Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi tiistaina 18. elokuuta 2026 Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 -raportin, jossa 17 tutkijaa tarkastelee tuloeroja, terveyttä, koulutusta ja koettua hyvinvointia. Raportin eniten huomiota saanut osa käsittelee pääministeri Petteri Orpon hallituksen vero- ja sosiaaliturvamuutosten vaikutuksia. Se on herättänyt vilkasta keskustelua sekä median että elinkeinoelämän piirissä.
Raportin mukaan hallituksen päätökset lisäävät tuloeroja lyhyellä aikavälillä. Työn ja talouden tutkimus Laboren tutkijat Merja Kauhanen ja Milla Nyyssölä käyttivät Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointimallia. He vertasivat vuoden 2023 vero- ja etuusjärjestelmää huhtikuun 2026 tilanteeseen samassa väestöpohjassa. Laskelman mukaan pienituloisimman viiden prosentin käytettävissä olevat tulot alenevat keskimäärin 828–1 000 euroa vuodessa, kun taas suurituloisimman viiden prosentin tulot kasvavat noin 2 100–2 137 euroa. Gini-kerroin nousee mallin mukaan 0,84 pistettä noin 29,4:ään. Pienituloisten määrä kasvaa lähes 100 000:lla, työssäkäyvien köyhien määrä noin 28 000:lla ja pienituloisissa talouksissa asuvien lasten määrä lähes 26 000:lla.
Leikkaukset kohdistuvat erityisesti työttömyysturvaan, asumistukeen ja muihin ensisijaisiin etuuksiin. Tutkijoiden mukaan ne iskevät voimakkaimmin työttömiin sekä pienipalkkaisiin ja osa-aikatyötä tekeviin palkansaajiin. Veronalennukset, etenkin ylimpien marginaaliverojen lasku 58 prosentista noin 52 prosenttiin, hyödyttävät eniten tulojakauman yläpäätä.
Raportin toimittajat Lauri Finér ja Jussi Systä kuvaavat tilannetta “uudeksi eriarvoisuuden ajaksi”. Säätiö on sosiaalidemokraattinen ajatuspaja, ja sen suosituksissa painotetaan sopeutuksen kohdistamista suurituloisiin.
Elinkeinoelämän keskusliiton talous- ja tutkimusjohtaja Sami Pakarinen kritisoi raportin ja siihen liittyvän uutisoinnin yksipuolisuutta. Hän muistuttaa, että Suomen ylin marginaalivero on kevennyksen jälkeenkin kansainvälisesti korkea. IMF on aiemmin suositellut enintään 44 prosentin tasoa, ja OECD-maiden keskiarvo on selvästi matalampi. Pakarisen mukaan 14 prosenttia eniten ansaitsevista maksaa lähes puolet kaikista tuloveroista, ja nettotulonsiirroissa ylimmät tulokymmenykset rahoittavat järjestelmän. Hän korostaa myös, että Suomi tasaa tuloja verotuksella ja tulonsiirroilla OECD-maiden joukossa poikkeuksellisen voimakkaasti.
Viralliset tilastot tukevat osin molempia näkemyksiä. Tilastokeskuksen mukaan Gini-kerroin oli vuonna 2024 28,4. Se on noussut hieman edellisvuodesta, mutta pitkällä aikavälillä (2000-luvulla) tuloerot ovat pysyneet varsin vakaina 27–29,5 välillä. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi kuuluu edelleen pienten tuloerojen maihin. Eurostatin ja OECD:n aineistoissa Suomen Gini on usein alle tai samalla tasolla Ruotsin ja Tanskan kanssa ja selvästi alle monien muiden EU-maiden.
Markkinatulojen (ennen veroja ja tulonsiirtoja) erot ovat Suomessa korkeat, mutta käytettävissä olevien tulojen erot matalat. Tämä kertoo siitä, että tuloja tasataan verotuksella ja tulonsiirroilla voimakkaasti. OECD-vertailuissa Suomi on yksi niistä maista, joissa verot ja tulonsiirrot pienentävät tuloeroja eniten.
Raportin ja kritiikin taustalla on myös laajempi talouskuva. Suomen bruttokansantuote asukasta kohden on kehittynyt heikosti jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Viime vuosina kasvu on ollut vaimeaa: Tilastokeskuksen mukaan BKT:n volyymi nousi 0,4 prosenttia vuonna 2024 ja 0,2–0,8 prosenttia vuonna 2025. Työttömyys on pysynyt korkealla, noin kymmenen prosentin tuntumassa. Julkinen talous painii kestävyysvajeen kanssa, mikä on pakottanut sekä menoleikkauksiin että veroratkaisuihin.
Laboren laskelmat ovat staattisia: ne kuvaavat politiikkamuutosten välittömiä vaikutuksia tulojaon, mutta eivät huomioi mahdollisia käyttäytymisvaikutuksia, kuten työnteon kannustimien muutosta tai työllisyyden kehitystä. Taloustieteessä on pitkään keskusteltu siitä, voivatko korkeat marginaaliverot heikentää kannustimia ja siten verotuloja pitkällä aikavälillä. Pakarinen arvioi ylimpien marginaalien kevennyksen itserahoitusasteen voivan olla yli 100 prosenttia.
Asiantuntijat korostavat, että tuloerojen mittarit kertovat vain osan tarinasta. Absoluuttinen köyhyys ja materiaalinen puute ovat Suomessa edelleen matalia kansainvälisesti. Samalla koettu hyvinvointi on heikentynyt 2020-luvulla koronapandemian jälkeen, ja eri väestöryhmien näkemykset eriarvoisuudesta ovat eriytyneet. Naiset pitävät tuloeroja liian suurina useammin kuin miehet.
Keskustelu Sorsa-säätiön raportista tiivistää Suomen talouspolitiikan perusjännitteet. Toisaalta on tarve turvata heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo ja hillitä eriarvoisuuden kasvua. Toisaalta talous tarvitsee kasvua, työllisyyttä ja kannustimia, jotta julkisen talouden kestävyys voidaan turvata. Raportin luvut osoittavat, että hallituksen toimet kasvattavat tuloeroja lyhyellä aikavälillä. Viralliset tilastot ja kansainväliset vertailut puolestaan muistuttavat, että Suomen tuloerot ovat yhä kansainvälisesti pieniä ja tuloja tasataan verotuksella sekä tulonsiirroilla voimakkaasti. Molemmat näkökulmat ovat tarpeen, jos lukija haluaa muodostaa mahdollisimman tarkan kuvan Suomen talouskehityksestä.