Uutislähde
Karl Deisseroth, Peter Hegemann ja Georg Nagel saivat 5. lokakuuta 2026 lääketieteen Nobel-palkinnon optogenetiikan kehittämisestä. Menetelmä perustuu viherlevästä löytyneeseen valoherkkään proteiiniin, jonka avulla tutkijat voivat kytkeä yksittäisiä hermosoluja päälle tai pois valon avulla elävässä aivokudoksessa. Tekniikka on muuttanut neurotieteen käytäntöjä ja antanut mahdollisuuden selvittää, mitkä hermopiirit osallistuvat muistin, tunteiden ja käyttäytymisen muodostumiseen.
Palkinnon perusteluissa Karolinska Institutetin Nobel-kokous toteaa, että löydöt ovat luoneet perustan uudelle aikakaudelle neurotieteessä. Hegemann ja Nagel löysivät 2000-luvun alussa yksisoluisesta viherlevästä Chlamydomonas reinhardtii proteiinin nimeltä channelrhodopsin. Kun proteiiniin osuu sinistä valoa, se avaa ionikanavan, jonka läpi varautuneet hiukkaset virtaavat soluun ja synnyttävät sähköisen signaalin. Proteiini toimii myös muissa soluissa, joihin sen geeni siirretään.
Deisseroth, joka työskentelee Stanfordin yliopistossa ja Howard Hughes Medical Institutessa, siirsi proteiinin geenin rotan hermosoluihin. Vuonna 2005 julkaistussa työssä hän osoitti, että sinisellä valolla voi laukaista hermopulssin. Kaksi vuotta myöhemmin menetelmä toimi elävien hiirten aivoissa. Tämän jälkeen tutkijat ovat löytäneet lisää valolla ohjattavia proteiineja, jotka reagoivat eri aallonpituuksiin ja mahdollistavat hermosolujen sekä aktivoinnin että hiljentämisen.
Optogenetiikkaa käytetään nykyään laboratorioissa ympäri maailmaa. Sen avulla on pystytty tunnistamaan hermopiirejä, jotka liittyvät esimerkiksi tiettyihin muistoihin, pelkoon tai uneen. Menetelmä on myös antanut tietoa siitä, miten aivot kommunikoivat muun kehon kanssa, kuten sydämen tai suoliston kanssa. Kliinisissä kokeissa tekniikkaa testataan näön osittaiseen palauttamiseen potilailla, joiden verkkokalvon valoa aistivat solut ovat tuhoutuneet. Valoherkkä proteiini siirretään muihin verkkokalvon soluihin, ja erityiset lasit muuntavat ympäristön valon sopivaksi signaaliksi.
Palkinnon saajat jakavat 12 miljoonan Ruotsin kruunun summan. Deisseroth (s. 1971) on psykiatrian ja biotekniikan professori Stanfordin yliopistossa. Hegemann (s. 1954) toimii neurotieteen professorina Berliinin Humboldt-yliopistossa, ja Nagel (s. 1953) molekyylikasvifysiologian professorina Würzburgin yliopistossa. Löydöt tehtiin Max Planck -instituuteissa Saksassa ja kehitettiin edelleen Stanfordin laboratoriossa.
Optogenetiikka ei ole vielä laajasti käytössä potilashoidossa, mutta se on jo muuttanut tapaa, jolla tutkijat voivat testata syy-seuraussuhteita aivoissa. Nobel-kokouksen puheenjohtaja Per Svenningsson on todennut, että menetelmä antaa mahdollisuuden kartoittaa aivoja tavalla, josta aiemmin voitiin vain unelmoida.