Uutislähde
Kansallisen loton perintörahasto julkaisi Species Survival Fund -ohjelman loppuarvion. Kahdessa vuodessa 20 hanketta Northumberlandista Cornwalliin ylitti hehtaaritavoitteensa yli 1 100 hehtaarilla. Joella, jonne tuotiin 3 000 tonnia soraa, taimen tuli kutemaan. Vesimyyrä palasi paikkoihin, joista se oli puuttunut lähes 20 vuotta.
Ohjelma oli 25 miljoonan punnan rahasto, jota National Lottery Heritage Fund hallinnoi ympäristöministeriön puolesta. Työ alkoi huhtikuussa 2024 ja päättyi helmikuussa 2026. Sen jälkeen kohteilla on viiden vuoden hoitovelvoite. Avustukset vaihtelivat 300 000 punnasta kolmeen miljoonaan.
Loppuarvio laskee 4 800 hehtaaria elinympäristötoimia. Siitä 654 hehtaaria oli uutta elinympäristöä, 686 hehtaaria ennallistamista ja 3 460 hehtaaria aktiivista hoitoa. Pinta-ala vastaa Bathin kaupunkia tai noin 6 700 jalkapallokenttää. Samalla istutettiin yli 127 500 puuta ja tehtiin 3 596 elinympäristö- ja lajikartoitusta.
Luvut eivät vielä kerro, mitkä lajit vakiintuvat. Arvio puhuu varhaisista merkeistä: kalaa kutemassa kunnostetuilla soraikoilla, harvinaisia pesijöitä uusilla kosteikoilla ja kohdelajeja paikoilla, joilla niitä ei aiemmin varmistettu. Yhdellä kohteella rupilisko lisääntyi ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen.
Sora, paju ja rantaniitty
Konkreettisin esimerkki on Hertfordshiren ja Middlesexin luontojärjestön työ Lea-joen valuma-alueen kalkkijoilla. Kalkkijoet ovat maailman harvinaisimpia virtavesiä. Hankkeessa kunnostettiin yli 11 kilometriä uomaa viidellä kohteella, avattiin tulvatasanteita, rakennettiin kuningaskalastajan pesäpengertä ja poistettiin kaloja estäviä rakenteita. Uomaan tuotiin 3 000 tonnia soraa taimenen kutualustaksi.
Varhaisissa seurannoissa taimen kuti uudella soralla, pohjaeläimiä oli enemmän ja vesimyyrä oli palannut paikkoihin, joista se oli ollut poissa lähes 20 vuotta.
Suur-Manchesterin, Lancashiren ja Merseysiden alueella Wet Willow Wildlife -hanke kunnosti märkää pajukkoa Mersey-joen laaksossa. Kohdelaji oli pajuviiriäinen, yksi Englannin nopeimmin taantuneista linnuista. Kumppanit vahvistivat neljä käytävää pirstoutuneessa maisemassa. Kansalaishavainnot ohjasivat, mihin työ kohdistettiin.
Rannikolla RSPB kunnosti kosteikkoja ja rantaniittyjä kymmenellä suojelualueella ja kumppanikohteella. Hoo-niemimaalla töyhtöhyyppä ja tiirat on jo nähty uusilla saarilla ja kunnostetuilla kosteikoilla. Durhamin rannikolla Tina’s Haven -alueelle, 34 hehtaarin suojelualueelle, istutettiin noin 21 000 puuta. Hordenin laidalle perustettu Tina’s Haven on nimetty vuonna 2020 kuolleen Tina Robsonin muistoksi. Hänen äitinsä luonto- ja taideohjelma tuo alueelle naisia, jotka toipuvat traumaan kytkeytyvästä päihderiippuvuudesta. Suojelualue itse on avoin.
Ihmiset mukana
Ohjelma ei jäänyt koneisiin ja karttoihin. Yli 51 000 ihmistä osallistui 1 762 tapahtumaan. Vapaaehtoisia oli yli 13 000, heistä lähes 3 900 ensimmäistä kertaa. Yli 3 000 työntekijää ja vapaaehtoista sai koulutusta, ja suoritettuja pätevyyksiä kertyi yli 600. Tuettuja tehtäviä oli lähes 200, joukossa 19 harjoittelupaikkaa ja kahdeksan oppisopimusta. Tuista tehtävistä 52 prosenttia oli uusia, ja lähes kolme neljäsosaa jatkui ympäristöalalla ohjelman päätyttyä.
Rahaston toimitusjohtaja Eilish McGuinness sanoi arvion julkistuksen yhteydessä, että kahdessa vuodessa on nähty, mitä syntyy, kun paikkoihin, taitoihin ja resursseihin investoidaan yhdessä maanviljelijöiden, vapaaehtoisten ja harjoittelijoiden kanssa.
Mitä luku ei vielä todista
4 800 hehtaaria on Englannin mitassa rajattu koe, ei koko maan käänne. Arvion mukaan noin 16 prosenttia tästä alasta voidaan laskea mukaan lakisääteiseen elinympäristötavoitteeseen. Lajipalautumat ovat toistaiseksi varhaisia havaintoja, eivät vielä vakiintuneita kantoja. Hoito jatkuu viisi vuotta, ja vasta se näyttää, mitkä sorakot ja kosteikot pitävät.
Samaan aikaan, erillisessä seurannassa, Britannian lintujensuojelujärjestö RSPB raportoi suojelualueillaan 176 laulavaa satakielikoirasta vuonna 2025. Se on seitsemän prosenttia enemmän kuin 2024 ja toiseksi korkein luku yli kymmeneen vuoteen. Eniten laulajia oli Kentin Northward Hillissä, 47. Satakieli ei kuulu Species Survival Fundin tuloslukuun, mutta se kertoo samaa mekanismia: tiheä pensaikkovyöhyke, jota hoidetaan tietoisesti, riittää pesintään.
Suomalaiselle lukijalle mittakaava on tuttu pienestä joesta, ei suuresta suojeluohjelmasta. 11 kilometriä kunnostettua uomaa ja 3 000 tonnia soraa on työ, jonka tulos näkyy yhdessä kutupaikassa. Englannin arvio lisää siihen vain sen, että sama työ toistettiin 20 hankkeessa ja kirjattiin ylös.