Laaja geeni- ja fossiilitutkimus viittaa siihen, että lepakot kehittyivät Euroopassa noin 65–60 miljoonaa vuotta sitten. Aiemmin alkukodiksi on arveltu Aasiaa, Afrikkaa tai Pohjois-Amerikkaa.
Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Bat1K-hanke kokosi 103 lepakkogenomia ja 44 fossiililajia. Mukana oli 137 tutkijaa 64 maasta. Tilastollinen malli antoi eurooppalaiselle alkuperälle korkean todennäköisyyden.
Ensimmäiset jälkeläiset levittäytyivät Afrikkaan. Sieltä suku haarautui Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan. Varsinainen monimuotoistuminen ajoittuu noin 56 miljoonan vuoden taakse, lämpimään jaksoon paleoseenin ja eoseenin rajalla.
Sama aineisto kertoo myös lennosta ja kaikuluotauksesta. Molemmat näyttävät syntyneen varhain, lähellä koko ryhmän alkua. Fossiilinen Vielasia sijoittuu sukupuun vanhaan haaraan ja tukee ajatusta, että kaikuluotaus ei ole myöhäinen keksintö.
Lepakot ovat ainoita nisäkkäitä, jotka lentävät aidosti. Niitä on yli viidennes elävistä nisäkäslajeista, mutta alkuperä on ollut pitkään auki, koska varhaisia fossiileja on vähän.
Suomessa lepakot kuuluvat syysiltaan. Pohjanlepakko ja muut lajit saalistavat hyönteisiä hämärässä. Uusi sukupuu ei muuta niiden elämää, mutta se sitoo tutun eläimen pitkään eurooppalaiseen tarinaan: lento alkoi täällä, ja se jatkuu yhä kesäöinä.