Kirjallisuuskriitikko Tapio Sippoin
Dekkarikirjailija Antti Korhonen teki sen taas. Edellinen dekkari oli Poliittinen eläin, joka oli varsin hervoton teos. Nyt tuli jatkoa, kirja nimeltä Mies kylmästä. Korhosen huumori on stydiä ja rankkaa, kirjoittamistyyli suoraa ja karua. Juoni kulkee kuin narkkari pitkin Hesaria, lähestyessään kurvin huumekauppoja. Eli juoni hiukan rönsyilee ja hoipertelee, mutta kuitenkin etenee. Sankari on umpisuomalainen juntti nimeltään Väänänen.
Vanha arvio, Korhosen Poliittinen eläin: https://uutislahde.fi/kirjallisuus/poliittinen-elain-kirjan-arvio/
Ja taustaksi Karhuryhmä: https://uutislahde.fi/kirjallisuus/karhuryhma-kirjan-arvio-julkaistu-aiemmin-2019/
Laadukkuutta Korhosen uusimpaan kirjaa tuo sen suhteellisen laadukas tietotaso turvallisuuteen ja terrorismiiin liittyvistä asioista. Monet eri valtioiden sekä ns. yksityisen puolen operaattorit mainitaan nimeltä, syyn ja seurauksen suhteet on selitetty auki, ja historiallisesti mielenkiintoisia asioita kerrotaan monelle suomalaiselle suorastaan ensimmäistä kertaa. Korhonen on tehnyt taustatyönsä kaipa kohtuullisen hyvin.
Esim. se kirjassa kerrottu, että Etelä-Afrikassa oli tilanne, jossa katosi suuri määrä ydinaseen kehittämiseen sopivaa materiaalia, eli yli 450 kg rikastetun uraanin varasto. Asiaa käydään oleellisena osana juonta läpi Korhosen Mies kylmästä -teoksessa. Ainakin joidenkin tahojen mukaan virallisesti tuo 450 kg läjä tai osa siitä on turvassa, mutta epävirallisesti on jokseenkin tiedossa, että tuntemattomat asemiehet ryöstivät sen tai suuren osan siitä. On toki todennäköistä, että maailman suurimmat valtiot tietävät, kenen hallussa tämä karmea 450 kg on. Asiasta ei kyllä paljoa haluta huudella, joten Korhonen rikkoo tabua ja vaikenemista kirjassaan. ”Tuhma poika” tuo Antti.
Antilla on myös tuhman pojan ote kirjassa seksin suhteen. Edellinen teos Poliittinen eläin oli osin suorastaan pornokirjallisuutta, mutta tämä jatko on hiukan siistimpää. Mies kylmästä ei kuitenkaan ole mikään lastenkirjallisuuteen sopiva dekkari, sillä lihalliset ilot ovat edelleen kirjassa mukana.
Eräs suomalaisen lukijan kannalta mukava piirre on kirjassa oleva sinivalkoisin silmälaisen kirjoitettu tyyli. Otan siitä esimerkin, jossa Korhonen käy läpi jenkkien erikoisjoukkojen laatua versus suomalaiset soturit. Suora lainaus: ”Jos näitä (jenkkien erikoisjoukkojen) lukuja ja toimintaympäristöä vertasi esimerkiksi siihen, mitä suomalaiset kaukopartiomiehet tekivät toisen maailmansodan aikana, jenkkisotilaat olivat lähinnä sotarikollisia ja kiisselimiehiä, vaikka kuinka machoilivat ja pullistelivat”. Aika stydiä tekstiä Korhosen kirjassa, ja se tyyli tekee kirjasta paljolti sen, mikä se faktisesti on, eli neonoir hardboiled dekkari.
Tämä loppuarvio on helppo tehdä. Suosittelen Mies kylmästä Korhosen kirjaa kaikille täysikäisille kovien toimintadekkareiden ystäville.
Kirjan tiedot:
Kirjoittaja Antti Korhonen
Kirjan nimi Mies kylmästä
2024, Fighting Spirit Publishing
Paino Hansaprint, Turenki 2024
ISBN 978-952-65327-2-1