Uutislähde
Länsi-Antarktiksen Thwaites-jäätikkö, jota mediassa kutsutaan usein Tuomiopäivän jäätiköksi, menettää jäätä nopeammin kuin aiemmin arvioitiin. Kahden lokakuussa 2026 julkaistun tutkimuksen mukaan osa sulamisesta on jo sitoutunut tulevaisuuteen, ja jäätikön osuus merenpinnan noususta voi olla kaksinkertainen aiempiin arvioihin verrattuna.
British Antarctic Surveyn (BAS) johtamassa tutkimuksessa tutkijat mallinsivat, mitä tapahtuisi, jos meren aiheuttama sulaminen lopetettaisiin kokonaan – äärimmäinen ja epärealistinen skenaario. Tulokset osoittivat, että Thwaites jatkaa jään menettämistä ainakin seuraavat 150 vuotta. Naapurijäätikkö Pine Island saattoi samoissa olosuhteissa alkaa paksuuntua ja edetä, mutta Thwaites ei. Tutkimuksen johtava kirjoittaja, glasiologi Rosie Williams, totesi, että aiemmat meren lämpenemisen aiheuttamat muutokset ovat jo sitouttaneet meidät väistämättömään jään menetykseen Thwaitesissa.
Toinen tutkimus, jonka tekivät University of California Irvinen ja NASA Jet Propulsion Laboratoryn tutkijat, keskittyi niin sanottuun grounding zone -alueeseen. Siinä lämmin merivesi pääsee jään alle kilometrien matkalla vuorovesien mukana. Kun tämä otettiin huomioon mallissa, Thwaitesin arvioitu osuus merenpinnan noususta vuoteen 2100 nousi noin 30 millimetriin (1,2 tuumaa). Se on kaksinkertainen aiempiin arvioihin verrattuna – ilman oletusta lisälämpenemisestä. Mallin mukaan on noin 60 prosentin todennäköisyys, että jäätikkö irtoaa Mouginot Ridge -harjanteesta vuosisadan loppuun mennessä.
Mitä numerot tarkoittavat?
Thwaites on tällä hetkellä vastuussa noin neljästä prosentista globaalista merenpinnan noususta. Jäätikkö on Floridan kokoinen, ja sen täydellinen sulaminen nostaisi merenpintaa arviolta 65 senttimetriä. Jos sulaminen laukaisisi laajemman Länsi-Antarktiksen mannerjäätikön romahduksen, puhuttaisiin potentiaalisesti useista metreistä – mutta se on vuosisatojen, ei vuosikymmenten mittakaavan skenaario.
Tutkijat korostavat, että vaikka täydellinen romahdus ei ole tämän vuosisadan näkymä, aiemmat mallit ovat aliarvioineet sulamisnopeutta. BAS:n mukaan historiallinen sulaminen on jo sitouttanut tulevia sukupolvia merenpinnan nousun haasteisiin, ja päästöjen vähentäminen vaikuttaa edelleen siihen, kuinka paljon lisähävikkiä syntyy.
Mediassa dramaattisempaa kuin tieteessä
Termi ”Doomsday Glacier” on tehnyt Thwaitesista otsikkotason ilmiön. Uutisointi korostaa usein pahimpia skenaarioita, vaikka tuoreetkin tutkimukset puhuvat kymmenien millimetrien noususta vuoteen 2100 mennessä, ei välittömästä monen metrin katastrofista. Aiemmin pelättyjä äärimmäisiä romahdusmekanismeja on osittain lievennetty muissa tutkimuksissa.
Silti tilanne on vakava. Thwaites on yksi Antarktiksen nopeimmin muuttuvista jäätiköistä, ja sen epävakaus lisää epävarmuutta merenpinnan nousun ennusteisiin. Rannikkoalueiden sopeutuminen ja päästöjen hillitseminen ovat tutkijoiden mukaan edelleen keskeisiä keinoja rajoittaa haittoja.