26.1.2023
Isäni hautalla
Istun hautasi partaalla
ja muistelen mennyttä aikaa
Se muistot tuo mieleeni sekavat
kuin ois se vain paljasta taikaa
Mä tunsin riemua rinnassani
silmäni onnesta kiilsi
Ah minkä vaikutti kuolemasi
se sydämeeni haavan viilsi
Se haava ei koskaan umpeen mene
aina se vuotavi verta
Mieleni on kuin särkynyt vene
mi harhailee rannatonta merta
Nelivuotinen olin kun jätit minun
ilman Isää, lohtua, turvaa
Ah silmäni peittyy kyyneliin
kun muistelen kuoloas
En olis sinun kuolevan sallinut
Isäni kultainen, kallis
En ois ma jättää hentonut
taakse kuoleman vallin
Tuli viikatemies tuonelasta
elon langan se Isältäni taittoi
Tuli julma sanoma manalasta
se Isältäni hengen maksoi
Et ois tahtonut kuolla vielä
vaan oisit tahtonut elää
Mut kuolema kohtas sun elosi tiellä
et voinut tehtä sille tenää
Oisit poikaasi hoitaa tahtonut
turvata tyttöäs pientä
Vaan ei sitä herra tuonenlan sallinut
juotti kuoleman myrkkyistä lientä
Nyt minä orpona harhailen
hautasi partaalla seison
Hautasi kumpua katselen
sitä vihreä koivu verhoaa
On hautasi joutunut unholaan
ei sitä kukaan muista
Ei siinä kasva kukkiakaan
ei ole ristiä puista
Kyynel silmääni himmentää
En nähtä voi sinun hautaa
Muistosi sydäntäni kirveltää
Se ei jätä mua koskaan rauhaan
En onnea voi minä saavuttaa
täällä kurjassa elämässä
Enkä isäni muistoa unhoittaa
ennen kuin kuolemassa
Nyt minä lähten
maailmahan kierteleen
Meren rantaa kohta tulen
kanssasi tuonelahan
sillä en voi suruani kantaa
Siis viimeinen tervehtys pojaltasi
Nyt lähten
niin elon aallot pauhaa
Tuonen keijut tuutelevi
valvoo hautasi rauhaa
1800-luvun lopulla syntyneen Viipurilaisen isoisän kirjoitus hänen muistiinpanoistaan. Hän menetti isänsä 4-vuotiaana.
Uutislähde Unto Rönkkönen