Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on julkaissut suosituksia tieteellisen kehityksen suuntaviivoista sydänperäisten äkkikuolemien torjumiseksi. Euroopan kardiologian alan konferenssissa Amsterdamissa julkaistussa kannanotossaan tiedelehti Lancetin asettama komissio vaatii aiempaa tehokkaampia toimia äkillisten sydäntapahtumien ennakoimiseksi, hoidon tehostamiseksi ja äkkikuolemien estämiseksi.
Vaikka kardiologian alalla on edistytty merkittävästi viime vuosikymmeninä, maailmanlaajuisesti yhä noin 4–5 miljoonaa ihmistä kuolee äkillisesti vuosittain, ja suurin osa näistä kuolemista johtuu sydänsairauksista. Kaksi kolmasosaa sydänpysähdyksistä tapahtuu kotioloissa, ja puolessa tapauksista paikalla ei ole silminnäkijää. Siksi myös eloonjäämisprosentti on erittäin huono, suurimmassa osassa maailmaa alle 10 prosenttia. Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa sepelvaltimotauti lisääntyy erityisesti matalan ja keskitulotason maissa.
Lancetin komissioon kuuluvat 30 lääketieteen asiantuntijaa vaativat nyt rohkeampaa ja innovatiivisempaa maailmanlaajuista yhteistyötä äkillisten sydänkuolemien ehkäisemiseksi. He esittävät muun muassa tekoälyn ja suurten tietoaineistojen analysointimenetelmien integroimista osaksi haitallisten sydäntapahtumien ennaltaehkäisyä ja riskien tunnistamista.
Raportissa ehdotetaan myös sydänpysähdyspotilaiden sairausrekistereiden perustamista eri puolille maailmaa. Rekisterit edistäisivät tutkimusta ja tukisivat terveyspoliittisia päätöksiä. Asiantuntijaryhmä korostaa myös ensiaputoimien nopeaa käynnistämistä sydänpysähdyksen sattuessa sekä kokonaisvaltaista kuntoutusta sydänkohtauksen jälkeen.
Työryhmän suomalaisjäsenen, Oulun yliopiston professorin Juhani Junttilan mukaan sydänperäinen äkkikuolema on monitekijäinen tapahtuma, jonka ehkäisemisessä sydänsairauksien ennaltaehkäisyllä on merkittävä rooli aina nuoruudesta alkaen. ”Useimmissa äkkikuolemiin liittyvissä ruumiinavauksissa havaitaan sydänlihaksen sairautta, joka ei ole tullut ilmi henkilön eläessä.”
Suomi edelläkävijä äkkikuolemien syiden selvittämisessä
Komissio painottaa ruumiinavausten merkitystä äkkikuolemiin liittyvien tietojen keräämisessä, ja Suomi on tässä suhteessa ollut edelläkävijä jo pitkään. ”Suomen lain mukaan äkillisesti menehtyneelle suoritetaan kuolemansyyn selvittämiseksi oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, kun taas suurimmassa osassa maailmaa tätä käytäntöä ei ole. Siksi äkkikuoleman taustalla vaikuttavat tekijät, kuten periytyvät sairaudet, jäävät usein löytymättä”, Junttila kertoo.
Suomessa sydänperäinen äkkikuolema aiheuttaa noin 10–20 prosenttia kaikista kuolemantapauksista. Suurin osa näistä tapauksista liittyy sepelvaltimotautiin. Vuosittain Suomessa tapahtuu 4000–5000 äkkikuolemaa, jotka ovat seurausta sepelvaltimotaudista. Noin kolme neljäsosaa sydänperäisistä äkkikuolemista johtuu sydämen valtimoiden pettämisestä, kun taas loput liittyvät sydänlihaksen tai sähköisten kanavien poikkeavuuksiin, jotka ovat yleisempiä nuoremmilla ja todennäköisesti perinnöllisiä.
”Edelleen on haastavaa tunnistaa ne henkilöt, jotka kuuluvat äkillisen sydänpysähdyksen riskiryhmään. Tällä hetkellä perinteisiin sepelvaltimotaudin ja sydänkohtausten riskitekijöihin, kuten kohonneeseen kolesteroliin tai verenpaineeseen, tupakointiin ja diabetekseen puuttuminen on luultavasti tehokkaimpia keinoja vähentää äkillisiä kuolemantapauksia”, Junttila sanoo.
Junttilan johtama kardiologian tutkimusryhmä on hyödyntänyt työssään Oulun yliopistollisessa sairaalassa kerättyä ainutlaatuista Fingesture-aineistoa, joka koostuu oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todetuista sydänperäiseen äkkikuolemaan menehtyneistä vainajista Pohjois-Suomessa vuosina 1998–2017. Yhteensä Fingesture-tutkimuksessa on kerätty tietoja lähes 6000:sta sydänperäisen äkkikuoleman uhrista.
Oulun yliopisto