Uutislähde
Kun otsikoissa ja somessa kerrotaan, että maapallon rajat ovat tulleet vastaan, kyse on harvoin yksittäisestä mittauksesta. Taustalla on vuonna 2009 esitelty tutkimuksellinen kehys, jota on päivitetty useita kertoja. Syyskuussa 2023 suomalaisetkin uutiset siteerasivat laajasti Science Advances -lehdessä julkaistua arviota, jonka mukaan kuusi yhdeksästä rajasta oli ylittynyt. Myöhemmät vuosiarviot ovat nostaneet luvun seitsemään.
Kehys syntyi Johan Rockströmin ja kumppaneiden Nature-artikkelista. Ajatus on yksinkertainen: ihmisyhteiskunnat ovat kehittyneet holoseenin aikana, jolloin ilmasto, meret ja ekosysteemit ovat olleet suhteellisen vakaat. Tutkijat yrittävät määritellä yhdeksän prosessia, jotka pitävät tätä tilaa yllä, ja asettaa niille raja-arvot. Raja ei ole jyrkkä reuna, jonka jälkeen planeetta “hajoaa”, vaan riskikynnys. Sen tuolla puolen suuren ja mahdollisesti vaikeasti peruutettavan muutoksen todennäköisyys kasvaa.
Tutkimusta johtanut Katherine Richardson on verrannut tilannetta korkeaan verenpaineeseen. Potilas ei kaadu samana päivänä, mutta riski nousee, ja ongelmat voivat vahvistaa toisiaan.
Vuoden 2023 päivityksessä kaikki yhdeksän rajaa arvioitiin ensimmäistä kertaa määrällisesti. Ylitetyiksi todettiin ilmastonmuutos, biosfäärin eheys, maankäytön muutos, makean veden muutos, typen ja fosforin kierrot sekä niin sanotut uudet aineet eli synteettiset kemikaalit, muovit ja muut ihmisen tuottamat yhdisteet. Merten happamoituminen oli lähellä rajaa. Ilmakehän aerosolikuormitus ylitti rajan alueellisesti mutta ei globaalisti. Otsonikerros oli hieman toipunut.
Mukana oli 29 tutkijaa kahdeksasta maasta. Suomesta Aalto-yliopiston Miina Porkka, Vili Virkki ja Matti Kummu vastasivat makean veden rajasta. Sille määriteltiin kaksi osaa: maaperän kosteuden muutos ja jokien virtaaman muutos. Raja todettiin ylitetyksi ensimmäistä kertaa, osin siksi, että mittarit olivat aiempaa tarkempia.
Ilmastonmuutosta seurataan muun muassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella. Tutkijoiden asettama raja on 350 miljoonasosaa; esiteollisella ajalla pitoisuus oli noin 280 ja vuonna 2023 noin 417. Biosfäärin eheydessä katsotaan sekä lajien häviämistä että sitä, miten suuri osa kasvien tuottamasta biomassasta päätyy ihmisen käyttöön. Typpi- ja fosforirajat liittyvät lannoitteisiin, jotka valuvat vesistöihin ja aiheuttavat leväkukintoja.
“Ylitetty” ei siis tarkoita, että romahdus olisi jo tapahtunut. Raja-arvot ovat osin asiantuntija-arvioita, ja maapallon järjestelmät ovat monimutkaisia. Kirjoittajat itse korostavat, että kuuden rajan ylittyminen on varoitussignaali, ei todistus välittömästä katastrofista.
Kehystä on päivitetty sen jälkeen. Potsdam-instituutin Planetary Health Check 2025 totesi, että merten happamoituminenkin on ylittänyt rajan. Vuoden 2026 arvioin mukaan seitsemän rajaa on yhä rajan väärällä puolella, ja paine niissä on kasvanut. Vain otsonikerros ja globaali aerosolikuormitus pysyvät turvallisen alueen puolella. Otsonikerros on samalla kehyksen selkein onnistumistarina: Montrealin pöytäkirja 1987 rajoitti otsonia tuhoavia aineita, ja kerros on alkanut toipua.
Kun sama luku nousee otsikoihin uudelleen, kannattaa katsoa, mistä vuodesta ja mistä arviosta on kyse. Vuoden 2023 uutinen kertoi kuudesta rajasta. Uudemmat arviot puhuvat seitsemästä. Molemmissa kyse on samasta tutkimuksellisesta kehyksestä, ei uudesta fysiikan laista.