Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan juutalaisyhteisöt, jotka olivat eläneet alueella tuhansia vuosia, ovat lähes kadonneet sadassa vuodessa. Samaan aikaan arabiväestö, nykyisen Israelin, Länsirannan ja Gazan alueella on moninkertaistunut. Tilastot kuvaavat kahta rinnakkaista demografista kehitystä, joista toinen – juutalaisten joukkopako ja karkotus arabimaista – jää julkisessa keskustelussa usein palestiinalaispakolaisuuden varjoon.
1920-luvulla Marokossa, Irakissa, Algeriassa, Egyptissä, Tunisiassa, Syyriassa, Libyassa ja Jemenissä asui yhteensä arviolta noin puoli miljoonaa juutalaista. Vuoteen 1948 mennessä määrä oli noussut noin 850 000:een. Yhteisöt olivat vanhoja: Irakin juutalaiset polveutuivat Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, Jemenin juutalaiset olivat eläneet maassa antiikin ajoista, ja Marokon juutalaiset muodostivat maan suurimman vähemmistön.
Israelin itsenäistymisen ja sitä seuranneiden sotien jälkeen tilanne muuttui nopeasti. Arabimaissa puhkesi pogromeja, juutalaisilta evättiin kansalaisuus, omaisuutta takavarikoitiin ja liikkumista rajoitettiin. Irakista evakuoitiin operaatio Ezra ja Nehemialla lähes koko noin 135 000 hengen yhteisö. Jemenistä lennettiin operaatio Magic Carpetilla noin 50 000 juutalaista. Egyptistä suurin osa lähti Suezin kriisin 1956 jälkeen. Algerian itsenäistyessä vuonna 1962 sen noin 140 000 juutalaista lähtivät lähes kaikki, suuri osa Ranskaan.
Nykyisin näissä maissa asuu enää muutama tuhat juutalaista. Irakissa heitä on muutama, Egyptissä korkeintaan kymmeniä, Libyassa ja Jemenissä ei lainkaan. Marokossa on noin 2 100 ja Tunisiassa noin 1 000. Noin 600 000 arabimaista lähteneistä juutalaisista asettui Israeliin. He ja heidän jälkeläisensä muodostavat merkittävän osan Israelin juutalaisväestöstä. Loput muuttivat muun muassa Ranskaan, Yhdysvaltoihin ja Britanniaan.
Arabiväestö kehittyi päinvastaiseen suuntaan. Brittien mandaattialueen Palestiinassa asui 1920-luvun alussa noin 660 000–670 000 arabia. Vuonna 1947 luku oli noin 1,3 miljoonaa. Vuoden 1948 sodan jälkeen Israelin alueelle jäi noin 156 000 arabia, joista tuli Israelin kansalaisia. Länsirannalle ja Gazaan jäi tai siirtyi satojatuhansia.
Israelin arabikansalaisia on nyt noin 2,17 miljoonaa. Länsirannalla asuu palestiinalaishallinnon mukaan noin 3,43 miljoonaa ja Gazassa noin 2,13 miljoonaa palestiinalaista. Yhteensä alueella elää siis noin 7,7 miljoonaa arabia. Kasvu selittyy pääosin korkealla syntyvyydellä, ei paluumuutolla.
Luvut perustuvat maiden väestölaskentoihin, American Jewish Year Bookin aikasarjoihin, demografian Sergio DellaPergolan arvioihin sekä Israelin keskusviraston ja palestiinalaishallinnon tilastoihin. 1920-luvun luvut ovat osin arvioita, mutta suunta on selvä: juutalaisväestö katosi arabimaista lähes kokonaan, arabiväestö Israelissa ja palestiinalaisalueilla kasvoi voimakkaasti.
Nämä kaksi kehityskulkua liittyvät samaan konfliktiin, mutta ne eivät ole peilikuvia. Toinen oli yhteisöjen lähes täydellinen katoaminen paon, karkotuksen ja syrjinnän seurauksena. Toinen on väestön nopea lisääntyminen alueella, jolle osa arabiväestöstä jäi ja jolle osa siirtyi vuoden 1948 sodan jälkeen. Molemmat ovat tapahtuneet saman vuosisadan aikana.