Elokuvakriitikko Tapio Sippoin
Rappioromantiikan tsaari Aki Kaurismäki teki sen taas. Hänen uusin komedia Kuolleet lehdet on ensi-illassa Suomen teattereissa. Virallisesti tätä filmiä väitetään draamaksi, mutta selvä komediahan se on. Kuten monet muutkin hänen elokuvat. Kuolleet lehdet palkittiin toukokuussa 2023 Cannesin elokuvajuhlilla Prix du Jurylla eli tuomariston palkinnolla. Olin iloisesti yllättynyt tästä elokuvasta, vaikka olen pitänyt monista muistakin Kaurismäen elokuvista. Ja voi myös todeta, ettei tämä ole kuitenkaan Kaurismäen paras elokuva. Kelvollinen elokuva kuitenkin.
Elokuvassa on niin paljon naurettavia kohtauksia, että se on selvästikin komedia. Myös juonen pääteemana oleva ajatus, että juoppo mies raitistuu kun rakastuu, on niin naurettava ja oikealle elämälle vieras, että pelkästään senkin vuoksi elokuva on ennen kaikkea komedia. Juoni toki rakentuu perinteisen draaman tavallisimman tarinakaaren varaan. Perinteisesti komediat sisältävät paljon enemmän sähläystä, mutta tämä komedia on erittäin vähäeleinen. Osin draamastakin puuttuu draama.
Juopottelu ei ole ainoa teema, eli elokuvassa on muitakin silmille pomppaavia teemoja. Radiosta tulee sotaa koko ajan. Lemmikit ovat ihania ja niin ah lutuisia, eikä mikään ole ihanampi kuin kadulta pelastettu koira. Vuonna 2023 juna on edelleen mallia 1950, vaikka kyynikko tietää, ettei niitä enää missään ole käytössä, siis Suomessa. Eli retro on elokuvan umpipaksu kuvitus- ja lavastusteema. Puhekieli on vanhanaikaista kirjakieltä, joka sinällään on mainiota kuunneltavaa. Ja repliikit ovat sujuvia kuin… sujuvia kuin… ? Noh, suomalaisen sujuvia, kuin joidenkin poliitikkojen kommentit rasismista.
Ehkä rankin ja eniten todellisuudelle vieras asia nykyisen Suomen ajassa versus Kaurismäen käsikirjoitus on, että Kaurismäen elokuvassa ihmiset saavat potkujen jälkeen muita töitä, puf!! kuin haltijan sauvasta taikomalla tuosta vaan, eivätkä he jää tukien varaan lepäämään, vaikka duuni olisi kuinka surkeaa tahansa ja palkka ihan hanurista. Elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Aki Kaurismäen todellisuus taitaa olla aika erilainen kuin tavallisen suomalaisen. Taide antaa toki oikeuden itseilmaisuun ja todellisuuden tulkintaan. Tämä on siis taide-elokuva.
Näyttelijät ovat varsin mainioita. Upea lyhyt kohtaus on, kun pääroolia esittävä Jussi Vatanen yrittää sytyttää tupakan ja tulitikku katkeaa. Ilme on aito. Toinen tikku syttyy ja rööki syttyy. Kohtaus purkissa? Näyttelijät jatkavat mainiosti Kaurismäen ”ohjauksessa” myös elokuvan markkinointitilaisuuksissa kertoen kirkkain silmin, ettei ”mitään saanut harjoitella ennen kuvauksia”. Kaurismäki osaa tarinallistaa myös elokuvansa markkinoinnin kiitettävällä taidolla. Ei mikään turha kaveri, mainio ohjaaja ja sujuva liikemies.
Varsinainen juoni: Kuolleet lehdet kertoo kahden yksinäisen, sattumalta Helsingin yössä toisensa kohtaavan ihmisen (Alma Pöysti ja Jussi Vatanen) yrityksestä löytää elämänsä ensimmäinen, ainoa ja viimeinen rakkaus. Kirjakieltä puhumallahan asia saattaa onnistua. Rappioromantiikan vaatimusten mukaisesti heidän tietään kohti kiihkeää seksiä, omakotitaloa, koiraa, kesämökkiä, sekä kahta ja puolta lasta edeltää tietysti ja ehdottomasti seikkailu.
Seikkailuun ja sen ”draamankaareen” kuuluu hukattuja puhelinnumeroita, epätoivoista etsiskelyä, pelastettu kulkukoira, muutamat potkut ja viinan juontia suoraan pullosta. Tätä romanttisen parisuhteen ”kunnioitettavaa päämäärää” (leffan markkinoinnin käyttämä ilmaus) varjostavat siis miehen alkoholismi, kadonneet puhelinnumerot, tietämättömyys toistensa nimistä tai osoitteista ja elämän yleinen taipumus asettaa esteitä onneaan etsivien tielle. Elokuvan sinällään mahdollinen onnelllinen loppu ei ole selkeä häpi end, eikä se tarjoa kiihkeää seksiä, eikä vaaleanpunaisia häitä, vaan jättää tulevaisuuden avoimeksi.
Suosittelen elokuvaa kaikille, mutta etenkin niille naisille, jotka kuvittelevat voivansa pelastaa yhden ihanan juoppolallin miehen lähikapakan lauteilta. Pitäkää kiinni unelmista!
Ensi-ilta: 15.09.2023
Ikäraja: 7
Pituus: 81 min.
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Näyttelijät:
Alma Pöysti, Jussi Vatanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Matti Onnismaa, Martti Suosalo, Sakari Kuosmanen, Alina Tomnikov, Alma-koira
Kuvaus: Timo Salminen
Lavastus: Ville Grönroos
Puvustus: Tiina Kaukanen
Leikkaus: Samu Heikkilä
Äänisuunnittelu: Pietu Korhonen
Tuotanto: Aki Kaurismäki / Sputnik, Misha Jaari & Mark Lwoff / Bufo, Reinhard Brundig / Pandora Film
Genret: Komedia (väitetysti: Draama)