroopassa ja Aasiassa ostavat korvaavan tynnyrin sieltä, mistä laiva vielä liikkuu. Se tynnyri on usein norjalainen.

Kuka voittaa

Suurin voittaja Suomen laskun toisessa päässä on Norja.

Pohjanmeren öljy hinnoitellaan Brent-viitteeseen plus lisään, ei kiinteään sopimushintaan, joka jäisi kriisistä jälkeen. Lokakuun alussa fyysinen Forties-laatu kävi ennätyksessä noin 147 dollarissa tynnyriltä ja ohitti vuoden 2008 huipun. Samalla Brent-futuuri kävi aselepo-otsikoiden jälkeen lähellä 97 dollaria. Hetkellinen ero oli noin 50 dollaria: ostajat maksoivat heti toimitettavasta Pohjanmeren öljystä selvästi enemmän kuin paperimarkkina antoi ymmärtää.

Norjan raakaöljyn viennin arvo nousi jo maaliskuussa tilastokeskus SSB:n mukaan noin 6,1 miljardiin dollariin, 68 prosenttia vuodentakaista enemmän. Huhtikuussa öljytuotteiden vienti Suomeen kasvoi kruunuissa noin 55 prosenttia, pääosin hinnasta. Norjan valtio ottaa öljytulosta noin 78 prosenttia verona. Equinor ja valtion suorat kenttäosuudet saavat loput. Viidelle ja puolelle miljoonalle norjalaiselle kriisi on vientitulo. 5,6 miljoonalle suomalaiselle se on tuontilasku.

Yhdysvaltalaiset tuottajat ovat samassa veneessä pienemmässä mitassa. Heidän tynnyrinsä ei kulje Hormusin kautta, ja eurooppalainen kysyntä on nyt kova. Britannian ja Tanskan Pohjanmeren öljy hyötyy samasta lisästä, mutta volyymi Suomeen on pieni.

Kuka ei voita niin paljon kuin luullaan

Ruotsi ei ole tämän tarinan öljyemiraatti. Se on Suomen suurin jalosteiden toimittaja: dieseliä, bensiiniä ja keskitisleitä. Ruotsalainen jalostamo ostaa raakaöljynsä samoilta markkinoilta, usein Norjasta, ja myy tuotteen Euroopan tuotehintaan. Korkea hinta nostaa sekä myyntiä että raaka-ainekustannusta. Hyöty on jalostusmarginaali, ei luonnonvaratulo.

Siksi Haaparannan halvempi litra ei kerro halvemasta öljystä. Se kertoo verosta. Ruotsi kevensi polttoaineveroa tilapäisesti, ja alennuksen purku alkoi lokakuun alussa. Öljy itsessään on yhtä kallista Tornionjoen molemmin puolin.

Neste on kaksoisroolissa. Porvoon jalostamo ostaa norjalaista ja amerikkalaista raakaöljyä kalliilla ja myy tuotetta kalliilla. Marginaali voi olla auki, mutta Suomi kokonaisuutena on nettotuoja.

Kuka häviää

Häviäjä on suomalainen kuljetus, maatalous ja autoilija.

Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa 2026 diesel maksoi keskimäärin 2,43 euroa litralta, 49 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Bensiini 95 maksoi 2,25 euroa, nousua 30 prosenttia. Kevyt polttoöljy kallistui 64 prosenttia. Euroopan komission viikkotiedoissa syyskuun lopulla bensiinilitrasta noin puolet oli veroa: 50 litran tankista valtiolle meni noin 59 euroa.

Vero vaimentaa siirtoa, mutta ei poista sitä. Kun raakaöljy kallistuu kymmenen prosenttia, pumppuhinta nousee tyypillisesti neljä tai viisi, koska valmistevero ei liiku mukana. Dieselissä siirto on ollut rajumpi, koska keskitisle on ollut kriisin kirein tuote. Lentokerosiini Euroopassa on paikoin lähes tuplaantunut.

Huoltovarmuusvarastot riittävät noin viideksi kuukaudeksi, joten mittari ei tyhjene. Lompakko tyhjenee silti. Hinta ei kysy, tuliko tynnyri Mongstadista vai olisi voinut tulla Ras Tanurasta.

Paradoksi on siis tämä. Salmi, jonka kautta Suomen öljy ei kulje, määrää hinnan, jonka Suomi maksaa. Tuotto jää maahan, joka myy korvaavan tynnyrin. Oslossa se kirjataan vientituloksi. Porvoossa ja huoltoasemalla se kirjataan laskuksi.