Kirjallisuus- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin
Aloitan tämän kirja-arvion henkilökohtaisella ehdotuksellani. Mielestäni 25.12. pitäisi olla Suomessa virallinen liputuspäivä. Ei siksi että on joulu, vaan siksi, että 25.12.1991 tapahtui ns. paras mahdollinen, eli Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Se oli koko maailmalle valtava siunaus. Vuonna 1991 Neuvostoliitto oli pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (miltei 300 miljoonaa asukasta). Baltian maat itsenäistyivät elokuussa 1991, ja loput 12 neuvostotasavaltaa sopivat keskenään Neuvostoliiton lakkauttamisesta 8. joulukuuta 1991. Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov ilmoitti eroavansa virastaan 25. joulukuuta 1991, koska hänen johtamaansa valtiota ei enää ollut. Tuota olisi syytä juhlia ja liputtaa joka ikinen 25.12.
Kirjassaan Käsikirjoitukset eivät pala Martti J. Kari kirjoittaa: ”Neuvostoliitossa yksi tunnetuimpia lauluja oli Susijahti, jossa kerrotaan, miten susiemo opettaa pennuileen, että on vaarallista juosta metsästäjien asettamia punaisia lippuja täynnä olevan lippusiiman taakse. Kertojana on sudenpentu, jonka emo ja veljet ammutaan lippusiiman sisäpuolelle ja joka juoksee vastoin emon ohjetta punaisten lippujen taakse ja ymmärtää, miten punalippujen takana onkin helppo hengittää ja miten vapaata siellä on. On tavallaan enteellistä, ettei kyseistä Susijahti-laulua nauhoitettu Neuvostoliitossa.”
Suomessa Suojelupoliisi toimii nykyään suhteellisen avoimesti monin osin ja SUPO lähettää toimittajille omia tiiviitä ”tiedotusraporttejaan” säännöllisesti, mikäli toimittaja tiedotuslistalle haluaa. Uutislähde on julkaissut niiden pohjalta usein juttuja. Suomen sotilastiedustelu on toiminut toisin, eikä sen toiminnasta ole ollenkaan niin paljoa tietoa tarjolla. Syykin on selvä. Sotilastiedustelijat ovat perinteisesti hyvin vaiteliasta väkeä, sillä virkasalaisuuksien kertominen julkisuuteen olisi kovin vahingollista, ja siksikin henkilöstöä koskee tiukka vaitiolovelvollisuus, ja sotilastiedustelun puolella lähes hautaan saakka.
Pari poikkeamaa vaikenemiseen kuitenkin on. Irtoviiksimies on yksi niistä. Majuri Timo Liene kertoo suorastaan hauskassa kirjassaan Irtoviiksimies ainutlaatuisesta 17 vuotta kestäneestä urastaan koti- ja ulkomailla sotilastiedustelun analyysitehtävissä kenttä- ja toimisto-olosuhteissa.(Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 2018). Kirja kertoo tarinan yhden miehen perspektiivistä ja sellaisenaan se on uniikki kurkistus salaisuuksien verhoamaan sotilastiedustelun maailmaan. Tämä toiminta eroaa tavallisesta armeijan menosta kai paljonkin. ”Viestikoelaitoksen ilmapiiri oli boheemin intellektuelli ja epäsotilaallinen. Pidin siitä”, Liene kertoi. Liene menehtyi syöpään 47-vuotiaana. Suosittelen hänen kirjaa luettavaksi, sillä se oli omalla tavallaan varsin maukas lukuelämys.
Ja toinen poikkeama sotilastiedustelun ”vuotamisesta” julkisuuteen on mainio kirja, jossa väitetään käsikirjoitusten palamiskyvyn heikkouksia ja siteerataan usein Mihail Bulgakovin klassikkoa Saatana saapuu Moskovaan, jonka eräässä avainkohtauksessa Begemot-kissa hyppää nopeasti tuolilta, jolloin ”kaikki näkivät sen istuneen paksun käsikirjoituspinkan päällä”. Karilla lienee ollut runsaasti materiaalia, mistä kirjaansa työstää. Siis kyseessä on oikeastaan Laura Halmisen teos Martti J. Kari – Käsikirjoitukset eivät pala. Julkaisijana Docendo, ja sisältöä 431 sivua. Kari kuoli myös syöpään kesken kirjan kirjoituksen ja Halminen teki sen valmiiksi.
Saatana saapuu Moskovaan on neuvostokirjailija Mihail Bulgakovin kuuluisin romaani. Se ilmestyi WSOY:n kustantamana 1969. Kirjaa on Venäjällä ja Neuvostoliitossa sensuroitu monesti ja monin osin. Kirja on terävän ja terveen yhteiskuntakriittinen ja siksi se oli pitkään kielletty Neuvostoliitossa. Alunperin poistetut katkelmat ovat myös merkityksellisiä, koska näin jälkikäteen tarkasteltuna ne vaikuttavat paikoin aika hauskoilta, etenkin kun pohtii asiaa sensuroijan näkökulmasta, eli minkälaiset asiat on haluttu sulkea pois todellisuudesta. Saatana saapuu Moskovaan on tärkeä klassikko ja veikeä kertomus, johon kannattaa tutustua.
Käsikirjoitukset eivät pala -kirjan henkilöhahmo, aidosti elänyt mies, Martti J. Kari tunnettiin väitetysti ”lupsakkana velikultana ja nopeaälyisenä suorasuuna”, joka osasi selittää Venäjän outouksia suomalaisille ja ymmärsi venäläistä kulttuuria, kuten aidon sotilastiedustelijan, eli sotilasasiamiehen, kuuluukin tehdä. Karin isä antoi perustuksen tälle. Neuvostojärjestelmä oli ”laho ja paska”, vaikka ”ihmiset eivät olleet pahoja”, isä opetti poikaansa. Kun 2018 Kari jäi eläkkeelle everstinä ja alkoi opettaa yliopistossa, oli hän isänsä opetukset omaksunut.
Venäjä tunkeutui Ukrainan maaperälle jo 2014. Silloin ei kukaan Suomessa vielä asiaan ”suhtautunut” vaan maan johdon kielet olivat inhan ruskeana itään päin. Sotilastiedustelulla lienee ollut kuitenkin erittäin kiireistä menoa. Vasta kun nykyinen suurhyökkäys Ukrainaan alkoi, muuttui myös Suomen johdon kanta ja asenne. Alkoi tämä edelleen jatkuva aktiivinen tiedotusmeno, jossa on kuultu asiantuntijoita lähes joka mediassa.
Myös tiedustelueversti Martti J. Kari tuntui olevan kaikkialla pian sen jälkeen, kun Vladimir Putinin Venäjä oli aloittanut tämän nyt menossa olevan tuhoamissotansa Ukrainassa. Kari analysoi ja kuvaili osuvasti ja suorastaan värikkäästi Venäjää ja sen sotavoimien toimia ja sotajohdon aivotuksia suorissa tv-lähetyksissä, lehtien palstoilla ja somessa. Hänen pitämät luennot nousivat arvoonsa ja myös otsikoihin.
Katsoin varhaisessa vaiheessa vuonna 2018 tehdyn tiedustelueversti Martti J. Karin opetusvideon, joka oli alussa suunnattu lähinnä Jyväskylän yliopiston opiskelijoille ja sielläkin todennäköisesti eniten niille, jotka opiskelevat tuossa yliopistossa Informaatioteknologian tiedekunnassa; siellä etenkin turvallisuuden ja strategisen analyysin opintoja ja kyberturvallisuuden opintoja. Ajan kanssa Karin Youtubeen jaettu luento Venäjän strategisesta kulttuurista keräsi miljoonayleisön. Nyt sitä on katsottu noin 1,9 miljoonaa kertaa. Videolinkki on tämän arvion lopussa.
Kirjassa kerrotaan Karin lapsuus ja kehitys pikku hiljaa kohti sotilasuraa. Sotilastiedustelu oli Karin haaveissa, mutta ovi aukesi vasta helmikuussa 1988. Kun Kari ilmoittautui Tikkakoskella Viestikoelaitoksen johtajalle Yrjö Viitasaarelle, aukesi uusi maailma, jossa taidot olivat tärkeämpiä kuin arvomerkit ja etikettisäännöt. Yhteisö oli suljettu ja sillä oli omat sääntönsä, esim. töistä ei sopinut puhua edes kotona.
Pikku hiljaa Karista koulutettiin signaalitiedustelu-upseeri, joka erikoistui Baltian sotilaspiiriin ja sen maahanlaskujoukkoihin. Tässä Kari oli hyvä, sillä vauhtiin hän pääsi onnistuttuaan hankkimaan ne taajuus- ja sanalistat, joita tarkkailtavat kohteet käyttivät. Venäjän kielen taito oli merkittävä asia. Onnistumisen kannalta oli oleellista painaa mieleen myös upseerien äänet ja persoonalliset ilmaukset, kuten ärräviat, yskäkohtaukset ja kirosanat.
Myös kansainvälisiä työkeikkoja riitti. Kari palveli esim. Bosniassa, Varsovassa ja Tikkakoskella. Vuonna 2015 Kari nimitettiin apulaistiedustelupäälliköksi valmistelemaan tiedustelulainsäädäntöä. Lopussa Martti Johannes Kari oli eräs tunnetuimmista tiedusteluhahmoista, suomalainen tiedustelueversti ja Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden ja strategisen analyysin työelämäprofessori, johon tehtävään hänet nimitettiin elokuussa 2022, toimittuaan sitä ennen tuntiopettajana. Hän kuoli 2023.
Kari kirjoitti myös toisen kirjan: Kari, Martti J. & Holmila, Antero: Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-479-9. Kari: ”On sanottu, ettei Venäjää voi ymmärtää järjellä. Väite ei pidä paikkaansa”. Tässä kirjassa värikkäästi ja yleistajuisesti kerrottu Venäjän tarina alkaa Kiovan Venäjästä 800-luvun lopulta, kulkee tsaarien Venäjän ja Neuvostoliiton ajan kautta aina Ukrainan nykyiseen sotaan.
Suosittelen tätä Käsikirjoitukset eivät pala -teosta luettavaksi kaikille sivistyksen, vapaan ajattelun ja vapaan demokraattisen Suomen ystäville. Kirjan paras anti ei ole oikeastaan Karin elämänkerta, vaan ne tulokulmat ja filosofisestikin laadukkaat ajatukset, joita Kari meille tarjoaa Venäjän osalta. Kirja auttaa ajattelemaan ja jäsentämään maailmaa ehkä myös hiukan laajemmin. Samalla kirja on hyvä kuvaus siitä, millaista voi olla tiedustelu-upseerin ja sotilasasiamiehen työura ja elämä. Kirjan lukemisen ohessa kannattaa katsoa Karin luentovideot juutupesta, johon yhteen linkki tämän jutun lopussa, eli tässä.
Tiedustelueverstin arvio Venäjästä 3.12.2018.
https://www.youtube.com/watch?v=kF9KretXqJw
Venäjä hybridivaikuttajana -yleisöluento. 29.4.2022.
https://www.youtube.com/watch?v=uEmPgyA0QWU
Tiedustelueversti vastaa kysymyksiin Venäjästä 3.12.2018.
https://www.youtube.com/watch?v=ZqBzJMEJqZ8
Näkökulmia Suomen historiaan 2023 – Martti J. Kari.
https://www.youtube.com/watch?v=QhDfphy7IWg
Tiedustelueversti ja tutkija Martti J. Kari: Olemme hybridivaikuttamisen kohteina. Podcast: https://areena.yle.fi/podcastit/1-61806408
Jyväskylän yliopisto:
https://www.jyu.fi/fi/avoin-yliopisto/opintojaksot/johdatus-tiedusteluun
Saatana saapuu Moskovaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana_saapuu_Moskovaan
Timo Liene, Irtoviiksimies kirja:
https://helmet.finna.fi/Record/helmet.2370389?sid=4731071131
Epäonnistunut ihmiskoe ja yhteiskuntakokeilu, eli Neuvostoliitto: