Metsähallituksen Luontopalvelut ja Jyväskylän yliopisto kehittävät nelivuotisessa tutkimusyhteistyössä ekosysteemitilinpitoa. Sen avulla luonnonsuojelun, soiden ennallistamisen ja virtavesien kunnostamisen hyödyt voidaan esittää lukuina, sekä luonnon tilana että rahana. Tutkimus alkoi huhtikuussa 2026 ja kestää maaliskuun 2030 loppuun.
Ekosysteemitilinpidossa luonnon tilaa ja sen muutoksia kuvataan määrällisesti. Suomen ympäristökeskuksen mukaan ajatuksena on laajentaa kansantalouden tilinpitoa niin, että myös luonnon tuottamat hyödyt ja luonnolle aiheutetut haitat tulevat näkyviin. Luontopalveluille kehitettävä menetelmä arvioi luonnonsuojelualueiden tilaa ja sitä, kuinka paljon suojelu ja ennallistaminen tilaa parantavat. Luontopalvelut hoitaa lähes kaikkia Suomen luonnonsuojelualueita, myös kaikkia kansallispuistoja.
Hyötyjä on tarkoitus mitata muun muassa luonnonarvohehtaareina. Suomen ympäristökeskuksen esittelemässä laskutavassa hehtaari luonnontilaista luontotyyppiä on yksi luonnonarvohehtaari, ja heikentynyt hehtaari on sitä vähemmän, mitä huonompi sen tila on. Toinen mittari on raha: ekosysteemipalveluille voidaan arvioida esimerkiksi markkina-arvo tai vältettyjen haittojen arvo. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat suot hiilivarastoina ja ympäröivien alueiden valumavesien suodattajina.
– Kun luonnon hyväksi tehdyn työn vaikutuksia pystytään osoittamaan määrällisesti, myös eri toimenpiteiden hyötyjä voidaan perustella aiempaa järjestelmällisemmin, sanoo palveluomistaja Santtu Kareksela Metsähallituksen Luontopalveluista.
Myös oma luontojalanjälki lasketaan
Samalla tutkitaan Luontopalvelujen kokonaisluontovaikutusta. Siinä punnitaan, paljonko Luontopalvelujen oma toiminta ja hankinnat kuormittavat luontoa ja paljonko sen työ luontoa hyödyttää. Tämä osa tehdään väitöskirjatyönä vuosina 2026–2029. Tutkimuksesta vastaavat yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Hankkeen jälkeen Luontopalvelujen on tarkoitus pystyä tekemään ekosysteemitilinpitoa itse.
– Luonnon tilan parantaminen on Luontopalvelujen ydintehtävä, joten on tärkeää pystyä osoittamaan, miten sen työ vahvistaa luontoa, sanoo ekologian professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta.
Ekosysteemitilinpito yleistyy muutenkin. EU:n ympäristötilinpitoa koskeva tilastoasetus laajeni vuoden 2024 lopussa ekosysteemitileihin, joita jäsenmaiden on jatkossa raportoitava. Suomessa tilejä kehittävät Tilastokeskus, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus.
Seitsemisessä työ kesti 30 vuotta
Mitattavaa on jo kertynyt. Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuistossa kaivinkone tukki lokakuussa 2026 viimeiset suo-ojat. Noin puolet puiston soista oli ojitettu ennen suojelua, ja ennallistamissuunnitelma valmistui vuonna 1993. Suoluonnon tilaa on parannettu noin 1 300 hehtaarilla. Seitsemisessä kehitettyjä menetelmiä on käytetty myös Virossa, Latviassa ja Ruotsissa.
– Kolmekymmentä vuotta sitten ennallistetuilla soilla kehitys kohti luonnontilaista vesitaloutta on jo pitkällä. Tänä syksynä ennallistetuilla alueilla sama kehitys on vasta alkamassa. Luonnon palautuminen ei tapahdu yhdessä kesässä, vaan työ käynnistää prosessin, jota luonto jatkaa vuosikymmeniä, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Pekka Vesterinen Metsähallituksesta.
Valtakunnallisessa seurannassa on 151 suokohdetta eri puolilla Suomea. Vuonna 2024 julkaistun tutkimuksen mukaan soille tyypilliset rahkasammalet runsastuivat kymmenessä vuodessa ennallistamisen jälkeen, ja ojituksen myötä yleistyneet metsälajit vähenivät. Ennallistamattomilla ojitetuilla soilla metsävarvut ja -sammalet runsastuivat edelleen. Karuilla soilla ennallistaminen ei aina tuottanut toivottua muutosta.
Virtavesistä esimerkki löytyy Pohjanmaan rannikolle laskevasta Lapväärtin-Isojoesta. Villamon padon poiston jälkeen meritaimenet ovat Luonnonvarakeskuksen radiolähetinseurannan mukaan nousseet latvavesille asti. Joen keski- ja yläjuoksulla kesänvanhojen taimenenpoikasten tiheydet ovat monin paikoin saavuttaneet hyvän tilan raja-arvon, 25 poikasta sataa neliömetriä kohti. Vuosina 2019–2021 joesta arvioitiin vaeltavan mereen 3 500–7 300 luonnonvaraista taimenenpoikasta vuodessa. Tutkijoiden mukaan kehitykseen ovat vaikuttaneet myös kunnostukset ja tiukentunut kalastuksen säätely.
![]()