Uutislähde
Suomi on ainoa EU-maa, jossa kanadanmajava (Castor canadensis) elää luonnonvaraisena rinnakkain alkuperäisen euroopanmajavan (Castor fiber) kanssa. Vieraslaji lisättiin EU:n haitallisten vieraslajien listalle kesällä 2025, ja nyt sitä pyritään vähentämään vaiheittain vyöhykkeittäin. Tavoitteena on, että euroopanmajava saa lisää elintilaa ja korvaa vähitellen kanadanmajavan – prosessi, joka kestää todennäköisesti vuosikymmeniä.
Kanadanmajavia arvioidaan Suomessa olevan 9 500–17 700 yksilöä (vuoden 2023 pesälaskennan perusteella). Euroopanmajavia on selvästi vähemmän, noin 3 200–4 400. Suurin osa Suomen majavista on siis kanadanmajavia, jotka ovat levittäytyneet laajasti itä- ja keskiosiin. Euroopanmajava on vahvimmillaan Lounais-Suomessa ja Länsi-Lapissa. Lajit elävät jo monin paikoin lähekkäin, ja niiden levinneisyysalueet kohtaavat muun muassa Länsi-Suomessa.
Historia: sekaannus 1930-luvulta
Suomen alkuperäinen euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon 1800-luvulla (viimeiset yksilöt noin 1860-luvulla). Kantaa ryhdyttiin palauttamaan 1930-luvulla. Osa yksilöistä tuotiin Norjasta (euroopanmajava), mutta vuonna 1937 Suomeen tuotiin myös seitsemän kanadanmajavaa New Yorkista. Tuolloin lajeja ei osattu erottaa toisistaan; erot (kromosomiluku euroopanmajavalta 48, kanadanmajavalta 40) varmistuivat vasta 1970-luvulla. Kanadanmajava osoittautui tehokkaammaksi levittäytyjäksi ja lisääntyjäksi, ja se valloitti suuren osan entisistä euroopanmajavan elinympäristöistä.
Vyöhykkeittäin etenevä poisto
Suomen riistakeskus on laatinut yhdessä Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston kanssa majavakantojen hoito- ja hallintasuunnitelman. Sen tavoitteena on vahvistaa euroopanmajavakantaa suotuisalle suojelutasolle ja rajoittaa kanadanmajavan leviämistä.
Käytännössä tämä tapahtuu vyöhykkeittäin. Lounais-Suomeen on määritelty poistovyöhykkeitä ja vähennysvyöhykkeitä, jotka noudattavat riistanhoitoyhdistysten rajoja. Ensin kanadanmajava (ja tarvittaessa kaikki majavat) poistetaan kokonaan kapealta poistovyöhykkeeltä, joka alkaa lajien kohtaamisalueelta – esimerkiksi Tampereelta Seinäjoelle ulottuvalta, kymmeniä kilometrejä leveältä alueelta. Kun vyöhyke on tyhjä, metsästys siellä lopetetaan ja vähennysvyöhykkeestä tulee uusi poistovyöhyke. Näin vieraslajia työnnetään vähitellen itään ja euroopanmajavalle vapautuu tilaa levittäytyä.
Käytännön hankkeita on jo käynnissä. Muun muassa Peräseinäjoen, Kurun, Jalasjärven ja Kihniön riistanhoitoyhdistysten alueilla metsästäjät luovat puskurivyöhykettä poistamalla majavia kapealta kaistaleelta. Projektipäällikkö Janne Kotanen Riistakeskuksesta kertoo, että tarkoitus on pitää lajit erillään ja antaa euroopanmajavalta mahdollisuus laajentaa esiintymisaluettaan. Hankkeeseen on sitoutunut paikallisia metsästäjiä, jotka saavat korvausta kuluista. Toimintaa on suunniteltu jatkettavan ja vyöhykkeitä siirrettävän asteittain itään.
Lainsäädäntö muuttuu 2027
Kanadanmajavan metsästystä säätelee nykyisin metsästyslaki: sitä saa pyytää koko maassa ilman pyyntilupaa (rauhoitusaika 1.5.–19.8.). Euroopanmajavaa saa metsästää vain rajoitetuilla alueilla ja pyyntiluvalla.
EU-listauksen myötä kanadanmajava siirtyy elokuusta 2027 alkaen vieraslajilainsäädännön piiriin. Tämä mahdollistaa tehokkaammat ja ympärivuotiset pyyntikeinot (myös lisääntymisaikaan), ellei kansallinen lainsäädäntö aseta rajoituksia. Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan tarkempia säädöksiä. Riistapäällikkö Olli Kursula Keski-Suomen riistakeskuksesta arvioi, että täydellinen hävittäminen vie vuosikymmeniä ja että lajia tuskin saadaan kokonaan pois Suomesta – kanta on monin paikoin vahva.
Haasteet ja ekologiset vaikutukset
Lajeja on lähes mahdotonta erottaa toisistaan ulkonäön perusteella maastossa. Erot näkyvät lähinnä kallon ja hännän muodoissa. Lajin varmistamiseen käytetään DNA-analyysejä, esimerkiksi majavan puremista puulastuista otetuista sylkinäytteistä, jotka Luonnonvarakeskus analysoi.
Molemmat lajit rakentavat patoja ja luovat tulvikoita, jotka lisäävät paikallista monimuotoisuutta (esimerkiksi vesilintujen ja kalojen elinympäristöjä). Kanadanmajava aiheuttaa kuitenkin metsävahinkoja ja kilpailee suoraan euroopanmajavan kanssa sopivista elinympäristöistä. Vieraslajistrategian mukaan kilpailu on pääsyy torjuntaan: tavoitteena on suojella alkuperäislajia, ei niinkään poistaa majavia kokonaan Suomen luonnosta.
Suunnitelma tunnustaa realismin: kahden majavalajin politiikkaa joudutaan harjoittamaan Suomessa vielä pitkään. Puskurivyöhykkeet ja tehostettu pyynti ovat keino hallita tilannetta ja antaa euroopanmajavalta mahdollisuus levittäytyä. Samalla seurataan, ettei kanadanmajava leviä naapurimaihin, kuten Ruotsiin tai Norjaan.