Uutislähde
Vilja voi olla kotimaista ja silti kallistua Hormusinsalmen takia. Typpilannoitteen hinta ei määräydy pellolla vaan maakaasun hinnassa, ja kaasu on tänä vuonna ollut Persianlahden kriisin toinen lasku.
Öljyjuttu kertoi, että Suomen raakaöljy ei tule Hormusin kautta. Lannoitteessa reitti on epäsuorempi, mutta kytkös on tiukempi. Typpilannoite tehdään ammoniakista. Ammoniakki tehdään maakaasusta: kaasu on sekä raaka-aine että prosessin energia. Alan laskelmissa kaasu on 70–80 prosenttia typpilannoitteen tuotantokustannuksesta. Kun Euroopan kaasun hinta nousi heinäkuuhun mennessä noin 53 prosenttia sotaa edeltäneestä tasosta, typen hinta nousi perässä.
Fosfori ja kali eivät ole samassa ketjussa. Niiden hinta seuraa kaivosta ja laivaa, ei kaasuputkea. Siksi kriisi ei nosta koko lannoitesäkkiä yhdellä prosentilla. Se nostaa sitä osaa, joka pitää viljan kasvussa.
Suomi ei ole typen suhteen omavarainen
Yara valmistaa Suomessa lannoitteita, ja Siilinjärven fosforikaivos on kotimainen. Typen raaka-aine, ammoniakki, on silti sidottu kaasun hintaan tai tuontiin. Nestemäisen ammoniakin kuljetukset Venäjältä Vainikkalan kautta jatkuivat vielä syksyllä 2026. Valmiiden lannoitteiden kauttakuljetus Kotkaan sen sijaan loppui heinäkuussa, kun Venäjä kahdeksankertaisti rautatietullin. Ne lastit eivät olleet Suomen peltoja varten, vaan matkalla Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. EU:n pakotteet ovat jo vuosia rajanneet venäläisen lannoitteen suoraa tuontia, ruokaturvapoikkeusta lukuun ottamatta.
Vuonna 2025 Suomen lannoitetuonti oli arvoltaan noin 289 miljoonaa dollaria. Suurimmat erät tulivat Kanadasta, Jordaniasta, Israelista ja Saksasta. Kanada, Jordania ja Israel ovat ennen kaikkea kalin ja fosfaatin maita. Typpi tulee tehtaalta, joka maksaa kaasusta, oli tehdas Uudessakaupungissa, Norjassa tai Saksassa.
Euroopan unioni toi alkuvuonna 2026 typpilannoitteita 1,6 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vuotta aiemmin, pudotus 51 prosenttia. Osa laskusta on oston lykkäämistä. Osa on sitä, että säkki oli keväällä liian kallis.
Voittaja on se, jolla on halpa kaasu tai valmis typpisäkki varastossa kriisin alussa
Persianlahden tuottajat menettivät vientireitin, ja niiden oma lannoitetehdas jäi ilman kaasua. Intia joutui ostamaan typpeä maailmalta, koska sen oma tuotanto nojaa Persianlahden nesteytettyyn kaasuun. Korvaavan ammoniakin ja urean myyjät olivat muualla: tuottajat, joiden kaasu ei kulje Hormusin kautta, sekä maat, jotka lisäsivät vientiä hinnan noustua. Kiinan lisävienti oli yksi syy siihen, että urean ja ammoniakin hinnat laskivat loppukeväästä 25–45 prosenttia toukokuun huipuista.
Norjalainen Yara on Suomen pellon käytännön toimittaja. Sille korkea Euroopan kaasun hinta on kustannus, korkea typen hinta on myynti. Kevään piikissä molemmat liikkuivat. Kun kaasun hinta myöhemmin hellitti ja typen hinta pysyi yhä koholla, eurooppalaisen tehtaan marginaali parani. Se ei ole sama asia kuin norjalainen öljytulo, mutta se ei myöskään ole viljelijän voitto.
Häviäjä on se, joka ostaa typen ja myy viljan tai maidon hinnalla, joka ei nouse samaa tahtia
Kotimainen ohra ei suojaa, jos sen kasvuun tarvittava typpi on hinnoiteltu Euroopan kaasupörssissä. Rehuvilja voi olla suomalaista, valkuainen usein ei. Leipomo ostaa jauhon, jonka hinnassa on lannoite, kuivatus ja diesel. Kotieläintila ostaa rehun ja kuivikkeen samaan aikaan, kun kevyt polttoöljy oli syyskuussa 64 prosenttia kalliimpaa kuin vuotta aiemmin.
Euroopan komissio avasi huhtikuussa tilapäisen tukikehikon, jossa jäsenmaa sai korvata jopa 70 prosenttia viljelijän ylimääräisistä polttoaine- ja lannoitekuluista helmikuun lopun jälkeen. Tuki loiventaa laskua. Se ei siirrä sitä kaasun myyjältä pellolle.
Ketju on siis lyhyt. Salmi nostaa kaasun hintaa. Kaasu on typen raaka-aine. Typpi on leivän ja rehun ehto, vaikka tähkä kasvaisi Satakunnassa. Öljyjutussa (Lasku tulee Porvooseen, tuotto Osloon) tuotto jäi Osloon. Tässä se jakautuu kaasun ja typen myyjän kesken, ja lasku jää tilalle ja leipomoon.