Vielä kymmenen vuotta sitten suomalaiset seurasivat netissä velkakelloa, joka lähestyi 100 miljardin euron rajaa. Juha Sipilän hallituksen aikana velan kasvu hidastui selvästi, ja hetken näytti siltä, että velkaantuminen oli saatu hallintaan. Nyt tilanne on toinen. Heinäkuun 2026 lopussa Suomen valtionvelka oli 198,9 miljardia euroa. Kasvu on ollut poikkeuksellisen nopeaa, ja sen seuraukset näkyvät suomalaisten arjessa vielä pitkään.
Miten tähän tultiin Sipilän hallituskaudella (2015–2019) valtionvelka kasvoi hitaasti. Vuoden 2015 lopussa velkaa oli 99,8 miljardia euroa, vuoden 2019 lopussa 106,4 miljardia. Yhtenä vuonna velka jopa hieman laski. Taustalla olivat sopeutustoimet, kilpailukykysopimus ja talouskasvun vahvistuminen. Velkasuhde bruttokansantuotteeseen nähden vakautui.
Sitten kehitys kääntyi.
Koronavuonna 2020 velka kasvoi yhdellä iskulla 18,5 miljardia euroa. Seuraavina vuosina kasvu jatkui voimakkaana: vuosina 2022–2025 velkaa kertyi vuosittain 13–18 miljardia lisää. Heinäkuussa 2026 valtionvelka oli 198,9 miljardia euroa. Noin kymmenessä vuodessa velka on lähes kaksinkertaistunut.
Kasvu ei ole pelkästään kriisien syytä. Korona, energiakriisi ja Venäjän hyökkäyssota kasvattivat menoja nopeasti. Niiden jälkeen velkaantuminen on jatkunut, koska talouskasvu on jäänyt heikoksi, väestö ikääntyy ja julkiset menot – sote, eläkkeet ja puolustus – kasvavat rakenteellisesti. Korkojen nousu on tehnyt vanhasta velasta kalliimpaa. Valtion korkomenot ovat nousseet noin miljardista eurosta yli kolmeen miljardiin vuodessa, ja niiden ennustetaan lähestyvän viittä miljardia vuosikymmenen lopulla.
Mitä tämä merkitsee suomalaisille
Velka ei ole abstrakti luku. Se vaikuttaa siihen, paljonko valtiolla on varaa palveluihin, veronalennuksiin tai investointeihin.
Korkomenot syövät budjettia. Yli kolme miljardia euroa vuodessa on rahaa, joka ei mene terveydenhuoltoon, koulutukseen tai teiden korjaukseen. Mitä suurempi velka ja mitä korkeammat korot, sitä vähemmän liikkumavaraa jää.
Seuraavalla vaalikaudella edessä on mittava sopeutus. Parlamentaarinen velkajarrutyöryhmä on linjannut, että julkista taloutta pitää tasapainottaa 8–11 miljardilla eurolla. Puolueet kiistelevät keinoista: toiset painottavat menoleikkauksia, toiset veronkorotuksia. Molemmat osuvat kansalaisiin – joko palveluiden heikkenemisenä tai ostovoiman laskuna.
Velkaantuminen siirtää taakkaa tuleville sukupolville. Nykyiset päätökset tarkoittavat, että 2030-luvulla julkinen velkasuhde voi olla lähellä 100 prosenttia bruttokansantuotteesta. Silloin liikkumavaraa on vähän, jos eteen tulee uusi kriisi. Valtionvelka asukasta kohden on jo noin 35 200 euroa.
Pitkä pinne
Suomi ei ole ajautunut tähän yhdessä yössä. Kyse on sekä ulkoisista shokeista että pitkään jatkuneesta rakenteellisesta epätasapainosta: menot kasvavat nopeammin kuin tulot, eikä talouskasvu ole riittänyt kuromaan eroa umpeen.
Velkakattoa on jouduttu nostamaan toistuvasti. Nyt eduskunta käsittelee korotusta 205 miljardista 270 miljardiin euroon. Se kertoo, että velkaantuminen ei ole vielä taittunut.
Seuraukset eivät katoa nopeasti. Korkomenot pysyvät korkeina vuosia, sopeutustoimia tarvitaan usealla vaalikaudella, ja julkisen talouden kestävyysvaje painaa päätöksentekoa. Ainoa kestävä tie ulos on yhdistelmä menojen hillintää, työnteon ja tuottavuuden kasvua sekä onnistunutta kotoutumista ja työperäistä maahanmuuttoa. Pelkkä velanotto ei enää ole ratkaisu – se on osa ongelmaa.