Lähinnä historiallisille vanhoille mopoille tarkoitettu Classic Vesijärvi-kierros on ajettu aina vuosittain kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tapahtuma on luonteeltaan retkeilyajo. Hieman vajaa 100 kilometriä kaasutellaan aikataulun mukaan taukopaikalta toiselle. (Messilä – Viitaila – Kurhila – Asikkalan kirkkotie – Vääksyn kanava – Vesivehmaan lentokenttä – Körrin kautta Paimelaan – Kilpiäinen – Mukkula – Lahden satama – Messilä) Johtoauton mittarin näyttäessä 35-40 km/h takana tuleva 3-4 km pitkä osasto pysyy koossa.
Vuosien mittaan Vesijärvi-kierroksesta on muodostunut lukumääräisesti Suomen suurin vanhojen mopojen retkeilyajo. Ensimmäisen kerran kierros ajettiin kesällä 2003. Silloin mukana oli 83 osallistujaa. Ennen koronaepidemiaa saavutettiin ennätyslukema. Selvästi yli 400 mopoilijaa oli mukana. Sittemmin jonosta laskettu mopojen määrä on vakiintunut haarukkaan 300-400. Tänä vuonna 2025 laskettiin 346 mopoa. Kierros ajettiin 23. kerta.
Ympäri Suomen saapunut mopokansa ei tule Päijät-Hämeen maisemiin vain ajamisen vuoksi. Suurelle osalle osallistujista on hyvin tärkeää nähdä kavereita ja tutkiskella heidän mopojaan. Tapahtuman tarkoituksena onkin myötätunnon ja hyvän mielen kokemuksen saaminen. Iloisuus tässä joukossa näkyy kasvoilla. Sanontana mainittakoon: ”Ryhdy sinäkin mopoilijaksi, tämä on kivaa!”
Vuosiluvultaan ja väriltään vaihtuvan pinssin ja tarran saaminen on monelle keräilyasia ja tärkeää.
Komeat erikoispokaalit jaetaan maalissa:
– Veteraanikunkku (oma ja mopon ikä yhteen laskettuna suurin)
– Kilometrikunkku (pisimmän matkan lähtöpaikalle mopolla ajaen tullut osallistuja)
– Kaunein mopo
– Tyylitaju
– Specialisti
Mainittakoon, että tänä vuonna veteraanikunkun ikä moponsa kanssa oli 149 vuotta.
Kilometrikunkun saajat (4 porukassa ajanutta mopoilijaa) ilmoittivat matkansa lukemaksi 1022 km.
Myös nuorisostipendi 100 € sekä mukana olleen poliisin arpomat mopostipendit 100 € (3kpl) annetaan maalissa, jos arvonnassa voittanut on paikalla.
Varsinaista pakollista osallistumismaksua ei ole. Vapaaehtoinen 10 € kulukorvauksena kerätään.
Tuntuu itsestään selvältä, että jokaisen harrastus, oli se mikä tahansa, elää vain sisäisten tunteiden kautta. Täytyy tuntea paloa johonkin asiaan, että sen kanssa eläminen on jatkuvaa ja hyvää mieltä tuottavaa. Vanhojen mopojen harrastuksen juuret ovat 50-60-lukujen ajoilta. Nykyiset papat, ja miksei mummotkin, kuolaavat noita ihania nuoruutensa aikoja. He ovat halunneet itselleen mopon, joka aikoinaan merkitsi todella paljon jopa hyötyajoneuvonakin. Tunturi oli yli puoli vuosisataa sitten niin yleinen mopomerkki, että viime vuosina käsite Pappa-Tunturi on levinnyt muihinkin mopoihin. Huvittaa kuulla, kun asiaa tuntemattomat nähdessään minkä tahansa vanhan mopon huudahtavat: ”Katso, Pappa-Tunturi!”
Vielä tämän kirjoituksen lukijalle saatteeksi: Ei se sinertävä mopon pakoputken tuote tuhoa maailmaamme. Siihen on paljon vakavammat tekijät. Harrastetallin öljyn ja bensan katku saattaa olla jopa terapiaa. Jos teille itse kullekin on mahdollista, tehkää elämässänne sellaista, mikä tuottaa hyvän mielen! Ihminen ei ole tunteeton kone. Ihminen tarvitsee läheisyyttä ja ymmärrystä. Sellaista voi saavuttaa vanhojen mopojenkin piirissä, vaikkapa tämän jutun Vesijärvi-kierroksen mukana saatujen tunnelmien kautta. Jos niin on, luettakoon sekin onnellisuudeksi täällä maailman onnellisimmassa maassa.
Kalevi Heikkinen • Kuvat: Unto Rönkkönen
