Yhdysvaltalaisen Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkijat ovat saaneet siivillään räpyttelevän, hyönteisen kokoisen robotin lentämään niin, että sen paikkaa ja asentoa arvioivat anturit sekä ohjauksen laskeva mikrotietokone ovat robotin omassa kyydissä. Sähkö tulee kuitenkin yhä johtoa pitkin, joten robotti ei vielä pysty lentämään vapaasti esimerkiksi pellolla tai kasvihuoneessa.
Tutkimus julkaistiin Science Robotics -tiedelehdessä 18. marraskuuta. Työtä on johtanut apulaisprofessori Kevin Chen, joka vetää MIT:n pehmeän ja mikrorobotiikan laboratoriota.
Robotti painaa 1,29 grammaa eli vähemmän kuin paperiliitin, ja se on MIT:n mukaan suunnilleen mikrokasetin kokoinen. Siinä on neljä siipeä, joita pehmeät tekolihakset räpyttävät 330 kertaa sekunnissa. Painosta 244 milligrammaa on uutta elektroniikkaa: liikeanturi arvioi robotin asentoa, alaspäin suunnattu optinen anturi sen sivuttaisliikettä ja valon kulkuaikaa mittaava anturi lentokorkeutta. Laskennan hoitaa pieni mikro-ohjain.
Tähän asti hyönteiskokoiset lentorobotit ovat tarvinneet laboratorion liikkeenkaappausjärjestelmän. Siinä kamerat seuraavat robottia, ja ulkoinen tietokone laskee ohjauskäskyt. Siksi lennot ovat rajoittuneet pieneen, kameroin varustettuun tilaan.
– Tämä on ensimmäinen osoitus ilmassa lentävästä mikrorobotista, joka hoitaa aistimisen ja laskennan itse, Chen sanoo MIT:n tiedotteessa (suomennos).
Jotta robotti jaksaisi kantaa elektroniikan, tutkijat suurensivat tekolihaksia noin 50 prosenttia. Nostovoima kasvoi 46 prosenttia, ja robotin nostovoima on nyt 1,9-kertainen sen painoon nähden. Elektroniikka kuluttaa vain noin kuusi prosenttia robotin tehosta. Loput menee siipien räpyttämiseen.
Koelennoilla robotti leijui ja seurasi ennalta määrättyjä ratoja keskimäärin noin neljän senttimetrin poikkeamalla. Lennot kestivät seitsemästä 30 sekuntiin. Ryhmän aiempi, kevyempi ja kameroiden avulla ohjattu robotti leijui vuonna 2025 jo noin 1 000 sekuntia.
Tiedotteen mainitsema lento ”laboratorion ulkopuolella” tarkoittaa lentoa liikkeenkaappausalueen ulkopuolella, ei ulkoilmassa. Tässä kokeessa ihminen antoi peliohjaimella karkeita suuntakäskyjä, ja robotti piti itse itsensä vakaana. Se kiersi kasveja ja laskeutui lopuksi auringonkukan päälle noin 30 sekunnin lennon päätteeksi.
Esikuvana hyönteiset
Hyönteiset lentävät eri tavalla kuin lentokoneet. Kun siipi liikkuu jyrkässä kulmassa, sen etureunaan syntyy pyörre, joka pysyy kiinni siivessä ja lisää nostovoimaa huomattavasti. Lisävoimaa syntyy, kun siipi kääntyy liikkeen ääriasennoissa. Esimerkiksi mehiläinen räpyttää siipiään leijuessaan noin 230 kertaa sekunnissa. Lisäksi hyönteiset aistivat ympäristöään ja korjaavat lentoaan jatkuvasti. Juuri tähän robotit ovat tähän asti tarvinneet ulkopuolista apua.
MIT:n ryhmä tähtää pitkällä aikavälillä keinopölytykseen. Tutkijat ovat aiemmin kertoneet tavoitteekseen monikerroksiset sisäviljelmät, joissa robotit voisivat pölyttää kasveja. Nyt MIT mainitsee myös esimerkiksi mantelitarhat ja mustikkaviljelmät alueilla, joilla luonnon pölyttäjät ovat vähentyneet. Robotit voisivat myös tarkkailla kasvien kuntoa ja tuholaisia.
Suomen kasvihuoneissa pölytyksen hoitavat nykyään kimalaiset. Esimerkiksi tomaatin ja paprikan viljelyssä käytettävät kimalaispesät tuodaan pääosin Keski-Euroopasta, ja ne uusitaan noin 6–8 viikon välein. Kimalainen tarttuu tomaatin kukkaan leuoillaan ja saa sen tärisemään, jolloin siitepöly irtoaa. Tätä kutsutaan pörinäpölytykseksi. MIT:n robotti on toistaiseksi harjoitellut vasta kukalle laskeutumista.
Matkaa käytännön sovelluksiin on vielä. Seuraavaksi tutkijat aikovat lisätä robottiin kameran, jotta se tunnistaisi esineitä ja väistäisi esteitä itse, sekä akut ja tehoelektroniikan johdotonta lentoa varten. Tutkimusartikkelin mukaan virtalähde lisäisi painoa noin 1–1,5 grammaa, jolloin robotin pitäisi kasvaa 15–35 prosenttia.
![]()